Rikkaat lapsiperheet

Ihan tavallista. Korostamme järkevää rahankäyttöä ja ahkeruutta. Lapsilta vaaditaan vastuullisuutta, kouluun panostamista ja hyviä käytöstapoja.

Määrittele rikkaan vuositulot.

Pelkät tulot ei määrää rikkautta, vaan ennen kaikkea omaisuus.

Meillä raha näkyy ehkä elämää helpottavana tekijänä, mutta muuten mielestäni ollaan aivan tavallinen suomalainen lapsiperhe kaurapuuroineen ja kiireineen.

Ollaan perustettu perhe nuorina opiskelijoina, jolloin tuli laskettua sentilleen kaikki menot. Sittemmin ollaan opiskeltu, päästy hyviin ansiotuloihin ja perintöjen ansiosta omistetaan aika paljon. Asunto on velaton, meillä on kaksi kesämökkiä ja pieni loma-asuntokin ulkomailla. Koska totuttiin elämään vähällä ennen töihin pääsyä ja perintöjä, osataan arvostaa tätä vaurautta. Annetaan ja jaetaan rahaa aika paljon hyväntekeväisyyteen ja lähipiirille jos ei suoranaisesti rahana, niin viedään naapureiden lapsia Linnanmäelle, annetaan mökittömien tuttavien mökkeillä ja tuttavien lomailla loma-asunnolla ilmaiseksi, lainataan autoa ja annetaan lasten vaatteita ilmaiseksi eteenpäin. Annetaan välillä vaikka leffa- tai teatterilippuja ilmaiseksi kavereille.

Suomessa ei ole rikkaita. Progressiivinen verotus hoitaa tämän ongelman tehokkaasti.

Lapsilla on mieleisensä harrastukset "paremmassa kaupunginosassa". Lähiössä, jossa asumme on paljon pienituloisia ja osa on syrjäytyneitäkin. Koulussa oppilasaines on kirjavaa, mutta onneksi jo yläasteeksi voi helposti saada muunkin kuin lähikoulun. Lapsillamme on luotainen imu tutustua alueemmeharvoihin hyvätuloisiin lapsiin. Naapuruston pienituloisetkin ovat toki tuttuja. Tiedostamme, että tulomme ovat eri tasolla kuin muilla. Annamme köyhien lapsiperheiden kerskailla kulutusluotoillaan, lomamatkillana ja muilla saavutuksillaan. Olemme opettaneet lapsillemme, että saavat keskitasoisia juttuja, emmekä  kilpavarustele itse eli meitä ei päästä syyttämään ainakaan toisten kannustamiseen ylivarojensa elämiseen. Paineet tulevat ihan heidän omista päistään! Huolehdimme lapsistamme hyvin. He menestyvät hyvin. Hankimme lapsillemme täältä sosiaalista pääomaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Meillä on myös "yläluokkaisia harrastuksia", kulttuuri, liikunta, matkakohteet yms ja kyllä lapset joskus tulevat niistä kertoneeksi kavereilleenkin. Kavereille  joutuu joskus selittämään, että mitä mikäkin termi tarkoittaa. Heillä taas on harrastuksia, joissa me emme viihdy. Viihdymme silti täällä hyvin. Työminä ja kotiminä ovat erilaisia ja täytyy säilyttää vapaa-ajankin kosketuspintaa myös hyvätuloisiin, jotka asuvat varkkaammilla alueilla. Meidät esitellään uusille varakkaille ihmiseille yleensä myös asuinalueemme mukaan ja saamme vastata kysymyksiin, että millaista siellä on elää, onko vaarallista liikkua yms.

Vierailija kirjoitti:

Meillä raha näkyy ehkä elämää helpottavana tekijänä, mutta muuten mielestäni ollaan aivan tavallinen suomalainen lapsiperhe kaurapuuroineen ja kiireineen.

