Miksi sinulle kelpaa vain oma biologinen lapsi?
En itse ole voinut tätä ymmärtää, että jos lapsen haluaa, niin mitä väliä sillä on, kenen geenit sillä on. Mutta jotkut jopa mieluummin jäävät lapsettomiksi, kuin ottaisi omaksi lapsekseen jonkun toisen lapsen. Te, joille on tärkeää, että saatte nimenomaan oman biologisen lapsen, miksi? Miksi se on niin tärkeää? Miksi toisen ihmisen lapsi ei herätä teissä niitä "haluan lapsen" -tunteita?
Kommentit (90)
Se ei ole oma. Omien geenien siirtäminen eteenpäin.
Mikäs sinua asiassa mättää? :) Sain omia lapsia kolme kappaletta ja ne riittävät kiitos vain, en halua enää muiden. Sitä paitsi minun ja mieheni geenit ovat priimaa, toisten geeneistä en niin tiedä..
Olen kai niin hirveä ihminen, etten taida pystyä ainakaan samalla tavalla rakastamaan adoptoitua lasta, kuin biologisesti omaani. Tästä syystä en adoptoisi. Se ei olisi lapselle oikein.
Koska elän lapseni kautta, hän on minun jatke.
En todellakaan rupeaisi toisen lapsen lasta hoitamaan saati sitten omaksi lapsesi sanomaan, sillä vain oma synnyttämäni lapsi on lapseni! Jos lapsia hankkia, niin niiden pitää olla ehdottomasti omia ja itse synnyttämiäni lapsia, sillä siinä geenini siirtyvät eteenpäin. Jos hoitaisin toisen lapsia, niin siinä ei geenini siirtyisi eteenpäin ja siksihän niitä lapsia hankitaan, että geenit siirtyvät eteenpäin!
Itse en uskaltaisi adoptoida. Ensimmäiset elinkuukaudetkin ovat niin tärkeitä lapsen loppuelämän kannalta, että en haluaisi ottaa riskiä. Tunnen erään pariskunnan joka adoptoi lapsen ulkomailta. Tällä lapsella oli niin pahoja käytöshäiriöitä, että joutuivat myöhemmin luopumaan lapsesta. Aiheesta on tullut myös kotimaisia ja ulkomaalaisia dokkareita. Hatunnosto kuitenkin niille, ketkä ovat adoptoineet ja tarjonneet kodin ja perheen lapsille.
Pidän ajatuksesta että lapsi olisi biologisesti puoliksi minä, ja puoliksi aviomieheni. Pelkään kovasti jo etukäteen että en tuntisi sitä kuuluisaa "sidettä" vastasyntyneeseen lapseeni. Tämän takia adoptiolapsen kohdalla pelkäisinkin eniten sitä, ettei lapsi tuntisi sidettä minuun, tai minä häneen. En osaa ajatella lohduttomampaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs sinua asiassa mättää? :) Sain omia lapsia kolme kappaletta ja ne riittävät kiitos vain, en halua enää muiden. Sitä paitsi minun ja mieheni geenit ovat priimaa, toisten geeneistä en niin tiedä..
Juttelimme ex-mieheni kanssa lapsista ja samalla tuli puheeksi, että mies haluaa omia biologisia lapsia. Että jos en voisi tulla raskaaksi, niin hän ei missään nimessä adoptoisi eli haluaisi jonkun toisen lasta hoitaa. Minusta se oli kummallista. Että jos kerta tykkää lapsista sen verran että haluaa hankkia lapsia, niin miksei sitä voisi adoptoida tai hankkia toisen miehen spermalla (keinohedelmöityksellä toki) lapsen. Tuntuu, ettei siinä sitten ideana ollutkaan rakkaus lapsia ja lastenhoitoa ja kasvattamista kohtaan vaan pelkät jotkut omahyväiset halut. -ap
Minä halusin kaksi adoptiolasta, en biologisia lapsia. Adoptio vain on niin vaikeaa että ymmärrän, miksi iso osa valitsee helpomman tien.
Biologinen lapsi on ainoa oikea lapsi! kirjoitti:
En todellakaan rupeaisi toisen lapsen lasta hoitamaan saati sitten omaksi lapsesi sanomaan, sillä vain oma synnyttämäni lapsi on lapseni! Jos lapsia hankkia, niin niiden pitää olla ehdottomasti omia ja itse synnyttämiäni lapsia, sillä siinä geenini siirtyvät eteenpäin. Jos hoitaisin toisen lapsia, niin siinä ei geenini siirtyisi eteenpäin ja siksihän niitä lapsia hankitaan, että geenit siirtyvät eteenpäin!
Kenelläkään ihmisellä ei ole niin hyviä geenejä, ettäkö juuri ne geenit pitäisi siirtää eteenpäin. Huoh...
Ei ihme, että niin moni lapsi on täysin heitteillä, kun vanhemmat ovat hankkineet lapsensa vain ja ainoastaan, jotta suvun geenit jatkuisivat. Eikö sillä ole mitään merkitystä, että rakastaa lapsia ja nuoria ja haluaa kasvattaa pienestä lapsesta ison vastuullisen aikuisen ihmisen?
Mä voisinkin adoptoida, mutta mies ei ota kuuleviin korviinsakaan, vaan haluaa biologisen lapsen. Ehkä tässä joku suvunjatkamisvietti on kyseessä hänellä.
Koska vauvakuume tulee miehesta, ei lapsista.
Adoptointi on vaikeampaa kuin lapsen saaminen hedelmöityshoidoin.
Oman lapsen hankkiminen on todella paljon helpompaa ja halvempaa kuin adoptiolapsen, jota ei kaikille halukkailke edes anneta. Adoptiolapsen saaminen kestää vuosia ja maksaa kymmeniätuhansia euroja. Lisäksi ns. hylätyillä lapsilla on usein kaikenlaisia aiemmasta turvattomuudesta johtuvia henkisiä ongelmia, jotka voivat oireilla vuosikausia. Olen seurannut tällaisia tapauksia lähietäisyydeltä. Adoptiovanhemmuus vaatii enemmän kuin biologinen vanhemmuus.
En halua kenenkään ukon kersojen äitipuoleksi ja hoitajaksi ja uhrata oman elämäni toisen mokien vuoksi.
Koska adoptiolasta ei voi valita katalogista! Sitä saa jotain, minkä perimästä ei tiedä mitään. Oman lapsen perimän tietää ja joutuu hyväksymään.
Mutta jos oikeasti voisi valita, että ottaisi 6 vko ikäisen sinisilmäisen tyttölapsen, jonka ennustepituus aikuisena on 175 cm, jonka vanhemmat eivät ole käyttäneet huumeita, alkoholia tai tupakkaa raskausaikana ja joilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, niin todennäköisesti olisin tuollaisen tilannut ennen kuin synnyttänyt omani. Mutta kun se ei ole mahdollista.
Jos en olisi saanut omaa lasta, niin vieraskin olisi kelvannut. Mutta nyt kun on omia lapsia, niin ymmärtää, miten erilaisia oma ja vieras lapsi ovat. Ilahdun aina sydämestä asti, kun huomaan lapsessa omia fyysisiä ja persoonallisuuden piirteitä. Miten sitten vieraan lapsen kanssa? Tuo aspekti jää kokonaan pois. Oma lapsi on oikeasti omaa lihaa ja verta, minusta tullut. Ei sitä oikein voi korvata mitenkään.
Eikö se olisi kauheata, jos naapurin lasta alkaisi havitella?