Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinhuoltajan piikkiin
18.06.2016 |
Ystäväni on meillä usein lastensa kanssa. Hänellä on 3 lasta, minulla 2. Olen kahden teinin yksinhuoltaja joka tasapainoilee talouden kanssa, vaikka töissä olenkin. Ystäväni on lapsuudenystävä ja välimme ovat vyvät. Myös lapsemme ovat kavereita keskenään. Ystäväni on viettänyt nyt kesäkuussa meillä aikaa huomattavan paljon lastensa kanssa. Asia on ok, mitä introverttilapseni tosin hiukan vastustavat, mutta ovat kuitenkin ihan tyytyväisiä kun kaverit tulevat taas olemaan. Ongelmaksi on muodostunut ruuan määrän kuluminen. Minulla ei ole varaa syöttää tätä ystävääni lapsineen joka päivä. He ovat syöneet keskimäärin noin 3 ateriaa meillä ollessaan. Ystävä ei tuo ruokaa tullessaan. Kun viimerksi pyydin, hän toi kesäkurpitsan. No, siitä ei ruokita seitsemää henkeä.
Ystävälläni on työssäkäyvä mies ja hän itsekkin käy töissä. En ymmärrä kuinka hän kehtaa niin monesti ruokkia koko perheensä meillä.
Saan varmasti kommentteja jossa minun sanotaan olevan hölmö jota käytetään hyväksi ja jos en suoraan sano kaverille että rahaa kehiin tai ravintolaan, on minun turha valittaa.
Asia on kuitenkin hiukan monimutkaisempi. Olen yrittänyt vihjata, että toisi jotain mukanaan, ja joskus hän tuokin. Mutta jokatapauksessa aivan riittämättömän vähän, että siitä ei saa edes lisuketta kaikille.
En ole töksäyttelijäluonne, ja koen kiusallisena sen että kaveri vain yhtäkkiä onkin lapsineen ovemme takana.
Haluan edelleen olla hänen ystävä, mutta en ruokkia kaikkia jatkuvasti.
Löytyisikö joltain ideoita kuinka ratkaista tilanne sivistyneesti?
Kommentit (51)
Mä sanoisin että on nyt rahat tiukilla, voisko hän hommata ruuat vuorostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinaan tämä kaveri vaan kävelee jääkaapille ja syö mitä löytää, etenkin jos tulevat niin että lounas on ehditty jo syödä. Toisinaan jänen lapset jäävät yövieraiksi omille lapsilleni. Silloin on tottakai oikein että saavat ruokaa ruoka-aikoina, mutta noin muuten lähtökohtaisesti mielestäni jokaisen pitäisi syödä kotonaan.
Lapsensa ovat myös isovanhemmillaan säännöllisesti. eli syövät vain harvoin kotona. Ystäväni on erittäin tarkka rahasta. Voihan olla että heilläkin on talous tiukalla.
Ap
Minä ihmettelen että miten vaikeaa on tarjota ruokaa, josta vieraat eivät pidä? Esim purkkihernekeitto on halpaa. Omatekemä vielä halvempaa. Raanavesi ja ei leipää. Pitää nälän muutaman tunnin, muttei houkuttele jäämään kun illallisella tarjotaan makaroonia ja ketsuppia.
Sanot suoraan. Kiellät menemästä jääkaapille. Sanot ihan että hei nyt oikeasti tienaan x verran kuussa ja kun olen pakolliset laskut ja maksut maksanut niin tilille jää määrä y. Tästä summasta pitää syödä koko kuukausi.
Jos hän on tyhmä eikä tajua vieläkään niin sano että ei ole enää tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan. Kiellät menemästä jääkaapille. Sanot ihan että hei nyt oikeasti tienaan x verran kuussa ja kun olen pakolliset laskut ja maksut maksanut niin tilille jää määrä y. Tästä summasta pitää syödä koko kuukausi.
Jos hän on tyhmä eikä tajua vieläkään niin sano että ei ole enää tervetullut.
Tää on niin asperger neuvo kuin olla voi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joudut tekemään jokatapauksessa ruokaa, eikö ystväsi voi syödä samalla? Pienennät vaan vaikka annoskokoja hiukan!
Mulla oli kaksi samanlaista. Toinen on yhä ystävä/toinen ei.
