Lue keskustelun säännöt.
Superdieetin jälkeen samoihin mittoihin - Ei vain ymmärrä..
EspeRaato
15.06.2016 |
Eilen ja tänään on lehdessä ollut Superdieettiin osallistuneen Katjan tarina. Katja kertoo, että kiloja lähti n.40kg ja takaisinkin ovat melkein tulleet. Jutta puolestaan harmittelee lehdessä, että ei ole laihduttajille tukea ohjelman jälkeen.
Minä puolestani ihmettelen, että kuka oikeasti terveitä elämäntapoja ja pysyvässä muutoksessa mukana haluava alan ammattilainen voi olla näin sokea? Toki se näyttää hienolta tv:ssä, että puolessa vuodessa kiloja saadaan pois mahdoton määrä, mutta järkikin sanoo, ettei se ole kenenkään etu. Ohjemassa puhutaan elämäntapojen muutoksesta ja lääkkeeksi tähän tarjotaan aivan mahdottoman tiukka ruokavalio ja mahdottoman paljon liikuntaa - Sellaiset määrät kumpaakin, että ei mitään pelkoa, että kukaan voisi niitä loppuelämää noudattaa.
Maailma on pullollaan hoikkia ihmisiä, jotka eivät liiku ja treenaa viitenä päivänä viikossa verenmaku suussa. Hoikkia ihmisiä, jotka syövät perunaa+leipää, juovat toisinaan alkoholia, syövät karkkia ja pullaa jne. Kyse on annoskoosta, arkiliikunnasta ja siitä, että kaikki on ok, kun mittasuhteet on kohdillaan.
Voihan tuollainen olla alkusysäys kohti parempaa, mutta ei sen kummempi kuin mikään muukaan kuuri. Elämäntapamuutoksen kanssa tuollaisella ei ole mitään tekemistä.
Ihminen on monimutkainen kokonaisuus; suhde ruokaan vaihtelee ja valtavasta ylipainosta eroon pääsemisessä on käytävä läpi myös se, mitä korvien välissä liikkuu.
Kaikenlaiset painonpudotusohjelmat ovat vain räikeää sosiaalipor**a, joka ei pitkällä tähtäimellä palvele ylipainoisten etuja.
Kommentit (22)
Niinpä. Itse olin "kapinallinen" ja laihdutin hitaasti ja esim. ilman urheilua tai liikuntaa. Kyllä ne työpaikan muut laihduttajanaiset naureskelivat minulle, kun itse vetivät jotain Cambridge-pussilitkuja tai välttelivät hiilareita pakkomielteen omaisesti, ja minä otin ruokaa lautasmallin mukaan ja söin vielä jälkkärinkin päälle. Siinä missä he puhuivat kuntosaleista ja lenkeistä, minä sanoin etten tykkää liikunnasta joten en aio sitä harrastaa.
Lopputulos oli sellainen, että monet noista kuurilaihduttajista laihtuivat erittäin nopeasti ja dramaattisesti, minä taas hitaasti. Kesti 2 vuotta laihtua 24 kg. Mutta nyt, lähes 10 vuotta jälkeenpäin, minä olen pitänyt painoni tai itse asiassa laihtunut vielä muutaman kilon siitä mihin pudotin, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki nuo tehokuureilijat ovat joko lihoneet takaisin tai sitten jojottelevat pienten lihomisten ja yhä uusien dieettien kierteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat tosi monimutkaisia juttuja ja niihin tarjotaan ihan liian yksinkertaisia lääkkeitä. Joissain tapauksissa olisi terveellisin vaihtoehto pyrkiä pysäyttämään painonnousu ja sitten miettiä ihan rauhassa, olisiko mahdollista saada painoa myös pudotettua alaspäin ja millä keinoilla se voisi tapahtua ja tärkeintä se, miten se saadaan pidettyä alhaalla.
