Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on ollut elämäsi rankin ajanjakso?
12.06.2016 |
Onko ollut elämänvaihetta mikä on ollut todella rankkaa pidempijaksoisesti ja miten siitä selvisit?
Mulla oli aikajakso joka kesti noin 8 vuotta yhteensä. Siihen mahtui 2 todella vaikeaa raskautta, miehen pettäminen, molempien vanhempien kuolema saattohoitoineen sekä tietysti sairasaikaan, lapsen rankka ja traumatisoiva koulukiusaaminen, avioeron pöydälle nostaminen, hyväksikäyttöä ystävien puolelta ja lopulta monen ystävyyssuhteen loppuminen ja totaalinen loppuunpalaminen töissä sekä autoimmuunisairauden puhkeaminen joka on edelleen kivulias ja elämää paljon hankaloittava. Unohtamatta miehen ja oman suvun välien katkaisua sekä jatkuvaa taloudellista hätää.
Tästä on nyt parisen vuotta aikaa. Nyt elämä on rauhallista ja olen selvittänyt lääkityksen ja terapeutin avulla asiat pääni sisällä selviksi. Elämme miehen ja kolmen lapsen kanssa onnellisena yhdessä ja nautimme arjen pienistä iloista. Pidän itsestäni huolta. Stressisietokyky on nykyään aika huonoa enkä saa lietsottua itseäni enää tahtotilaan vaan joudun myöntämään rajalliset voimavarani hyvin pian. Ystäviä on enää yksi ja kivoja kavereita muutama. En siedä enää yhtään ympärilläni haaskoja jotka ei toivo minulle tai perheelleni mitään hyvää.
Kommentit (43)
Pari vuotta sitten, kun kuopukseni oli koulukiusattu. Samaan aikaan luulin, että mieheni on masentunut, kun ei viihtynyt kotona, alkoi juoda rankasti ja oli etäinen. Hänellä olikin sivusuhde. Edes oma syöpään sairastuminen parikymmentä vuotta sitten ei ollut yhtä rankkaa kuin nämä asiat, jotka sattuivat siis samalle ajanjaksolle. Lapsi on nyt vuoden käynyt terapiassa ja alkaa vähitellen toipua, mies taas lopetti suhteen ja juomisen heti pajastuttuaan ja on viihtynyt hyvin kotona ja ollut kuin toinen ihminen, siis oma itsensä. Ehkä tästä itsekin vielä nousen jaloilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeinta ollut 15 vuoden jakso yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja sen hyväksymistä etten koskaan tule seurustelemaan tai saamaan omaa perhettä.
-N35
Vuoden sisällä kuoli viisi todella läheistä henkilöä ja siihen päälle vielä kaiken surutyön lisäksi piti jaksaa leikkiä ja hoitaa alle vuoden ikäisiä kaksosia Se vuosi meni todella sumussa ja ainoa, mitä vuodesta muistaa on pohjaton suru joka alkoi aina uudelleen ja uudelleen
Olen kyllä vasta 17vuotias mutta nyt on kyllä aika rankkaa meidän koko perheellä. Äiti sairastaa rintasyöpää jo kolmatta vuotta. On rankkaa kattoo kun äiti kärsii ja itkee vieressä eikä voi tehdä mitään. Tuo sairaus on kyllä masentanut koko perhettä.
Viimeiset pari vuotta johon sisältyy sydämen särkyminen, sairastuminen syöpään, masennusta sekä syrjäytymisen tunnetta.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävuodet 17-23 olivat käytännössä kaikkein rankimmat. Samaten taas 25-28 myös. Nyt alkaa jo helpottaa.
