Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että suhteessa kaikki on minun vastuulla - mitä tehdä?
10.06.2016 |
Hän on rakastuneen oloinen kun tavataan, mutta lapsilleen omistautunut äiti eli viettää heidän kanssa paljon aikaa (ovat jo isoja koululaisia), mikä on siis aivan jees. Asumme siis erillään, minulla myös kouluikäiset lapset.
Mutta. Minä, jolla kuitenkin tuntuu olevan vähemmän vapaa-aikaa, olen aina se, joka ehdottaa kaikkea mahdollista. Milloin nyt mitäkin. Joskus hän suostuu, joskus ei. Eikä yleensä ehdota uutta aikaa. Nyt tuntuu, etten halua sellaista suhdetta, jossa näkeminen ja yhteydenpito lähes aina minun vastuulla. Samoin kaikki muukin, olen useimmiten se joka menee kainaloon ja tekee aloitteet. En haluaisi tästä taas mainita, sillä aiheesta on juteltu joskus muinoin.
Onko teillä vinkkejä? Pitääkö minun antaa toisen olla? Itseäni se loukkaa, kun ehdotan jotain ja jos ei käy niin mitään vastaehdotuksia ei koskaan tule. Ihan kuin näkemiseni ei olisi hänelle yhtä tärkeää kuin minulle.
En oikein tiedä, kestänkö vaan tilanteen vai alanko hiljaisuuteen ja testaan miten kauan hän on valmis olemaan näkemättä tai ottamatta yhteyttä. Vai olenko vaan lapsellinen kun toivon sellaista aloitteellisuutta myös vastapuolelta? Rakastan kyllä häntä, enkä tahtoisi että suhde kaatuu tähän. Ja älkää käsittäkö väärin, hyväksyn ehdottomasti oman elämän, muut ihmiset ja harrasteet :). Haluaisin vaan joskus tuntea kuinka hän kaipaa minua ja haluaa nähdä ilman minun pyyntöä.
Kommentit (25)
Elämän ruuhkavuosissa on kiireitä, eikä silloin aina pysty ajattelemaan ja suunnittelemaan tulevaisuuden asioita. Mutta jos suunnitelmia ei tee ystävänsä kanssa, silloin tuo ystävyys ei ole kovin tärkeä. Jos kumppanin kanssa ei halua suunnitella, niin silloin ei ehkä suhteella ole tulevaisuutta. Mieti itse, haluatko olla vetovastuussa lopun ikääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla vetovastuussa lopun ikääni. Sehän tässä hiertää. Meidän suhteemme alkoi ensin ystävyytenä kunnes noin puoli vuotta sitten syveni . Silloinkin hän oli paljon epäaktiivisempi pyytämään minnekään kuin minä. Hän kuitenkin näkee muitakin ihmisiä, niin olen alkanut miettiä, että onko kyse vaan siitä ettei hän tunnekaan tarpeeksi minua kohtaan.
Tästä on varmaan pari kuukautta kun asiasta juteltiin, ja sen jälkeen nähtiinkin suht tiiviisti. Eikä se tiivis näkeminenkään, vaan se, että tuntuu että näkisimmekö ollenkaan jos en olisi ehdottamassa milloin mitäkin. Täytyy yrittää jossain vaiheessa puhua hienovaraisesti, nimenomaan tiedän että syyllistäminen saa toisen vain puolustuskannalle.
Kuitenkin, jos tämä on tätä, niin sitten täytyy miettiä että yrittääkö palata siihen ystävyyteen. Rakastan häntä kovasti, mutta en halua kuitenkaan suhdetta, joka tuntuu olevan olemassa vain siksi, että minä teen asioita sen eteen. (Ihan näin kärjistetysti asiat ei nyt ehkä ole, mutta sinne päin...)
ap
Mitä jos kumppanisi on lukenut jotakin Cosmopolitanin tai vastaavan ihmissuhdesivustoa, jossa varoitetaan naista ripustautumisesta ja takertumisesta. Nyt sitten esittää vaikeasti saavutettavaa. Tai voi oikeasti ajatella, että karkaat kumminkin. Miten olisi keskustelu.
Jotkut ihmiset vain on perässävedettävää mallia. Eivät osaa ottaa vastuuta omasta tai toisen onnellisuudesta vaan haluavat tulla aktivoiduksi jatkuvasti ja että toinen on päsmäri, joka pyörittää arkea ja juhlaa. Voihan toki olla niinkin ettei hän on hyvin itsenäinen ja näkemyksenne suhtren tiiviydestä eroavat tai sitten ei ole aivan 100% varma, onko kiinnostunut jakamaan elämänsä kanssasi.