Monella lapsella on jo pienestä pitäen koko elimistö ja suolisto sekaisin johtuen antibiooteista, stressaavasta elämästä (pienestä isoon ja meluisaan päiväkotiin rankalla päivärytmillä, avioerot ja uusioperheet jne.), prosessoidusta ruuasta ja paljosta muusta. Lapsipsykologi Mäkelä luennoi siitä, miten traumaattisia asioita kokeneella lapsella elimistö voi vastata solutasolla nelikymppisen elimistöä ja riski metaboliaan ja verisuonitauteihin säilyy läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itse olin "kapinallinen" ja laihdutin hitaasti ja esim. ilman urheilua tai liikuntaa. Kyllä ne työpaikan muut laihduttajanaiset naureskelivat minulle, kun itse vetivät jotain Cambridge-pussilitkuja tai välttelivät hiilareita pakkomielteen omaisesti, ja minä otin ruokaa lautasmallin mukaan ja söin vielä jälkkärinkin päälle. Siinä missä he puhuivat kuntosaleista ja lenkeistä, minä sanoin etten tykkää liikunnasta joten en aio sitä harrastaa.
Lopputulos oli sellainen, että monet noista kuurilaihduttajista laihtuivat erittäin nopeasti ja dramaattisesti, minä taas hitaasti. Kesti 2 vuotta laihtua 24 kg. Mutta nyt, lähes 10 vuotta jälkeenpäin, minä olen pitänyt painoni tai itse asiassa laihtunut vielä muutaman kilon siitä mihin pudotin, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki nuo tehokuureilijat ovat joko lihoneet takaisin tai sitten jojottelevat pienten lihomisten ja yhä uusien dieettien kierteessä.
Kerro vähän lisää toteutuksestasi.
Niinpä! Superdieetin ruokavalio on niin tiukka ja ankea, ettei kukaan jaksa sitä noudattaa muutamaa viikkoa pidempään. Myös liikuntamäärät ovat liikuntaan tottumattomalle tavikselle turhan suuret. Sitten tuon kuuden viikon kuurin jälkeen ollaan hukassa, kun ei ole edelleenkään käsitystä normaaleista annoskoista ja helposti palataan vanhaan. Ei kukaan jaksa loputtomiin noudattaa ruokavaliota, joka on tylsää ja pahaa.
Uusien elämäntapojan oppiminen ottaa tosi paljon aikaa! Kun on tottunut tiettyyn elämäntapaan niin siitä pois oppiminen on tosi vaikeaa. Varsinkin jos vedetään tuolla tavalla äärimmäisyydestä toiseen. Ja se hemmetin salitreeni ei vain ole kaikkien juttu! Pitäisi mieluummin kannustaa ihmisiä löytämään se itselle sopiva liikuntalaji eikä vain hokea sali-sitä-sali-tätä-kyllä kaikkien pitää käydä salilla-mikään muu liikunta ei ole oikeaa liikuntaa jne...
Noh näkihän sen, että kilot tulee takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niiiiin totta.
Laihduttajille luodaan kuva, että joku 500 kcal päivässä porkkanalitkuineen ja tuntikausien treenit punttisalilla joka päivä ovat oikea tapa lahduttaa.
Eieieieiei.
Oikea tapa laihduttaa on opetella syömään normaalisti. Ja sitä ei dieetillä opi.
🇺🇦🇮🇱
Syön joka annoksella riisiä tms ja ja jonkun proteiinin lähteen. En välttele maitotuotteita enkä leipää yms muuten kuin vaan olen ostamatta niitä kotiin. Viikolla en herkuttele, mutta lauantaisin saa lipsua. Aloin laihtumaan, kun kasvatin annoskokoja lounaalla/päivällisellä. Kilot ovat tippuneet hitaasti, mutta varmasti eikä muutamankaan päivän herkuttelu tuo morkkista tai lihota, koska pohja on kunnossa ja tuommoisen herkuttelun jälkeen nesteet häviävät yhdellä salaattilounaalla maanantaina! Parhainta on ollut ehkä kiinteytyminen liikunnan lisääntyessä. Kiinteytyminen kun vaatii, että lihakset saavat sitä energiaa, jota pussikeitoista ei saa.
