Naapurin nainen on hysteerinen koiranpentunsa suhteen
Ylireagoi siis naurettavasti.. Ihan paha mieli kun ollaan niin hyvin tultu ennen toimeen.
Naapuri sai siis n. pari kuukautta sitten koiranpennun. Meillä on hyvin eläinrakas tyttö (en kerro ikää koska en halua, että tunnistetaan, mutta vähän alle 13-vuotias) joka tietysti sekosi innosta, kun tajusi, että naapurissa on pieni pentu. On siis kinunnut koiraa itselleen koko pienen elämänsä, mutta miehen allergian takia ei voida ottaa.
No, minä menin kysymään saisiko tyttö joskus taluttaa/silittää/tulla leikkimään (oletin tietysti, että saa, koska olemme olleet hyvissä väleissä) ja naapuri kierrellen ja kaarellen sitten väänsin jonkun heikon tekosyyn, miksi ei saa tulla edes leikkimään. Olin luonnollisesti loukkaantunut, (ollaan itse lainattu esim. puutarhakalusteita heidän juhliinsa hyvinkin ahkerasti), mutta pahimmalta tuntui tytön takia. Lapsettomana ei ehkä naapuri ymmärrä, miltä pienestä voi tuntua tuollainen kieltäminen, mutta kyllä ihmettelen miten edes tytön pettynyt naama ei vaikuttanut naapuriin mitenkään.
Pennulla on oma aitaus pihallaan johon laskee juoksemaan, ja tyttö on sitten mennyt pari kertaa silittelemään pentua (nätisti ja koiraa kunnioittaen luonnollisesti) aidan viereen/sisälle. Äsken tuli itkien kotiin, ja kertoi miten naapuri joka ilmeisesti oli kytännyt ikkunastaan pennunaitausta ryntäsi ulos ja oli huutanut "ei saa koskea, voisitko poistua aitauksesta" tms. tytölle, joka tietty säikähti kun aikuinen nainen räyhää ilman syytä.
Menin soittamaan ovikelloa ja kysyin, menikö nyt homma ihan oikein kun pienelle lapselle huudetaan joka vain haluaa eläinrakkaana tutustua uuteen naapuriinsa, ja naapuri oli täysin naurettava. Oli ihan uudella tavalla epäkohtelias ja säksätti koiran kasvatuksesta miten "menee pilalle" jos yksi pieni tyttö hieman silittää. Ihan kotikoiraksi on tulossa eikä mihinkään palvelukseen johon vaatisi armeijakurilla kasvatettua koiraa.
Kyllä harmittaa ja ihmetyttää, tytöllä on paha mieli ja tuntuu pahalta, kun oli riemuinnut miten pääsee vihdoin peuhaamaan oikean koiran kanssa. Myöskin ennen hyvät välit tuntuvat menneen naapureihin. Hohhoijaa.
Kommentit (40)
Kunnioitathan myös naapuriasi? Koiranpentu on vähän samanlainen kuin pieni vauva, pitää käsitellä varoen. Varmasti tyttösi voi myöhemmässä vaiheessa tutustua koiraan. On aika epäkohteliasta mennä pennun aitaukseen lupaa kysymättä, vaikka se lapsesta olisikin hyvä idea.
Ottakaa oma koira älkääkä vinkuko naapurin koiraa lainaan kuin jotain puutarhaletkua.
Vierailija kirjoitti:
Koira on naapurin oma hellyydenkohde, jonka vihdoin on saanut. Se EI ole lapsesi lemmikki.
Naapuri varmaan antaa tyttäresi leikkiä koiran kanssa, kunhan se kasvaa. Naapurillasi ei ole mitään velvollisuutta ottaa tyttäresi tunteita huomioon hänelle itselleen ilmeisesti elämän tärkeimmässä asiassa.
Joo ymmärrän sen kyllä, ja naapuri on selkeästi täydellisen uppoutunut koiranhoitoon. Kuitenkin pidän omituisena sitä, ettei lapsen tunteita voida ottaa edes hieman huomioon. Kuitenkin lapsi ei tekisi mitään pahaa, vahingoittaisi tms. koiraa.
Itse en kyllä eväisi lapselta iloa ilman järkevää syytä. Kyllä voi ottaa muidenkin tunteet huomioon, etenkin kun naapuri tietää tytön eläinrakkauden..
Eli siis omistaja kielsi jo ja tyttösi on silti mennyt luvatta lääppimään pentua, jopa aitauksen sisälle?? Ei kyllä heru sympatiaa teille
Ymmärrän, että se voi tuntua hassulta, että miksi naapuri on niin tarkka koiran suhteen, mutta sinun täytyy muistaa että koira on aivan eri asia kuin ruohonleikkuri tai lapio, se on elävä olento jonka omistaja on päättänyt kouluttamismetodinsa ja jos hän ei halua, että koiraansa kosketetaan ilman lupaa, sitä tahtoa on toteltava. Se on naapurin koira, ei sinun tai lapsesi, eikä teidän tule olettaa omianne saati suuttua siitä, että naapuri kivahti tytön toimiessa väärin.
Kummallista, että vauvapalstalla on noin paljon alapeukkuja aloitukseen, missä käsitellään lapsen ongelmia.
Olisi kiva kuulla naapurin versio tapahtuneesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on naapurin oma hellyydenkohde, jonka vihdoin on saanut. Se EI ole lapsesi lemmikki.
