vaaditko miestäsi olemaan panostava isä?
miten paljon "vaadit" - ehkäpä edellytät tai odotat - mieheltäsi isänä? Täytyykö hänen elää lasten ehdoilla, tehdä asiat heidän parhaaksi vai millainen laiskuus tai itsekkyys on hänelle ok?
Kysyn omaan elämään ja mietintöihini pohjautuen. Oma mies on minua huomattavasti itsekkäämpi ja laiskempi vanhempana. Hän tekee asioita enemmän mukavuuttaan ja toiveitaan ajatellen, vaikka lapsiakin huomioi. Mutta vaikka jos vie illalla lapsia ulos,venyttää sinne lähtöä melko myöhälle jotta ehtii itse rauhassa kahvitella päivällisen jälkeen jne lukea lehteä, sitten vie ulos kun lapsilla alkaisi jo pian väsy painaa ja iltapala-aika. Perus kotiruokaa laittaa mutta melkoi helpon kautta, harvoin viitsii vaikka kasviksia tai hedelmiä kuoria. Mielellään antaa pienemmän katsoa pitkään lastenohjelmia ja isomman olla kännykällä jotta itse voi ottaa rennosti. Tämän tyyppistä paljon arjessa. Minua tämä häiritsee valtavasti ja näen miehen siksi melko negatiivisessa valossa. Mutta mietin kriittisesti myös itseäni -vaadinko ja odotanko minä liikaa? Olenko itse liiankin lapsikeskeisesti ajatteleva, aina ja kaikessa vaan lapset ensimmäisinä?
Miten te ajattelette?
Kommentit (21)
No mä löhöilen aamuisin niin pitkään ja rennosti kun vaan on mahdollista...lapselle saa olla niin omatoiminen kuin suinkin ja sitten autan missä tarvitsee. Mutta annan vaikka syödä jugurttia meidän sängyssä ja katsoa ohjelmia, mä puolinukun ja luen lehtiä. Ulos voi mennä virkistymään iltapäivästä. Elän aika mulavuuttani ajatellen mutten usko että lapsi tästä niin kärsii...
Sä olet ehkä äitinä loistava mutta entäs puolisona?
Mä olen sitä mieltä, että jo aikuinen ihminen päättää hankkia lapsia niin täytyy voida ajatella heitä ensisijaisesti. Miehesi tosiaan kuulostaa itsekkäältä ja laiskalta isältä.
Mä en jaksaisi vaatia, enkä myöskään olla ainoa lapsia hoitava vanhempi, joten onneksi mies on oma-aloitteisesit tasaveroinen vanhempi.
Mua ärsyttää ap:n miehen kaltaiset ihmiset, koska itsekin olen luonteeltani laiska ja mukavuudenhaluinen, mutta en anna luonteelleni periksi kun on lapsista tai muusta olennaisesta kyse. Ja voi olla erilaisia hyviä tapoja tehdä asioita, mutta kaikki erilaiset tavat eivät ole hyviä, kuten jos antaa pienten lasten pelata tai katsoa tv:tä tuntikausia ja tekee itse vain omia juttujaan. Tai ei vie ulos, vaikka lapset haluaisivat.
Vaatimalla et saa mitään aikaiseksi. Mikä estää teitä tekemästä asioita yhdessä. Mammoilla on ihmeellinen käsitys siitä, että miestä voidaan kouluttaa ja muuttaa vaatimalla ja valittamalla. Omassa asenteessa mammoilla ei ole koskaan mitään vikaa.
Mä en olisi lasta suostunut tekemään, ellei mies olisi luvannut hoitaa sitä tasaveroisesti, joten todellakin vaadin. Onneksi ei ole hirveästi tarvinut. Itse en usko mihinkään kovin ryppyotsaiseen vanhemmuuden suorittamiseen, mutta läsnä pitää olla, kommunikoida ja huolehtia.
"lapset ensin" on meidän aikamme hullutuksia. aikuiset ensin on parempi motto.
Ensisijaisesti mies vastaa siitä millainen on isänä lapsilleen ei minulle heidän äitinä. Jos hän haluaa antaa heille kuvan itsestään laiskana ja itsekkäänä en koe asiaa omaksi ongelmakseni.
Hankala kysymys. Haluan ja tiedän, että lapset ovat miehelleni äärettömän tärkeitä. Kuitenkin mies "saa" ihan rauhassa juoda kahvinsa, nukkua viikonloppuisin pitkään ja tehdä pitkää työpäivää. On oikeastaan hyvä, että mies meillä osoittaa lapsille, että vanhemmat eivät ole heidän palvelijoitaan. Mä varmaan voitelisin leivät vielä teini-ikäisillekin, jos mies ei sanoisi lapsille että osaatte kyllä itse.
Mä hoidan suuren osan kotitöistä ja muusta arjen hoidosta. Mies antaa mallia työstä nauttimisesta ja silti imuroi yms. Elämme paljon lasten ehdoilla, mutta olemme kuitenkin perheen pomoja, eivät lapset.
Kuulostat perheesi pomolta, yksinvaltiaalta, joka määrää/vaatii miten asiat hoidetaan, eikä miehen mielipiteellä ole arvoa, josta tasa-arvo kaukana.
Ikävä kyllä, ei ennusta pitkää ja onnellista parisuhdetta.
Lapselta voit vaatia, oman mallisi mukaista käyttäytymistä, vedoten kasvatukseen, mutta et mieheltäsi tai muilta läheisiltä, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, muussa tapauksessa se on alistamista.
Sinun tapasi tehdä asioita on ok. mutta se sama oikeus on myös lapsen isällä.ja hänen tapansa tehdä asiat.
Ikävää jos mies on laiska vanhemmuudessa. Se on kuitenkin se tärkein asia.
Miksi ihminen ei tekisi asioita ajatellen omaa mukavuuttaan ja omia toiveitaan?
Siksi jos ne ovat haitaksi lapsen hvinvoinnille.
Meillä vähän sama juttu...koitan pitää kiinni ruutuajasta lapsen kohdalla,mutta mies käyttää kaiken tämän ajan "omalla vahtivuorollaan" sit ku mä halusin istahtaa sohvalle katsoon telkkaria, on paska fiilis ku lapsi on ehtinyt päivän aikana tuijottaa pädiä jo ihan tarpeeks :( ja kyllä asiasta on keskusteltu..homma toimii muutaman päivän ja sit taas lipsuu samaan vanhaan..
Ja kaikissa ruoka yms. Jutuissa mies ajattelee ensin itseään. Mitä mä haluun syödä, laitanpa tässä nyt itselle annoksen. Ku itse huolehdin aina lapsen syömiset ensin..
Just kuten vast18! Meillä mies sanoo "no se on mun tapa, jos sovitaan et mun kaa saa kattoo videoita ja sä sit teet muita juttuja lasten kanssa". Just joo! :(
Mies keittää itselleen kahvia ja tekee leipiä, lapset vasta sen jälkeen että no mitäs noille pitäs....
Meillä muuten mies kaivaa jatkuvasti nenäänsä mutta lapsille heti sanoo jos nämä tekevät niin. Mies myös puhuu negatiivisesti muista ihmisistä mutta ihmettelee mikäli lapset tekevät tätä.
Sinun tapasi tehdä asiat ei ole ainoa oikea tapa tehdä asioita. Piste.