Voi kun moni dieettaaja huomaisi ja malttaisi kokeilla samaa! Maltti on valttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itse olin "kapinallinen" ja laihdutin hitaasti ja esim. ilman urheilua tai liikuntaa. Kyllä ne työpaikan muut laihduttajanaiset naureskelivat minulle, kun itse vetivät jotain Cambridge-pussilitkuja tai välttelivät hiilareita pakkomielteen omaisesti, ja minä otin ruokaa lautasmallin mukaan ja söin vielä jälkkärinkin päälle. Siinä missä he puhuivat kuntosaleista ja lenkeistä, minä sanoin etten tykkää liikunnasta joten en aio sitä harrastaa.
Lopputulos oli sellainen, että monet noista kuurilaihduttajista laihtuivat erittäin nopeasti ja dramaattisesti, minä taas hitaasti. Kesti 2 vuotta laihtua 24 kg. Mutta nyt, lähes 10 vuotta jälkeenpäin, minä olen pitänyt painoni tai itse asiassa laihtunut vielä muutaman kilon siitä mihin pudotin, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki nuo tehokuureilijat ovat joko lihoneet takaisin tai sitten jojottelevat pienten lihomisten ja yhä uusien dieettien kierteessä.
Kerro vähän lisää toteutuksestasi.
Minä ensin ihan vaan analysoin pitämällä ruokapäiväkirjaa että paljonko saan normaalisti kaloreita ja mistä niitä tulee. Totesin että mun lihavuus ei ole mikään mystinen "hidas aineenvaihdunta"-juttu vaan syy oli ihan se että kaikista naposteluistani ja syöpöttelyistäni vaan tuli ihan liikaa kaloreita konttorirotalle.
Sitten aloin vaan miettiä, mistä voisin mahdollisimman kivutta vähentää kaloreita. En jättänyt mitään kokonaan pois ruokavaliostani, mutta vähensin juttuja joita söin kohtuuttomasti. Esim. voileipiä saattoi mennä järkyttävän iso määrä päivässä, varsinkin päivinä joina en ehtinyt syödä lounasta, ja niistä tuli enemmä'n kaloreita kuin tavallisesta ateriasta. Vähensin vähän voileipien syömistä ja otin iltaan kevyen aterian (ruokaisa salaatti tai keitto + 1 leipäviipale). Söin silti myös leipää, ehkä 2-4 viipaletta päivässä. Kasvisten osuutta lautaselle lisäsin lautasmallin mukaiseen puoleen, jolloin tukevamman ruoan osuus pieneni.
Samoin huomasin ongelmaksi useina päivinä syödyt kaloripommit kuten lihapiirakat, karjalanpiirakat jne. Näitä rajasin että syön harvemmin kuin ennen. Kiinnitin huomiota myös juomiin, niin että ruokajuomaksi tuli aina vesi ja "nautintojuomaksi" keinomakeutettu cola sokericolan sijaan. Alkoholia sallin itselleni vain kerran kuussa isompia määriä, kun ennen meni usein kerran viikossa esim. 6 kaljaa.
Pääpointti oli että pieniä muutoksia moneen juttuun, niin pienistä puroista tulee yhdessä iso virta. Eikä tunnu niin kovin ankealta kun saa kuitenkin edelleen nauttia kaikesta mistä tykkää. Eikä tarvitse tehdä mitään mitä ei oikeasti halua, esim. järsiä pelkkää rehua tai urheilla.
Minä olen laihduttanut fitfarmin ohjeilla 47 kiloa, ja ne ovat pysyneet poissa jo melkein kaksi vuotta. Tottakai nuo ohjelmat ovat sosiaalipornoa, sen tietää kaikki niihin osallistuvatkin. Sitä en tiedä millainen tuki ohjelmaan osallistujilla on sen aikana tai jälkeen, mutta me muut selvitään siitä kaikesta ihan itse. Ei niille ohjelmaan osallistujillekaan tarvitse kaikki tuoda lautasella valmiina. Pitää ymmärtää se, että joutuu tekemään ihan helvetisti töitä - myös ohjelman jälkeen.