Naapuri varmaan antaa tyttäresi leikkiä koiran kanssa, kunhan se kasvaa. Naapurillasi ei ole mitään velvollisuutta ottaa tyttäresi tunteita huomioon hänelle itselleen ilmeisesti elämän tärkeimmässä asiassa.
Joo ymmärrän sen kyllä, ja naapuri on selkeästi täydellisen uppoutunut koiranhoitoon. Kuitenkin pidän omituisena sitä, ettei lapsen tunteita voida ottaa edes hieman huomioon. Kuitenkin lapsi ei tekisi mitään pahaa, vahingoittaisi tms. koiraa.
Itse en kyllä eväisi lapselta iloa ilman järkevää syytä. Kyllä voi ottaa muidenkin tunteet huomioon, etenkin kun naapuri tietää tytön eläinrakkauden..
Sinä et eväisi? Kyse ei ole sinusta eikä lapsestasi vaan naapuristasi.
Naapurisi on sanonut, että pentua ei saa tulla silittämään, taluttamaan eikä leikittämään, mutta tyttäresi on kuitenkin mennyt koskemaan koiraan sekä aitauksen ylitse että aitaukseen sisään.
Ihan syihin puuttumatta olen sitä mieltä, että tyttäresi on toiminut väärin ja myös sinulla on aivan väärä asenne.
Kiinnostaa kuitenkin, mikä se naapurisi "heikko tekosyy" oikein oli.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että vauvapalstalla on noin paljon alapeukkuja aloitukseen, missä käsitellään lapsen ongelmia.
Pitäisikö lasten ongelmille antaa aina niiden laadusta riippumatta yläpeukku? Sitä paitsi tässä on kyse enemmäkin lapsen äidin ongelma.
jos koira tuollaisessa tilanteessa puree tytärtäsi, voitte katsoa peiliin.
Onko tyttäresi kenties pilalle hemmoteltu Lumi-kirsikka, joka saa aina tahtonsa läpi? Siltä kyllä kuulostaa.. Aika törkeää mennä luvatta naapurin pihaan härkkimään koiraa.
Lapsettomana ei ehkä naapuri ymmärrä, miltä pienestä voi tuntua tuollainen kieltäminen, mutta kyllä ihmettelen miten edes tytön pettynyt naama ei vaikuttanut naapuriin mitenkään.
Ylläoleva suora lainaus aloitusviestistä. Haiskahtaa taas kerran siltä, että joku trollimamma yrittää lietsoa kollektiivista vihaa kylmäsydämisiä lapsettomia kohtaan. Jos ap on kuitenkin tosissaan, niin olen aivan samaa mieltä siitä, että naapurin koiranpentu ei ole sinun lapsesi viihdyke. Tuo, että tyttösi on mennyt silittelemään pentua ilman lupaa omin nokkineen antaa kuvan siitä, että ette oikeasti arvosta tuota koiraa pätkääkään. Naapurihan ei voi tietää, miten lapsesi koiraa käsittelee. Hyvä, jos nätisti ja hellävaraisesti mutta lasten joukossa on aika paljon sellaisia, jotka käyttäytyvät sanalla sanoen kusipäisesti eläimiä kohtaan.
t. aikuisikään ehtinyt koiranpentufani, jolle on myös lapsena ollut itsestäänselvyys, ettei vieraita koiria mennä paijaamaan ilman omistajan lupaa
Tyttäresi toimi väärin ja sinä komppasit häntä. Meillä on lapsiakin, mutta koiranpentu on omalla reviirillään aitauksessaa, eikä sinne mene yksikään vieras ihminen ilman lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa oma koira älkääkä vinkuko naapurin koiraa lainaan kuin jotain puutarhaletkua.
Jos olisit vaivautunut lukemaan aloituksen pari riviä, olisit nähnyt miten emme VOI ottaa koiraa koska mies on allerginen.
Pakko sanoa kun täällä on tullut aika vihamielisiä viestejä ja pitää puollustukseksi sanoa, että puhuimme kyllä naapurin kanssa jo ennen kuin pentu tuli ja naapuri näki miten tyttö riemuitsi kun kuuli, että naapuriin tulee pieni karvapallero.
Miksi ruokitte trollia? Ap kirjoittaa aina samalla lailla ja tunnistan tyylin.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis omistaja kielsi jo ja tyttösi on silti mennyt luvatta lääppimään pentua, jopa aitauksen sisälle?? Ei kyllä heru sympatiaa teille
Kyseessä on pieni lapsi, joka on vähän taputtanut!!
Sinun mielestäsi siis on asiallista huutaa pienelle lapselle???
sulle pitäis huutaa.
onko tyttö kermaperse jo monennessako sukupolvessa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ruokitte trollia? Ap kirjoittaa aina samalla lailla ja tunnistan tyylin.
Aha, no toi olikin jo uutta. Ole hyvä ja linkkaa tähän yksi minun lukuisista "trollauksistani".
Koira on naapurin oma hellyydenkohde, jonka vihdoin on saanut. Se EI ole lapsesi lemmikki.
Naapuri varmaan antaa tyttäresi leikkiä koiran kanssa, kunhan se kasvaa. Naapurillasi ei ole mitään velvollisuutta ottaa tyttäresi tunteita huomioon hänelle itselleen ilmeisesti elämän tärkeimmässä asiassa.