Kuulostaa aika klassiselta tyytymis-tapaukselta, mutta tuskin nainen tuota myöntäisi vaikka niin ajattelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vain on perässävedettävää mallia. Eivät osaa ottaa vastuuta omasta tai toisen onnellisuudesta vaan haluavat tulla aktivoiduksi jatkuvasti ja että toinen on päsmäri, joka pyörittää arkea ja juhlaa. Voihan toki olla niinkin ettei hän on hyvin itsenäinen ja näkemyksenne suhtren tiiviydestä eroavat tai sitten ei ole aivan 100% varma, onko kiinnostunut jakamaan elämänsä kanssasi.
Mutta ajattelisin että TOSI RAKASTUNUT ottaisi ohjat käteen edes jossain vaiheessa. Varmasti näkemyserojakin on ja siksi minä en ole kauheasti painostanut enää viime aikoina etenkään. Mutta itse tarvitsen suhteen, jossa saan tunteen että minun kanssa todella halutaan olla. En nyt tiedä onko se liikaa vaadittu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika klassiselta tyytymis-tapaukselta, mutta tuskin nainen tuota myöntäisi vaikka niin ajattelisi.
Ei myönnä...tuntuu vaan aika hurjalta että noin olisi. Minä en usko että hän olisi rakastunut kehenkään muuhun. Silti jossain klikkaa kyllä, juuri siksi että mulla tulee toi sama fiilis kuitenkin siitä, ettei hän ole aktiivinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikun viettäämään oikein kivaa sinkkukesää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vain on perässävedettävää mallia. Eivät osaa ottaa vastuuta omasta tai toisen onnellisuudesta vaan haluavat tulla aktivoiduksi jatkuvasti ja että toinen on päsmäri, joka pyörittää arkea ja juhlaa. Voihan toki olla niinkin ettei hän on hyvin itsenäinen ja näkemyksenne suhtren tiiviydestä eroavat tai sitten ei ole aivan 100% varma, onko kiinnostunut jakamaan elämänsä kanssasi.
Mutta ajattelisin että TOSI RAKASTUNUT ottaisi ohjat käteen edes jossain vaiheessa. Varmasti näkemyserojakin on ja siksi minä en ole kauheasti painostanut enää viime aikoina etenkään. Mutta itse tarvitsen suhteen, jossa saan tunteen että minun kanssa todella halutaan olla. En nyt tiedä onko se liikaa vaadittu.
ap
Sitten tämä suhde ei ole sinulle oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vain on perässävedettävää mallia. Eivät osaa ottaa vastuuta omasta tai toisen onnellisuudesta vaan haluavat tulla aktivoiduksi jatkuvasti ja että toinen on päsmäri, joka pyörittää arkea ja juhlaa. Voihan toki olla niinkin ettei hän on hyvin itsenäinen ja näkemyksenne suhtren tiiviydestä eroavat tai sitten ei ole aivan 100% varma, onko kiinnostunut jakamaan elämänsä kanssasi.
Mutta ajattelisin että TOSI RAKASTUNUT ottaisi ohjat käteen edes jossain vaiheessa. Varmasti näkemyserojakin on ja siksi minä en ole kauheasti painostanut enää viime aikoina etenkään. Mutta itse tarvitsen suhteen, jossa saan tunteen että minun kanssa todella halutaan olla. En nyt tiedä onko se liikaa vaadittu.
ap
Sitten tämä suhde ei ole sinulle oikea.
Niin ei varmaan olekaan :(.
Kamalalta tuntuu kun olen tosi rakastunut, pelkään vaan että tämä ei anna mulle sitä mitä elämältä toivon. En ole valmis itse vielä kaikkea jättämään, koska tunne on niin vahva. Miten vaan saisin hänet herätettyä kaipaamaan niin paljon että olisi aloitteellisempi? VINKKEJÄ SIIHEN!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vain on perässävedettävää mallia. Eivät osaa ottaa vastuuta omasta tai toisen onnellisuudesta vaan haluavat tulla aktivoiduksi jatkuvasti ja että toinen on päsmäri, joka pyörittää arkea ja juhlaa. Voihan toki olla niinkin ettei hän on hyvin itsenäinen ja näkemyksenne suhtren tiiviydestä eroavat tai sitten ei ole aivan 100% varma, onko kiinnostunut jakamaan elämänsä kanssasi.
Mutta ajattelisin että TOSI RAKASTUNUT ottaisi ohjat käteen edes jossain vaiheessa. Varmasti näkemyserojakin on ja siksi minä en ole kauheasti painostanut enää viime aikoina etenkään. Mutta itse tarvitsen suhteen, jossa saan tunteen että minun kanssa todella halutaan olla. En nyt tiedä onko se liikaa vaadittu.
ap
Sitten tämä suhde ei ole sinulle oikea.