Fitfarmilla on pääsääntöisesti useimmille hyvin sopivat ohjeet ja ne toimivat kyllä. Minä laihdutin alkuun kolmanneksen ilman liikuntaa. Opin hyvän ruokarytmin ja annoskoon, sekä syömään laajasti erilaisia kasviksia, tekemään maukasta ruokaa ilman kermalla/ruokakermalla/voilla/juustoilla läträämistä. Pääsin irti roskaruokakierteestä, cola-addiktiosta, sokerikoukusta ja jatkuvasta leivän puputtamisesta ja maidon litkimisestä, sekä opin juomaan vettä. Nykyään syön silloin tällöin itse tehtyä leipää, samoin joitain ruokia, jossa on kermamössöjä tai juustoja, mutta pääsääntöisesti puhdasta yksinkertaista ruokaa lihasta ja kasviksista. Löysin myös liikunnan ilon.
Tottakai paino tulee takaisin jos palaa vanhoihin tapoihin. Ja se on vain omaa tyhmyyttä, ei ko ruokavalion vika. Minulle ja monelle muulle tiukka kuri sopi, sillä se sai irrottautumaan tosissaan niistä pahoista tavoista. Jos kokeilin satunnaista herkuttelua, se oli aina pelkkää alamäkeä ja mättäminen alkoi taas. Nyt pystyn jo hallitsemaan asian paremmin ja herkuttelenkin silloin tällöin. Pääasiassa itse tehdyin jälkkärein, karkkipussit ja sipsit saa jäädä kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itse olin "kapinallinen" ja laihdutin hitaasti ja esim. ilman urheilua tai liikuntaa. Kyllä ne työpaikan muut laihduttajanaiset naureskelivat minulle, kun itse vetivät jotain Cambridge-pussilitkuja tai välttelivät hiilareita pakkomielteen omaisesti, ja minä otin ruokaa lautasmallin mukaan ja söin vielä jälkkärinkin päälle. Siinä missä he puhuivat kuntosaleista ja lenkeistä, minä sanoin etten tykkää liikunnasta joten en aio sitä harrastaa.
Lopputulos oli sellainen, että monet noista kuurilaihduttajista laihtuivat erittäin nopeasti ja dramaattisesti, minä taas hitaasti. Kesti 2 vuotta laihtua 24 kg. Mutta nyt, lähes 10 vuotta jälkeenpäin, minä olen pitänyt painoni tai itse asiassa laihtunut vielä muutaman kilon siitä mihin pudotin, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki nuo tehokuureilijat ovat joko lihoneet takaisin tai sitten jojottelevat pienten lihomisten ja yhä uusien dieettien kierteessä.
Mulla on aikalailla sama homma meneillään, koskaan en ole uskonut tiukkoihin dieetteihin tai laihdutusvalmisteisiin yms, enkä ole edes yrittänyt laihduttaa väkisin ja jäädä jojoilemaan vaan päätin onnistua kerrasta, hitaasti mutta varmemmin kuin dieettaajat.
Motivaatio kasvoi pikkuhiljaa, vuoden verran vaihdoin ruokatapoja pikkuhiljaa terveellisempään suuntaan, täysjyvätuotteet, pienemmät annokset jne. kuitenkaan herkkujakaan unohtamatta. Siitä vuoden päästä kun elämäntilanne oli vähemmän rasittava kuin aiemmin (vauvavuosi/kaksi ohi) aloin noudattaa säännöllisiä ruoka-aikoja 3h välein, normaalit annoskoot, paljon vettä, makeana juomana vain pepsimax, kerran viikossa voi syödä roskaruokaa/sokeriherkkuja. Liikunta on ollut vain arkiliikuntaa, kävelylenkkejä lasten kanssa, portaat hissin sijasta jne. Välillä jos on ollut juhlia tms suurempaa herkuttelua, paino on voinut nousta pari kiloa, mutta se lähtee pian turvotusten mukana pois kun palaa uudelleen terveelliseen ruokaan.
5kk olen mennyt näin, reilu 7kiloa on pudonnut ja motivaatio jatkuu edelleen. Syksyllä saattaa olla mahdollista aloittaa jo jotain liikuntaharrastustakin. Jos vaikka ens kesänä olisi ne ylimääräiset n.20kg poissa :)
No itse tulin nykyiseen työpaikkaani viitisen vuotta sitten ja olen jos jonkinmoiset kuurit sivusta seurannut. On karpattu, oltu sokerittomalla, Superdieetttiä jne. Ainoa mitä on tapahtunut on ollut armoton jojoilu,hormonitoiminnan ja elimistön saanti enempi vähempi sekaisin ja paha mieli.