Toisen kanssa yleensä grillailtiin, kun meillä on rivarissa oma piha. Sanoin hänelle suoraan jossain vaiheessa, että olisi kivempi jakaa vähän kuluja, että kun tulevat seuraavana viikonloppuna, että voisiko hän tuoda sitten grillattavat, että tehdäänkö yhdessä lista, mitä kumpainenkin hankkii. Oli heti, että totta kai, ok. Niin on menetelty siitä asti. Itse asiassa hän jossain vaiheessa ehdotti itse, että jos mä laitan salaatit, perunasalaatit yms, kun saan tehtyä ne kotona itse astioihin ja hän sitten toisi matkalta juomat ja grilliin menevät jutut. Vielä kivempi.
Toisen kanssa ei sitten mennytkään yhtä hyvin. :( Ei ottanut kuuleviin korviinsakaan, mutta kun sitten tulivat seuraavan kerran niin grillailujen sijaan olinkin tehnyt meidän lasten lempiruokaa, eli tein jättikattilallisen makkarasoppaa ja jälkkäriksi oli jäätelöä. Oli naama pitkällään ja lapset narisi, sanoin asiallisessti, että viime kerralla kyllä kerroin, että mun talous ei kestä tarjota joka kerta grillattavaa. Seuraavalla viikolla kun olivat taas tulossa iltaa istumaan, niin kaveri laittoi viestiä jo päivällä, että mitä hyvää ajattelin illalla grillatava, vastasin että ihan mitä hän vaan tahtoo ja haluaa tuota grilliin, muuten tarjolla makaronilaatikkoa. Eivät sitten tulleet ollenkaan, viestittely ja kyläily hiipui. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläsetkin asiat ratkea kun sanoo vaan suoraan miten asia on ja lopettaa vihjailun.
On olemassa ihmistyyppi joka on oikeasti niin pihi, että laskevat kotona mitä säästävät kun syövät muilla. Tiedän tapauksen. Joo, vintin ongelma.Näille on sama vaikka tarjolla olisi laihaa hernekeittoa. Omaa rahaa ei kulu ja KAIKKI on kotiinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis töissä, mutta ystäväsi lapsineen syö keskimäärin kolme ateriaa teillä käydessään? Onko kyse siis viikonlopuista? Entä eikö sinulla ole mitään menoja koskaan, oletko kaiken vapaa-aikasi kotona?
Kutsuuko ystäväsi sinua koskaan luokseen? Jos ei, mitä luulet syyksi? Pitäisikö sinun vain mennä, pölähtää oven taakse kuten hänkin pölähtää?
Lapsesi ovat niin isoja, että heidän kanssaan onnistuu hyvin, että teeskentelette, ettette ole kotona, kun yllätyskäynti iskee. Ainakin, jos asutte kerrostaloasunnossa. Ette vain avaa ovea ja olette hipihiljaa. Sillä saa ainakin totutettua ystävän siihen, että vierailusta kannattaa sopia etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis töissä, mutta ystäväsi lapsineen syö keskimäärin kolme ateriaa teillä käydessään? Onko kyse siis viikonlopuista? Entä eikö sinulla ole mitään menoja koskaan, oletko kaiken vapaa-aikasi kotona?
Kutsuuko ystäväsi sinua koskaan luokseen? Jos ei, mitä luulet syyksi? Pitäisikö sinun vain mennä, pölähtää oven taakse kuten hänkin pölähtää?
Lapsesi ovat niin isoja, että heidän kanssaan onnistuu hyvin, että teeskentelette, ettette ole kotona, kun yllätyskäynti iskee. Ainakin, jos asutte kerrostaloasunnossa. Ette vain avaa ovea ja olette hipihiljaa. Sillä saa ainakin totutettua ystävän siihen, että vierailusta kannattaa sopia etukäteen.
Olemme molemmat töissäkäyviä, mutta nyt lomalla kesä-heinäkuun.
Kaverilla ei ole ehkä se onnellisin parisuhde, joten viihtyy paremmin seurassani. Ystäväni ei kutsu heille kuin harvoin. Olen ollut viimeeksi heillä helmikuussa. Heillä on omakotitalo, me asumme suht ahtaasti kerrostalossa. En todellakaan tiedä, miksi meidän ahtaat neliöt ovat niin kiinnostavat, heillä itsellään olisi puitteet vaikka mihin!
En jaksa pölähdelöä kenrllekkään. Jos pölähtäisimme, olisimme maximissaan 3-4 tuntia kylässä ja tulisimme kotia syömään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itekin olin yh, ja mulla oli naimisissa oleva ystävätär. Meillä oli suunnilleen tuo sama tilanne aikoinaan. Lopulta oli pakko avata suu, kun en vaan pystynyt maksamaan ruokia, tai esim. jo jäätelöiden tarjoaminen koko porukalle oli mulle oikeesti liian kallista, siis usein tapahtuvana.