Niin ei varmaan olekaan :(.
Kamalalta tuntuu kun olen tosi rakastunut, pelkään vaan että tämä ei anna mulle sitä mitä elämältä toivon. En ole valmis itse vielä kaikkea jättämään, koska tunne on niin vahva. Miten vaan saisin hänet herätettyä kaipaamaan niin paljon että olisi aloitteellisempi? VINKKEJÄ SIIHEN!
Etsit naisen, joka haluaa samoja asioista kuin sinä ja on itsekin toimiva subjekti.
Koita ymmärtää, että toista ei voi muuttaa käyttäytymään haluamallasi tavalla.
Olette varmaan riittävän avoimesti puhunut mitä tunnet ja mitä haluat suhteelta? Jos tämä ei ole auttanut, niin ei ole mitään kikka kolmosta, jolla voi sormia napsauttamalla muuttaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vain on perässävedettävää mallia. Eivät osaa ottaa vastuuta omasta tai toisen onnellisuudesta vaan haluavat tulla aktivoiduksi jatkuvasti ja että toinen on päsmäri, joka pyörittää arkea ja juhlaa. Voihan toki olla niinkin ettei hän on hyvin itsenäinen ja näkemyksenne suhtren tiiviydestä eroavat tai sitten ei ole aivan 100% varma, onko kiinnostunut jakamaan elämänsä kanssasi.
Mutta ajattelisin että TOSI RAKASTUNUT ottaisi ohjat käteen edes jossain vaiheessa. Varmasti näkemyserojakin on ja siksi minä en ole kauheasti painostanut enää viime aikoina etenkään. Mutta itse tarvitsen suhteen, jossa saan tunteen että minun kanssa todella halutaan olla. En nyt tiedä onko se liikaa vaadittu.
ap
Sitten tämä suhde ei ole sinulle oikea.
Niin ei varmaan olekaan :(.
Kamalalta tuntuu kun olen tosi rakastunut, pelkään vaan että tämä ei anna mulle sitä mitä elämältä toivon. En ole valmis itse vielä kaikkea jättämään, koska tunne on niin vahva. Miten vaan saisin hänet herätettyä kaipaamaan niin paljon että olisi aloitteellisempi? VINKKEJÄ SIIHEN!
Etsit naisen, joka haluaa samoja asioista kuin sinä ja on itsekin toimiva subjekti.
Koita ymmärtää, että toista ei voi muuttaa käyttäytymään haluamallasi tavalla.
Olette varmaan riittävän avoimesti puhunut mitä tunnet ja mitä haluat suhteelta? Jos tämä ei ole auttanut, niin ei ole mitään kikka kolmosta, jolla voi sormia napsauttamalla muuttaa asioita.
Olet oikeassa. On vaan niin vaikea noin vaan jättää ihmistä ketä rakastaa, jos kyse erilaisuudesta. Jotenkin vielä uskon että hänelläkin sitä tunnetta on, mutta se nyt epäilyttää onko riittävästi. Varsinaisesti ei ole tarkoitus ihmistä muuttaa, vaan herättää hänet oikeasti kaipaamaan minua, niin etten olisi aina tavoitettavissa ja pyytämässä...miten oikein hillitsen itseni :)?
Vaikuttaa kyllä naisen kirjoittamalta vaikka miehenä esiintyy, tosin voi olla naisparisuhde.
Vanha kunnon provo? 😀
Katsotaan kuinka pitkälle voi kirjoittajia hömpöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa kyllä naisen kirjoittamalta vaikka miehenä esiintyy, tosin voi olla naisparisuhde.
Vanha kunnon provo? 😀
Katsotaan kuinka pitkälle voi kirjoittajia hömpöttää.
En esiinny miehenä, olemme naisia :)
ap
Tai sitten kyse on vain tavasta. Hän on tottunut käytäntöönne, että sinä ehdotat jotain.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten kyse on vain tavasta. Hän on tottunut käytäntöönne, että sinä ehdotat jotain.
Hmmm...tuo voi olla totta. Olen AINA ollut niin aloitteellinen ihminen. Koko elämäni ajan. Ja sitten välillä kärsin siitä kun haluaisin homman muuttuvan. No kokeilen nyt, josko hän ehdottaisi seuraavaksi jotain. Pitäisi vaan kestää mahdollisesti pitkäkin ikävä :(
ap
Kyse "vain" erilaisuudesta? Eihän se mikään "vain" ole, jos se kerran sua häiritsee.