Ja juurikin tuo Jutan harmittelu siitä, että ei ole tarjota personal traineria ohjelman jälkeen laihduttajille. Noooh, suomalaisista hoikista varmati 99% elelee ja pitää vyötärönsä ympäryksen kurissa ilman personal trainereita, joka on sitä ihan normaalia elämää. Kävellään töihin, jos matka sallii, liikutaan töiden jälkeen joko yksin tai perheen kanssa ja koitetaan ennakoida arjen ruuanlaitot niin, että kenelläkään ei pääsisi liian iso nälkä tulemaan ja siitä sitten himo syödä kaikki mitä vaan käsiin saa. Ja välillä sitten syödään niitä sokerisia, suolaisia ja rasvaisiakin jos siltä tuntuu, mutta silloinkaan ei tarvitse kaksi käsin ammentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40kg ylipainoa on kertynyt lähes kahdessakymmenessä vuodessa, niin en minä ainakaan odota että ne hetkessä putoaakaan, ainakaan pysyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Vuosin saatossa paino on usein tullutkin, niin ei se voi muutamassa kuukaudessa lähteä.
Itselläni lasten jälkeen jäi vain viisi sitkeää kiloa mukaan, joista eroon pääseminen tuntui olevan mahdotonta. Ennen lapsia mitat olivat 170/62, joten viiden kilon lisäykselläkään en ylipainoinen ollut, mutta silti olo ei ollut hyvä.
Vauvavaiheessa, univelassa ja kaiken muun myllerryksen keskellä ei yksinkertaisesti riittänyt energia alkaa miettiä, miten nuo muutamat kilot saisi pois. Ja toisaalta kun paino ei ollut noususuuntainenkaan, jumatanut vain.
Kun elämäntilanne rauhoittui aloin miettiä, mitkä juuri minulle ovat asioita, joilla voin painoon vaikuttaa. Huomasin, että jatkuva kiire arjessa, suunnittelemattomuus ruokailussa ja etenkin töistä kotiintulon jälkeen jos ei ollut valmiina mitään kunnon ruokaa tuloksena oli liian pitkät ateriavälit ja sokeristen/suolaisten/rasvaisten ruokien pikainen hotkinta. Tein muutaman korjausliikkeen; työmatkat aloin kulkea pyörällä/kävellen aina kun ei ollut lasten vientiä hoitoon (silloin aamut ovat kiireempiä), varasin aina kotiin jotain ihan kunnollista ruokaa, jolla pikasenkin nälän sai kuriin. Pidin huolen, että kiireessäkin tuli välissä syötyä vaikka hedelmä. Ja aina edellisenä päivänä valmistelin jo ruokaa seuraavalle päivälle niin, että sitä jäi pakkaseenkin tosi kiireiden tilanteiden varalle jemmaan annos tai pari.
Itsellä ongelma ei ollut annoskoossa, siinä etten olisi osannut valmistaa terveellistä ruokaa, ettenkö olisi tiennyt miten on hyvä syödä (luulo, että ainoa keino laihtua on joku kitukuuri) tmv. joka taas jollekin toiselle voi olla ylipainon pääsyy.
Esimerkiksi eräs hyvin ylipainoinen tuttavani oli valmistanut hänen luokseen mennessäni itselleen töiden jälkeen pikaisesti lounaaksi kaksi lihapiirakkaa juustolla ja dressingillä. Salaattia oli toki (italiansalaatti, se majoneesiversio) rinnalla myös. Pikaisella silmäyksellä lautasella oli noin 1000kcal edestä ruokaa. Ja tuttavani selitti, että kyseessä on kuitenkin rukiinen lihapiirakka (joka on siis rukiisuuden takia terveellistä ruokaa, vaikka on ihan yhtä rasvainen eines) ja salaatti. Tietämättömyys oli totaalinen. Tuohon kalorimäärään kun olisi saanut syötyä aamupuurot marjoilla (150kcal), välipala jugurtin ja hedelmän (150kcal), ison annoksen vaikka broileri-kasvis-nuudelikeittoa (300kcal), kaksi ruisleipää tuorejuustolla + kurkulla (200kcal) ja paistetun kananfileen wok-kasviksilla (200kcal). Nykyään tuttavani on laihtunut 20kg; hänen avaimensa onnistumiseen oli tietämyksen lisääminen (ei mene enää "rukiinen", "täysjyvä" tmv. markkinoijien jekkuihin niin helposti lankaan) ja ennakointi.