Mun kaveri kyllä pyysi sitten anteeksi, ettei ollut tullut ajatelleeksi koko asiaa. Ne osti itse ruuat tilille ja maksoivat laskun yhteiseltä tililtä, johon mies laittoi kaksikolmasosaa ja vaimo sen yhden.
Kannatti puhua, koska siihen loppui ne hankalat tilanteet. Käytiin sit välillä yhdessä kaupassa, maksettiin puokkiin ja tehtiin ruuatkin yhdessä. Hän sit maksoi välillä koko laskun, koska oli jo syönyt meidän piikkiin sen verran usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihin asioihin ei ole edelleenkään kuin kolme ratkaisuvaihtoehtoa
1) sanot asiasta kaverillesi
2) poistat kaverin ystäväpiiristäsi
3) menet vararikkoon teineinesi
Itse valitsisi jommankumman ensimmäisistä vaihtoehdoista. Idiootti voi valita myös kolmosen.
Vierailija kirjoitti:
Itekin olin yh, ja mulla oli naimisissa oleva ystävätär. Meillä oli suunnilleen tuo sama tilanne aikoinaan. Lopulta oli pakko avata suu, kun en vaan pystynyt maksamaan ruokia, tai esim. jo jäätelöiden tarjoaminen koko porukalle oli mulle oikeesti liian kallista, siis usein tapahtuvana.
Mun kaveri kyllä pyysi sitten anteeksi, ettei ollut tullut ajatelleeksi koko asiaa. Ne osti itse ruuat tilille ja maksoivat laskun yhteiseltä tililtä, johon mies laittoi kaksikolmasosaa ja vaimo sen yhden.
Kannatti puhua, koska siihen loppui ne hankalat tilanteet. Käytiin sit välillä yhdessä kaupassa, maksettiin puokkiin ja tehtiin ruuatkin yhdessä. Hän sit maksoi välillä koko laskun, koska oli jo syönyt meidän piikkiin sen verran usein.
Ap:n kuvaama "ystävä" on joko assi/tyhmä kuin saapas, kuten sinun ystäväsikin oli, tai narsisti hyväksikäyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis töissä, mutta ystäväsi lapsineen syö keskimäärin kolme ateriaa teillä käydessään? Onko kyse siis viikonlopuista? Entä eikö sinulla ole mitään menoja koskaan, oletko kaiken vapaa-aikasi kotona?
Kutsuuko ystäväsi sinua koskaan luokseen? Jos ei, mitä luulet syyksi? Pitäisikö sinun vain mennä, pölähtää oven taakse kuten hänkin pölähtää?
Lapsesi ovat niin isoja, että heidän kanssaan onnistuu hyvin, että teeskentelette, ettette ole kotona, kun yllätyskäynti iskee. Ainakin, jos asutte kerrostaloasunnossa. Ette vain avaa ovea ja olette hipihiljaa. Sillä saa ainakin totutettua ystävän siihen, että vierailusta kannattaa sopia etukäteen.
Olemme molemmat töissäkäyviä, mutta nyt lomalla kesä-heinäkuun.
Kaverilla ei ole ehkä se onnellisin parisuhde, joten viihtyy paremmin seurassani. Ystäväni ei kutsu heille kuin harvoin. Olen ollut viimeeksi heillä helmikuussa. Heillä on omakotitalo, me asumme suht ahtaasti kerrostalossa. En todellakaan tiedä, miksi meidän ahtaat neliöt ovat niin kiinnostavat, heillä itsellään olisi puitteet vaikka mihin!
En jaksa pölähdelöä kenrllekkään. Jos pölähtäisimme, olisimme maximissaan 3-4 tuntia kylässä ja tulisimme kotia syömään.
ap
Onko ystäväsi mieskin lomalla koko kesä- ja heinäkuun? Ellei, voitte ihan hyvin olla siellä, jos heillä on kerran omakotitalo. Pysyy vierailutkin inhimillisen mittaisina.
Sinun täytyy vain olla jatkossa liikekannalla jo aamusta. Kyllähän ihminen nyt kesäisin ulkona liikkuu.
Ilmeisesti olette opettajia, joten ystäväsi on kuitenkin pystynyt akateemisen tutkinnon suorittamaan. Luulisi tajuavan, kun otat hieman etäisyyttä. Sen verran, että ehtii ajatella.