Se on totta, ettei tuosta voi päätellä välttämättä mitään toisen tunteista. Jotkut vaan ei ole kovin aktiivisia - tai ylipäätään tunne yhtä voimakkaasti kuin joku toinen.
Mun neuvo on, että jatka suhdetta, jos pystyt muuttamaan OMAA ajatteluasi ja toiveitasi
niin, ettei tuo asia liikaa häiritse. Jos et, niin älä ainakaan siinä toivossa jää suhteeseen,
että se toinen mystisesti muuttuisi aloitteellisemmaksi.
Ainut kai mitä voit vielä kokeilla on, että et itse ehdottele tapaamisia ja tekemisiä hetkeen ja katsot mitä sitten tapahtuu. Oman käytöksen muutos saattaa tietysti joskus saada toisenkin tekemään asiat uudella tavalla.
Mihin sä oikeastaan olet niin kovin "rakastunut" tässä ihmisessä, jos näinkin iso kuvio sua hänen käytöksessään vaivaa jo suhteen alkuvaiheessa? Ehkä sun kannattaa miettiä sitäkin...Jos sulle on tunteiden osoittaminen ja aktiivisuus tärkeää, niin onko tämä tyyppi sulle ylipäätään sopiva - vaikka hällä niitä tunteita olisikin?
Vierailija kirjoitti:
Kyse "vain" erilaisuudesta? Eihän se mikään "vain" ole, jos se kerran sua häiritsee.
Se on totta, ettei tuosta voi päätellä välttämättä mitään toisen tunteista. Jotkut vaan ei ole kovin aktiivisia - tai ylipäätään tunne yhtä voimakkaasti kuin joku toinen.
Mun neuvo on, että jatka suhdetta, jos pystyt muuttamaan OMAA ajatteluasi ja toiveitasi
niin, ettei tuo asia liikaa häiritse. Jos et, niin älä ainakaan siinä toivossa jää suhteeseen,
että se toinen mystisesti muuttuisi aloitteellisemmaksi.
Ainut kai mitä voit vielä kokeilla on, että et itse ehdottele tapaamisia ja tekemisiä hetkeen ja katsot mitä sitten tapahtuu. Oman käytöksen muutos saattaa tietysti joskus saada toisenkin tekemään asiat uudella tavalla.
Mihin sä oikeastaan olet niin kovin "rakastunut" tässä ihmisessä, jos näinkin iso kuvio sua hänen käytöksessään vaivaa jo suhteen alkuvaiheessa? Ehkä sun kannattaa miettiä sitäkin...Jos sulle on tunteiden osoittaminen ja aktiivisuus tärkeää, niin onko tämä tyyppi sulle ylipäätään sopiva - vaikka hällä niitä tunteita olisikin?
Hyvin kirjoitettu :) Kiitos siitä!
Mihin olen rakastunut...en osaa selittää. Onhan hän ihana ja meillä synkkaa ja juttu luistaa ja yhdessä on kivaa...sitten on tämä aika kun ei nähdä eikä kuulla...silloin alan miettiä että eikö hän kaipaa kun ei pidä yhteyttä, eikö halua nähdä kun ei itse pyydä yms. Myönnän siis, että vika voi olla osittain omassa päässä ja epävarmuudessa, siksi en haluakaan hänelle tätä kauheasti julkituoda tässä vaiheessa. Eli minunkin pitäisi muuttua, mutta mun mielestä tää pitäis olla vielä sitä vaihetta, ettei millään malttais olla näkemättä ja kuulematta.... :) Olenko lapsellinen?
ap
Minusta tuo rakastuminen huuma on sitä malttamattomuutta olla erossa, sinkoilevia viestejä ja puheluita, halu kuulla, nähdä ja olla lähellä.
Eikös näin ole?
Siksi tämä tuntuu osin yksipuoliselta kun toinen ei ainakaan selkeästi näytä noita merkkejä.
ap
Alue: Aihe vapaa
Kuinka kauan aikaa sitten olette keskustelleet asiasta? Olisiko kuitenkin hyvä ottaa uudelleen puheeksi? Ei syyllistäen, vaan kysy vaikka, että olisiko kumppanistasi hyvä saada enemmän "tilaa" tehdä aloitteita. Voisiko hänestä tuntua, että sinä aina ehdit ensin jne. Vaikka tämähän ei poista sitä ongelmaa, ettet saa vastaehdotuksia jos ehdotuksesi ei käy. Ja sano, että aiot nyt olla vähemmän aktiivinen, jotta kumppanillasi olisi enemmän tilaisuuksia tehdä ensimmäinen aloite. Näin siksi, ettei hiljaisuus ja aloitteiden lakkaaminen puoleltasi tule yllätyksenä.
Et mielestäni ole lapsellinen missään nimessä.