Terveellisen ruuan ei tarvitse olla yksipuolista, mautonta ja pahaa. Ja tuo Jutankin paljon parjattu peruna on ihan loistava runko, jonka ympärille saa rakennettua tasapainoisen aterian.
Nykyään vaan tuntuu, että ihmisten maalaisjärki on totaalisen sumentunut ja pitkällä tähtäimellä tulleisiin ongelmiin halutaan pikaratkaisu.
EspeRaato kirjoitti:
No itse tulin nykyiseen työpaikkaani viitisen vuotta sitten ja olen jos jonkinmoiset kuurit sivusta seurannut. On karpattu, oltu sokerittomalla, Superdieetttiä jne. Ainoa mitä on tapahtunut on ollut armoton jojoilu,hormonitoiminnan ja elimistön saanti enempi vähempi sekaisin ja paha mieli.
Ja juurikin tuo Jutan harmittelu siitä, että ei ole tarjota personal traineria ohjelman jälkeen laihduttajille. Noooh, suomalaisista hoikista varmati 99% elelee ja pitää vyötärönsä ympäryksen kurissa ilman personal trainereita, joka on sitä ihan normaalia elämää. Kävellään töihin, jos matka sallii, liikutaan töiden jälkeen joko yksin tai perheen kanssa ja koitetaan ennakoida arjen ruuanlaitot niin, että kenelläkään ei pääsisi liian iso nälkä tulemaan ja siitä sitten himo syödä kaikki mitä vaan käsiin saa. Ja välillä sitten syödään niitä sokerisia, suolaisia ja rasvaisiakin jos siltä tuntuu, mutta silloinkaan ei tarvitse kaksi käsin ammentaa.
No aika typerää verrata normaalipainoisiin joilla ei paino-ongelmaa ole. Sama kuin sanoisit että mihin niitä psykologeja ja terapeutteja tarvitaan, suurin osa elelee oikein hyvin ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itse olin "kapinallinen" ja laihdutin hitaasti ja esim. ilman urheilua tai liikuntaa. Kyllä ne työpaikan muut laihduttajanaiset naureskelivat minulle, kun itse vetivät jotain Cambridge-pussilitkuja tai välttelivät hiilareita pakkomielteen omaisesti, ja minä otin ruokaa lautasmallin mukaan ja söin vielä jälkkärinkin päälle. Siinä missä he puhuivat kuntosaleista ja lenkeistä, minä sanoin etten tykkää liikunnasta joten en aio sitä harrastaa.
Lopputulos oli sellainen, että monet noista kuurilaihduttajista laihtuivat erittäin nopeasti ja dramaattisesti, minä taas hitaasti. Kesti 2 vuotta laihtua 24 kg. Mutta nyt, lähes 10 vuotta jälkeenpäin, minä olen pitänyt painoni tai itse asiassa laihtunut vielä muutaman kilon siitä mihin pudotin, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki nuo tehokuureilijat ovat joko lihoneet takaisin tai sitten jojottelevat pienten lihomisten ja yhä uusien dieettien kierteessä.
Tämä on niin totta. Ja sitten vielä kuorossa av:lla haukutaan Pipsaa, joka kuitenkin on pudottanut ihan hyvin painoa vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itse olin "kapinallinen" ja laihdutin hitaasti ja esim. ilman urheilua tai liikuntaa. Kyllä ne työpaikan muut laihduttajanaiset naureskelivat minulle, kun itse vetivät jotain Cambridge-pussilitkuja tai välttelivät hiilareita pakkomielteen omaisesti, ja minä otin ruokaa lautasmallin mukaan ja söin vielä jälkkärinkin päälle. Siinä missä he puhuivat kuntosaleista ja lenkeistä, minä sanoin etten tykkää liikunnasta joten en aio sitä harrastaa.