Olin 9vuotta yksin koulukiusaamisen ja vainoamisen kanssa. En puhunut kenellekään kiusaamisesta, ja vainoamisesta puhuin 6lk alussa kuraattorille.(noin kuukauden verra) Viime kesänä aloin murtua, lopetin syömisen ja suunnittelin silloin itsemurhaa. Laihduin 30kg. Täydellinen romahdus tuli marraskuussa, päivät itkin ja nukuin. Lihosin kaiken takaisin, ja se sai jo runnellun itsetuntoni laskemaan entisestään. Lintsasin paljon koulusta ja olin jatkuvasti huonolla tuulella. Silloin äitini soitti psykologille ja siellä olen käynyt vähän päälle puol vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsykokeet ja syöpä(epäily)tutkimukset samalla viikolla todella yllättävän ja rajun sairaskohtauksen jälkeen. Sitten siihen perään hirveä stressi ja syyllisyys ja muiden syytökset kun jäi pisteestä kiinni etten päässyt ja koko vuosi meni aivan päin helvettiä kun en saanut töitäkään (sairaskohtauksen jälkeen en saanut ajaa autolla) ja lähipiiri vain painosti ja vittuili opiskelusta ja töistä. Niin yksin en ole ikinä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeiset kolme vuotta. Erittäin vaikea avioero (miehellä persoonallisuushäiriö - halusin eroa, mutta mies ei päästänyt irti vaan uhkaili itsemurhalla ja häiriköi). Vaikean masennuksen puhkeaminen eron jälkeen kun vihdoin oli aikaa itselle. Päälle taloudellisia vaikeuksia ja "yksistään" selviytymistä vieraassa maassa, jossa viimeisin vuokraisäntä huijasi kahden kuukauden vuokraa vastaavat takuuvuokrarahat asunnossa, jossa ei toiminut mikään (täällä kalliit vuokrat, tuohon meni kolmatta tonnia, joka minulle iso raha). Ikävöin hyviä ystävyyssuhteitani Suomessa, mutta olen päättänyt jäädä.
Toivon päivittäin, että vastoinkäymiset alkaisivat jo hellittää. Uhriksi en meinaa jäädä vaan eteenpäin pusken ja nautin pienistä asioista.
Helpompaa olisi miettiä, mikä on ollut helpoin ajanjakso.
Lapsuudesta ikävuodet 7-11.
Opiskeluajasta ikävuodet 23-27.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsykokeet ja syöpä(epäily)tutkimukset samalla viikolla todella yllättävän ja rajun sairaskohtauksen jälkeen. Sitten siihen perään hirveä stressi ja syyllisyys ja muiden syytökset kun jäi pisteestä kiinni etten päässyt ja koko vuosi meni aivan päin helvettiä kun en saanut töitäkään (sairaskohtauksen jälkeen en saanut ajaa autolla) ja lähipiiri vain painosti ja vittuili opiskelusta ja töistä. Niin yksin en ole ikinä ollut.
Mä antaisin sulle ihan tosi ison halauksen jos tavattaisiin luonnossa <3 Saat tästä saman virtuaalisena *hug*
En halua muistella.
Minullekin jäänyt tuo alhainen stressinsieto kyky.
Toipuuko siitä koskaan, vai jääkö tämä stressinsietämättömyys loppuiäkseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin vuoden jälkeinen aika viimeisen synnytykseni jälkeen, koska lapsi menehtyi.
Puolison kuolema alle kolmekymppisenä.
Ikävuodet 13-21, kun missään ei annettu rauhassa asua. Pelkäämistä. Senkin jälkeen, opin vain sopeutumaan.
Stubbilla ainakin nyt on menossa vaikeat ajat. Hän on ollut kovin itkuinen yöllä ja ei ole saanut nukutuksi.
Hyvän pojan heittivät pois =(
Se aika kun kaikki osoiteeni olivat salaisia, en voinut käydä työssä, en liikkua kuin kotipihalla ilman seuraa. Syynä erittäin vaikea ihminen joka häiriköi elämääni vuosien ajan uhaten tappaa, kävi stalkkaamassa, rikkomassa kotiani, yms. Nyt siitä on jo vuosia ja asiani ovat hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut yksin ja syrjäytynyt viimeiset 8 vuotta. Tämä on ollut varmaan rankinta, joskaan en ole itse jostain syystä ottanut asiaa mitenkään kauhean raskaasti. Ehkä tämän ajanjakson näkee eri valossa joskus, jos on töissä ja seurustelee.
M34