Miten tässä nyt näin kävi? Pudotin 80kg-> 52kg ja nyt painan 73kg

Erittäin yleistä. Valitettavasti tutkimusten mukaan vain 4-5% laihduttaneista onnistuu pysymään tavoitepainossaan useita vuosia. Näin käy riippumatta siitä, laihduttaako nopeasti rykäisemällä vai hitaasti ja virallisterveellisesti. 

Se vaan on niin tavattoman vaikea muuttaa elintapojaan oikeasti pysyvästi. Usein joku stressikausi elämässä heittää takaisin vanhoihin tapoihin. Ja onhan niitä todettu fysiologisia ja psykologisia mekanismejakin, jotka vaikeuttavat painonhallinnan onnistumista merkittävän laihduttamisen jälkeen. Esim. lepoenergiankulutus pienenee pysyvästi verrattuna siihen mitä ennen laihdutusta saman kokoisena kulutti, ja nälkähormonit voivat toimia niin että nälkä tulee useammin.

Keho taistelee muutosta vastaan; kannattaa laihduttaa hitaasti elämäntapamuutoksen kautta. Lisäksi inho omaa kehoa kohtaan ei ole hyvä päämotivaattori, vaan ennemmin pitäisi ajatella terveyttään.

Voisiko olla kyse siitä, että tiedän pystyväni pudottamaan nämä kilot, joten ajattelen ettei se haittaa jos nyt syön tämän ja tämän herkun?

Kaikki aina ihmettelevät kykyäni laihduttaa niin paljon lyhyessä ajassa, tiedän miten se tehdään ja tiedän myös onnistuvani joka ainoa kerta kun siihen hommaan lähden. Nyt olen 3 kertaa pudottanut yli 25 kiloa ja monta kertaa yli 10 kiloa. Ei tavallaan ole pelkoa siitä, että jäisin tämän kokoiseksi. Kaipa sitä enemmän miettisi pullaa mussuttaessaan, että kannattaako jos olisi pienikin pelko perseessä, ettei niitä kiloja saa pudotettua. Vaikka rakastan laihduttamista ja tulosten näkemistä, en silti enää jaksaisi tätä jojoilua.

ap

Kannattaisi käydä hoidattamassa pää ensin kuntoon ja sitten alkaa tavoitella pysyvää muutosta ruokavalioon.

Elintapojen muutos laihdutuksen sijaan. Laihdutuksesya seuraa jojotusta.

Muutokset vainuttavat hitaammin mutta pysyvämpi tulos

Mulla ihan sama ton peilikuvan kanssa ja kaiken huipuksi se vaihtelee eli siis jonain päivänä näen itseni peilistä lihavana läskikasana, mutta yleensä mä näen itseni peilistä hoikempana mitä olen. Mä siis onnistun näkemään itseni normaalipainoisena ja timminä, sellaisena mikä haluan olla, mutta en tosiaan ole. Niinä päivinä kun se peilikuva on totuudenmukainen on helppoa syödä terveellisesti ja motivoida itsensä elämänmuutokseen, mutta sitten kun se peilikuva vääristyy, niin eihän sitä niin kamalalta näytäkään. Siellä peilissähän on jo se timmi mimmi ja kaikki hyvin. Kaiken huipuksi sitä saa itsensä uskomaan että se elämäntapamuutos (joka on kestänyt max2 pv) on turhankin tiukka paino-ongelmaan nähden ja vähän voi höllätä syömisten kanssa. Sitten taas mätään viikko kaksi ja peilistä näkyy taas totuus sen timmin mimmin sijaan. Lisäksi mä vihaan ihan eniten tätä löysyyttä ja laardia, melkein olisi ok olla samanpainoinen ja kokoinen jos olisi edes timmi.

161/81

Etsä voi palata vanhoihin ruokatapoihin jos haluat elää laihana ja terveellisesti. Ei tuollasta kilo määrää oteta takaisin syömällä terveellisesti. Syöt aika varmasti todella hiilari painoitteisesti?

Jojoilu on todella haitallista terveydelle... 3 x 25 kg kuulostaa jo aika hurjalta.

Tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, että 52-kiloinen laihduttanut tulee lopun elämäänsä tarvitsemaan vähemmän kaloreita (hidastunut aineenvaihdunta) sekä tuntemaan kovempaa nälkää (hormonitoiminta) kuin saman painoinen joka ei koskaan ylipainoinen ollutkaan.

Joka kerta kun rääkkäät tuon 25 kiloa pois, hajotat kehoasi lisää. Tiukka ruokavalio ja överiliikunta on yksinkertaisesti huono yhdistelmä. Joko syödään rajoitetusti eikä liikuta (ja taistellaan sitä kasvanutta nälkää vastaan), tai sitten liikutaan ja syödään kunnolla (yritetään saada keho omaan optimitilaasi).

Fitnessblenderin Kelli tästä hyvä esimerkki: hän kyllä laihtui 20 kiloa pakonomaisella juoksemisella ja bulimialla, mutta terve ja hyväkroppainen, hoikka nainen hänestä tuli vasta, kun hän rajoitti liikuntaa ja nosti syömisiään. Toki hänkin saattaa joku päivä vielä lihoa takaisin, mutta ainakin nyt on ollut vuosikausia huippukunnossa.