Ollaan perustettu perhe nuorina opiskelijoina, jolloin tuli laskettua sentilleen kaikki menot. Sittemmin ollaan opiskeltu, päästy hyviin ansiotuloihin ja perintöjen ansiosta omistetaan aika paljon. Asunto on velaton, meillä on kaksi kesämökkiä ja pieni loma-asuntokin ulkomailla. Koska totuttiin elämään vähällä ennen töihin pääsyä ja perintöjä, osataan arvostaa tätä vaurautta. Annetaan ja jaetaan rahaa aika paljon hyväntekeväisyyteen ja lähipiirille jos ei suoranaisesti rahana, niin viedään naapureiden lapsia Linnanmäelle, annetaan mökittömien tuttavien mökkeillä ja tuttavien lomailla loma-asunnolla ilmaiseksi, lainataan autoa ja annetaan lasten vaatteita ilmaiseksi eteenpäin. Annetaan välillä vaikka leffa- tai teatterilippuja ilmaiseksi kavereille.

Kuulostaa hienolta! Erityisesti pisteet tuosta, miten huomioitte lähipiiriä. Onnellista elämää teille :)

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on mieleisensä harrastukset "paremmassa kaupunginosassa". Lähiössä, jossa asumme on paljon pienituloisia ja osa on syrjäytyneitäkin. Koulussa oppilasaines on kirjavaa, mutta onneksi jo yläasteeksi voi helposti saada muunkin kuin lähikoulun. Lapsillamme on luotainen imu tutustua alueemmeharvoihin hyvätuloisiin lapsiin. Naapuruston pienituloisetkin ovat toki tuttuja. Tiedostamme, että tulomme ovat eri tasolla kuin muilla. Annamme köyhien lapsiperheiden kerskailla kulutusluotoillaan, lomamatkillana ja muilla saavutuksillaan. Olemme opettaneet lapsillemme, että saavat keskitasoisia juttuja, emmekä  kilpavarustele itse eli meitä ei päästä syyttämään ainakaan toisten kannustamiseen ylivarojensa elämiseen. Paineet tulevat ihan heidän omista päistään! Huolehdimme lapsistamme hyvin. He menestyvät hyvin. Hankimme lapsillemme täältä sosiaalista pääomaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Meillä on myös "yläluokkaisia harrastuksia", kulttuuri, liikunta, matkakohteet yms ja kyllä lapset joskus tulevat niistä kertoneeksi kavereilleenkin. Kavereille  joutuu joskus selittämään, että mitä mikäkin termi tarkoittaa. Heillä taas on harrastuksia, joissa me emme viihdy. Viihdymme silti täällä hyvin. Työminä ja kotiminä ovat erilaisia ja täytyy säilyttää vapaa-ajankin kosketuspintaa myös hyvätuloisiin, jotka asuvat varkkaammilla alueilla. Meidät esitellään uusille varakkaille ihmiseille yleensä myös asuinalueemme mukaan ja saamme vastata kysymyksiin, että millaista siellä on elää, onko vaarallista liikkua yms.

Tässä kysyttiin rikkaiden lapsiperheiden elämästä, ei ylimielisten idioottivanhempien elämästä.

No määritelkäähän itse rikkaiden lapsiperheiden vuosituloraja? Tarkoitin siis ihan itse rahansa tehneitä lapsiperheitä, ei mitään perittyjä rahoja.

ap

Niin no meillä on sekä että varallisuutta. Itse tehtyä ja perittyä. Sijoitusasuntoa ja isoja säästöjä löytyy. Hyvin tavallisesti eletään. Pääomaa ei huvita syödä vaan elellään niukemmin nyt kun itse olen vielä hoitovapaallakin. Matkustellaan muutama kerta vuodessa. Lapselle tuetaan harrastuksia, jotka eivät vie paljoa rahaa, uintia, lukemista jne. Varakkuus ei elämässämme päälle näy, mutta antaa turvaa.