Silloin kun olin ite vielä opiskeleva yksinhuoltaja kävi mun luokkakaveri, jolla oli samanikäinen muksu meillä ehkä kolmena, neljänä päivänä viikossa. Tottakai syömässä, juomassa kahvit, jne. Meillä täysin samat tulot, eli kummatkin aina perse auki.
Kyllä mua alkoi parin vuoden jälkeen jo aika paljon vituttaa että minä aina syötin kaikki ja vahdin lapset että kaveri pääs istumaan mun tietokoneelle. En sanonut missään vaiheessa suoraan mutta aloin vältellä tapaamisia ja keksiä muuta tekemistä. Nämä olis vielä istunut meillä iltamyöhään, kun oma muksu oli klo 19:30 hammaspesulla niin aloin yleensä vihjailla että on aika hilippasta kotio.
Kuluttavaa touhua. Sitten kun muutettiin parin kilometrin päähän niin eivät oo enää käyneet ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis töissä, mutta ystäväsi lapsineen syö keskimäärin kolme ateriaa teillä käydessään? Onko kyse siis viikonlopuista? Entä eikö sinulla ole mitään menoja koskaan, oletko kaiken vapaa-aikasi kotona?
Kutsuuko ystäväsi sinua koskaan luokseen? Jos ei, mitä luulet syyksi? Pitäisikö sinun vain mennä, pölähtää oven taakse kuten hänkin pölähtää?
Lapsesi ovat niin isoja, että heidän kanssaan onnistuu hyvin, että teeskentelette, ettette ole kotona, kun yllätyskäynti iskee. Ainakin, jos asutte kerrostaloasunnossa. Ette vain avaa ovea ja olette hipihiljaa. Sillä saa ainakin totutettua ystävän siihen, että vierailusta kannattaa sopia etukäteen.
Olemme molemmat töissäkäyviä, mutta nyt lomalla kesä-heinäkuun.
Kaverilla ei ole ehkä se onnellisin parisuhde, joten viihtyy paremmin seurassani. Ystäväni ei kutsu heille kuin harvoin. Olen ollut viimeeksi heillä helmikuussa. Heillä on omakotitalo, me asumme suht ahtaasti kerrostalossa. En todellakaan tiedä, miksi meidän ahtaat neliöt ovat niin kiinnostavat, heillä itsellään olisi puitteet vaikka mihin!
En jaksa pölähdelöä kenrllekkään. Jos pölähtäisimme, olisimme maximissaan 3-4 tuntia kylässä ja tulisimme kotia syömään.
ap
Ohis kommentoi. Onhan tuo ihan selvää miksi ne ahtaat neliöt kiinnostavat. Huono parisuhde, kulissitalo. Olin samassa tilanteessa ja ahdistuin kotona, ei sinne todellakaan voinut kutsua vieraita. Hyvä kun itse pystyin olemaan siinä kauniissa talossa. Nuo kustannusasiat täytyy vaan ottaa puheeksi jos siis muuten haluat tavata näitä ihmisiä?
Mesi kirjoitti:
Silloin kun olin ite vielä opiskeleva yksinhuoltaja kävi mun luokkakaveri, jolla oli samanikäinen muksu meillä ehkä kolmena, neljänä päivänä viikossa. Tottakai syömässä, juomassa kahvit, jne. Meillä täysin samat tulot, eli kummatkin aina perse auki.
Kyllä mua alkoi parin vuoden jälkeen jo aika paljon vituttaa että minä aina syötin kaikki ja vahdin lapset että kaveri pääs istumaan mun tietokoneelle. En sanonut missään vaiheessa suoraan mutta aloin vältellä tapaamisia ja keksiä muuta tekemistä. Nämä olis vielä istunut meillä iltamyöhään, kun oma muksu oli klo 19:30 hammaspesulla niin aloin yleensä vihjailla että on aika hilippasta kotio.
Kuluttavaa touhua. Sitten kun muutettiin parin kilometrin päähän niin eivät oo enää käyneet ollenkaan.
Mun mielestä tuo välttely on paras tapa. Jos toinen ei ajattele yhtään muita ihmisiä, niin ihmetelköön missä vika. Vai vielä pitäisi itse sekin vaiva nähdä toisen puolesta, että ottaa asian suoraan puheeksi. Ehei, ei pidä kaikkea tehdä valmiiksi. Miettiköön, jos ihmetyttää, miksi toiselle ei koskaan käy. Siinä sitä oppii, jos oppii.
Alue: Aihe vapaa
Usein kaverini saapuu lounaalle ja ovat ihan iltaan asti. Siis siihen asti että lapset käy nukkumaan. Nyt kesällä ehkä klo 23 saakka.