Lopputulos oli sellainen, että monet noista kuurilaihduttajista laihtuivat erittäin nopeasti ja dramaattisesti, minä taas hitaasti. Kesti 2 vuotta laihtua 24 kg. Mutta nyt, lähes 10 vuotta jälkeenpäin, minä olen pitänyt painoni tai itse asiassa laihtunut vielä muutaman kilon siitä mihin pudotin, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki nuo tehokuureilijat ovat joko lihoneet takaisin tai sitten jojottelevat pienten lihomisten ja yhä uusien dieettien kierteessä.
Tämä on niin totta. Ja sitten vielä kuorossa av:lla haukutaan Pipsaa, joka kuitenkin on pudottanut ihan hyvin painoa vuoden aikana.
Paljonko hän on pudottanut? En ole seurannut hänen laihdutustaan, vain törmännyt näihin parjaajiin.
Se on niin sääli kun kovan dietin jälkeen ihmiset eivät ymmärrä että se dieetti ei loppunut vielä siihen. Jos olet syönyt vähän kaloreita pitemmän aikaa ja saavuttanut halutun painon, ja sitten kun dieetti loppuu ja alatkin syömään yhtäkkiä normaali kaloreita tai jopa vedät vähän, niin tottakai se paino kertyy kaks kertaa nopeampaa ja helposti myös paino nousee isommaksi kuin dieetin alussa.
Dieetin jälkeen pitäisi aina malttaa tehdä reverse dieetti, eli nostaa kaloreita pikkuhiljaa kohti normaalia päivämäärää. Kun ne on nostettu maltilla sinne, niin keho on tottunut taas käyttämään isompaa kalorimäärää eikä se kerrytä painoa van toimii normaalisti ja saavutettu paino pysyy helpommin. Ei se aina tarkoita että kun on lihonnut pudotetut kilot takaisin että on syöty sitten kasin verroin herkkuja ja huonoa ruokaa, vaan siitä että ettei ole tehty järkevää lopetusta dieetille, jolloin kehoon tarttuu kaikki rasva helpommin.
Vierailija kirjoitti:
EspeRaato kirjoitti:
No itse tulin nykyiseen työpaikkaani viitisen vuotta sitten ja olen jos jonkinmoiset kuurit sivusta seurannut. On karpattu, oltu sokerittomalla, Superdieetttiä jne. Ainoa mitä on tapahtunut on ollut armoton jojoilu,hormonitoiminnan ja elimistön saanti enempi vähempi sekaisin ja paha mieli.
Ja juurikin tuo Jutan harmittelu siitä, että ei ole tarjota personal traineria ohjelman jälkeen laihduttajille. Noooh, suomalaisista hoikista varmati 99% elelee ja pitää vyötärönsä ympäryksen kurissa ilman personal trainereita, joka on sitä ihan normaalia elämää. Kävellään töihin, jos matka sallii, liikutaan töiden jälkeen joko yksin tai perheen kanssa ja koitetaan ennakoida arjen ruuanlaitot niin, että kenelläkään ei pääsisi liian iso nälkä tulemaan ja siitä sitten himo syödä kaikki mitä vaan käsiin saa. Ja välillä sitten syödään niitä sokerisia, suolaisia ja rasvaisiakin jos siltä tuntuu, mutta silloinkaan ei tarvitse kaksi käsin ammentaa.
No aika typerää verrata normaalipainoisiin joilla ei paino-ongelmaa ole. Sama kuin sanoisit että mihin niitä psykologeja ja terapeutteja tarvitaan, suurin osa elelee oikein hyvin ilmankin.
Monella normaalipainoisellakaan ei ole terve suhtautuminen ruokaan, mutta ei ole lihavillakaan, kun puhutaan todella lihavista. Uskallan väitttää, että on jotain vikaa päässä/elimistössä, miksi ihminen pystyy syömään niin paljon yli ja miksi elimistö ottaa ruuan vastaan. Normaalipainoisella/ pikkasen ylipainoisella ongelmattomalla ihmisellä toimii itsesäätely ilman sen suurempia ponnisteluja = ponnistelut ovat sitä luokkaa, että eletään perusterveellisesti, ei hyperterveellisesti, mutta ei mässytetä kuin satunnaisesti ja silloinkin ruoka alkaa lopulta itse tökkiä vastaan.
Aamen.