Minusta rikas ei välttämättä ole se, jolla on isot vuositulot. Jos on päälle 3-kymppinen ja päässyt hyvään asemaan työelämässä, tulot voivat olla tosi isotkin, mutta jos kunnon on tuloja on ollut vasta vähän aikaa, on iso asuntolaina ja ei ole ennestään omaisuutta, niin en määrittelisi henkilöä rikkaaksi. Hyvätuloiseksi kyllä.

Rikas on minusta se, jolla on omaisuutta ja velatonta varallisuutta (asunto, mökki, vene, osakkeita, kiinteistöjä, sijoituksia...) esim. siten, että vuoden työttömyys ei ole taloudellisesti mikään ongelma. Rikkaan määritelmään ei vaikuta se, onko tehnyt omaisuuden omalla työllään vai perinyt. Rikas ei mieti, mennäänkö talvella Kanarialle vai vaihdetaanko auto uudempaan. Rikkaan perustoimeentulo on turvattu, oli töitä tai ei.

"Tässä kysyttiin rikkaiden lapsiperheiden elämästä, ei ylimielisten idioottivanhempien elämästä."

Hyökkäys, jollaisia emme kuule täällä asuessamme, koska osaamme pitää suumme kiinni, vaikka näemme vähävaraisten järjettömän tuntuisia käytänteitä. Vähien varojen haaskaamista turhuuteen, heikkotasoista ruokaa, päihteitä, elämyshakuisuutta, lasten välttämättömien tarpeiden ohittamista, äkkipikaisuutta ja kaikki mulle ja heti vaativaa itsekkyyttä. Hankalia työoloja, kolmivuoroa, surua yms. heitä olen auttanut.

Emme käyttäneet opiskeluaikaamme bilettämiseen, vaan teimme töitä jo silloin. Emme siis syntyneet kultalusikat suussa.  Olen auttanut lähiympäristön lapsia ja he pitävät minua mukavana ihmisenä, jolta saa tarvittaessa apua tai vaikka ruokaa. En kuitenkaan oikein pidä siitä miten aikuiset täällä toimivat. Eivät kaikki, mutta moni. Kasvavat lapset alkavat muuttumaan vanhempiensa kaltaisiksi harmittavan usein ja siksi lapsemme ovatkin katkaisseet välejään jo joihinkin. Ei löydy myöskään yhteisiä puheenaiheita tai kiinnostuksen kohteita, mitä vielä nuorempana oli.

6.

No meillä vuositulot bruttona n. 200 000e. Verotus huolehtii, ettei liikaa kulutettavaa jää. Eikä todella olla rikkaita. Ihan keskitason elämää, asuntovelkaa, autovelkaa maksellaan, yksi ulkomaanmatka vuodessa, jauhelihaa ja kanaa lähikaupasta, arkivaatteita prismasta ja muista perusliikkeistä. No lasten harrastus on kalliinpuoleinen ja itse harrastan ratsastusta mutta ei voi nyt varsinaisesti liittää rikkauteen tätäkään, kun ei edes omaa heppaa ole....Asutaan isossa omakotitalossa hyvällä alueella mutta ei mikään lukaali kyseessä kuitenkaan, ihan perustalo. Pihassa on pakettiauto ja käytetty Ford.

Eli joo, vaikka kuulutaan tulotasoltaan sinne ylimpään desiiliin, ei se arkielämässä näy juuri mitenkään. Ei ilmeisesti olla niitä oikeasti rikkaita vielä, joita tässä tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

No määritelkäähän itse rikkaiden lapsiperheiden vuosituloraja? Tarkoitin siis ihan itse rahansa tehneitä lapsiperheitä, ei mitään perittyjä rahoja.

ap

Rikas ja hyvätuloinen ovat kaksi eri sanaa, joilla on eri merkitys. Rikas voi olla, vaikka ansiotulot ovat pienet. Itse asiassa suuri osa alle 35-vuotiaista tuntemistani varakkaista on sellaisia ja nimenomaan perintöjen ja niiden kautta tulevien pääomatulojen vuoksi. Motivaatio parempiin ansiotuloihin puuttuu yllättävän monelta.

