Miksi yhtäkkiä kaikki aiemmin korni, laskelmoitu sentimentaalisuus ja mahtipontiset sävellykset itkettävät niin ettei tule loppua

Ei pitäisi olla hormoneista kiinni, kun ei tätä ole ollut ollenkaan ennen tätä vuotta. Onko kukaan muu kokenut tätä? Tuntuu kuin en tuntisi itseäni enää ja voisi olla nyyhkymättä tyhmälle rakkauslaululle tai jylhille tunnelmille. En ole mielestäni ennen ollut kova ja kyyninen, mutta tämä on niin outoa...