Vierailija kirjoitti:

"Tässä kysyttiin rikkaiden lapsiperheiden elämästä, ei ylimielisten idioottivanhempien elämästä."

Hyökkäys, jollaisia emme kuule täällä asuessamme, koska osaamme pitää suumme kiinni, vaikka näemme vähävaraisten järjettömän tuntuisia käytänteitä. Vähien varojen haaskaamista turhuuteen, heikkotasoista ruokaa, päihteitä, elämyshakuisuutta, lasten välttämättömien tarpeiden ohittamista, äkkipikaisuutta ja kaikki mulle ja heti vaativaa itsekkyyttä. Hankalia työoloja, kolmivuoroa, surua yms. heitä olen auttanut.

Emme käyttäneet opiskeluaikaamme bilettämiseen, vaan teimme töitä jo silloin. Emme siis syntyneet kultalusikat suussa.  Olen auttanut lähiympäristön lapsia ja he pitävät minua mukavana ihmisenä, jolta saa tarvittaessa apua tai vaikka ruokaa. En kuitenkaan oikein pidä siitä miten aikuiset täällä toimivat. Eivät kaikki, mutta moni. Kasvavat lapset alkavat muuttumaan vanhempiensa kaltaisiksi harmittavan usein ja siksi lapsemme ovatkin katkaisseet välejään jo joihinkin. Ei löydy myöskään yhteisiä puheenaiheita tai kiinnostuksen kohteita, mitä vielä nuorempana oli.

6.

En ole tuo kommentoija, mutta kerronpa nyt minäkin ajatukseni. Minulla pisti silmään ekan kirjoituksesi väite, että jotkut kerskailisivat kulutusluotoillaan. En todellakaan usko, että kukaan niin tekisi. Entä onko matkoista kertominen kerskumista? Vain hyvin kateellinen ajattelee niin. Kertomastasi päätellen sinulla ja perheelläsi ei ole syytä olla kateellisia.

Palkkatyöllä ei lapsiperhe voi rikastua Suomessa.

Kuten yksi 200 000e vuodessa tienaava perhe edellä kirjoitti normielämästään, ei siis tod. ollut mitään rahasäiliössä kylpemistä vaan tavallista asuntovelkaisen arkea.

Verot on ihan huikeat yli 100 000 e palkkatuloista (tämän usein kateelliset unohtavat), mitään muita tulonsiirtoja kuin lapsilisät ei luonnollisesti tule. Päivähoitomaksut ylimmässä luokassa.

Olemme suomalaisia rikkaita. Meillä on lapsiperhe. Palkkatulomme verojen jälkeen vastaavat noin kuutta keskitason palkkaa. Osa menee säästöön. Perintöjä emme ole vielä suuremmin saaneet. Emme kuluta erityisen paljon mihinkään yksittäiseen kohteeseen, silti elämä on suhteellisen huoletonta. Jotta emme eläisi kädestä suuhun, tyydymme edullisempaan autoon ja asuntoon, kuin mitä tulojemme perusteella olisi mahdollista. Jää enemmän rahaa sijoituksiin. Emme säästä ruoasta emmekä vaatteista. Arvostamme laatua, kauneutta ja käytännöllisyyttä määrän sijaan. Lapset pääsevät vain kerran vuodessa ulkomaille. Emme ole kovin kiinnostuneita vapaa-ajan matkailusta. Pyrimme pitämään työpäivämme kohtuullisina, mieluiten 8 tuntisina. Nautimme kaupunkielämästä.

Vierailija kirjoitti:

"Tässä kysyttiin rikkaiden lapsiperheiden elämästä, ei ylimielisten idioottivanhempien elämästä."

Hyökkäys, jollaisia emme kuule täällä asuessamme, koska osaamme pitää suumme kiinni, vaikka näemme vähävaraisten järjettömän tuntuisia käytänteitä. Vähien varojen haaskaamista turhuuteen, heikkotasoista ruokaa, päihteitä, elämyshakuisuutta, lasten välttämättömien tarpeiden ohittamista, äkkipikaisuutta ja kaikki mulle ja heti vaativaa itsekkyyttä. Hankalia työoloja, kolmivuoroa, surua yms. heitä olen auttanut.

Emme käyttäneet opiskeluaikaamme bilettämiseen, vaan teimme töitä jo silloin. Emme siis syntyneet kultalusikat suussa.  Olen auttanut lähiympäristön lapsia ja he pitävät minua mukavana ihmisenä, jolta saa tarvittaessa apua tai vaikka ruokaa. En kuitenkaan oikein pidä siitä miten aikuiset täällä toimivat. Eivät kaikki, mutta moni. Kasvavat lapset alkavat muuttumaan vanhempiensa kaltaisiksi harmittavan usein ja siksi lapsemme ovatkin katkaisseet välejään jo joihinkin. Ei löydy myöskään yhteisiä puheenaiheita tai kiinnostuksen kohteita, mitä vielä nuorempana oli.

6.

Joo joo, lopeta jo ja jatka lottoamista sieltä Kontulasta käsin. Onko lapset tulevana viikonloppuna sulla vai ex-miehelläsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tässä kysyttiin rikkaiden lapsiperheiden elämästä, ei ylimielisten idioottivanhempien elämästä."

Hyökkäys, jollaisia emme kuule täällä asuessamme, koska osaamme pitää suumme kiinni, vaikka näemme vähävaraisten järjettömän tuntuisia käytänteitä. Vähien varojen haaskaamista turhuuteen, heikkotasoista ruokaa, päihteitä, elämyshakuisuutta, lasten välttämättömien tarpeiden ohittamista, äkkipikaisuutta ja kaikki mulle ja heti vaativaa itsekkyyttä. Hankalia työoloja, kolmivuoroa, surua yms. heitä olen auttanut.

Emme käyttäneet opiskeluaikaamme bilettämiseen, vaan teimme töitä jo silloin. Emme siis syntyneet kultalusikat suussa.  Olen auttanut lähiympäristön lapsia ja he pitävät minua mukavana ihmisenä, jolta saa tarvittaessa apua tai vaikka ruokaa. En kuitenkaan oikein pidä siitä miten aikuiset täällä toimivat. Eivät kaikki, mutta moni. Kasvavat lapset alkavat muuttumaan vanhempiensa kaltaisiksi harmittavan usein ja siksi lapsemme ovatkin katkaisseet välejään jo joihinkin. Ei löydy myöskään yhteisiä puheenaiheita tai kiinnostuksen kohteita, mitä vielä nuorempana oli.

6.

En ole tuo kommentoija, mutta kerronpa nyt minäkin ajatukseni. Minulla pisti silmään ekan kirjoituksesi väite, että jotkut kerskailisivat kulutusluotoillaan. En todellakaan usko, että kukaan niin tekisi. Entä onko matkoista kertominen kerskumista? Vain hyvin kateellinen ajattelee niin. Kertomastasi päätellen sinulla ja perheelläsi ei ole syytä olla kateellisia.

Tämä. Kaikista pahimmat kadehtijat, joihin olen törmännyt ovat olleet hyvätuloisia. Ei osata nauttia siitä mitä on vaan kun jollain on aina enemmän, niin sekös kismittää. Ei koske kuin muutamaa tyyppiä, mutta on ollut naurussa pitelemistä näitä kuunnellessa.

Rikkaiden, sivistyneiden ja vastuuntuntoisten perheiden lapset erottaa siitä etteivät pidä kamalaa meteliä esimerkiksi marketissa vaan juttelevat ihan normaalilla ja jopa hillityllä äänellä vanhempiensa kanssa, eivätkä saa kamalia wt-raivareita yleisillä paikoilla jos karkki putoaa lattialle.