Lue keskustelun säännöt.
"Toinen" nainen voi parantaa parisuhteen laatua, vai voiko?
05.06.2016 |
Minusta riippumattomista syistä en voi "julkisesti" olla ystävä erään itseäni vanhemman herrasmiehen kanssa. Olen itsekin naimisissa onnellisesti, eikä minulla ole haluja pettää. Mieheni tietää, että olen kavereita tämän itseäni reilusti vanhemman miehen kanssa, sillä teemme töitä yhdessä. Miehellä on kuitenkin sairaalloisen mustasukkainen melko nuori tyttöystävä, joka purkaa omaa epävarmuuttaan mieheen. Olen tavannut naisen kerran, ja melkoinen myötähäpeä tuli hänen käytöksestään. Teimme erästä melko julkista projektia eri tehtävissä tämän miehen kanssa, ja nainen paukkasi paikalle mielenosoituksellisesti ja häiritsi produktiota menemällä miehen syliin (?!) ja kun itse lopulta sanoin, että nyt pitää jatkaa töitä, niin nainen loukkaantui ja kiukutteli miehelle ja sitten huusi ovelta jotain ilkeää. Tapauksen jälkeen tämä mieskollega on avautunut mulle messengerissä suhteen ongelmista. Nainen tarkkailee puhelinta eikä mies ei voi olla Facebookissa onlinessa naisen läsnäollessa, sillä seuraa riita jos joku kirjoittaa. Mies on oikeasti tosi hyvä mies, mutta sukupolvien ero näkyy tuossa "Scarlet&Rhett" asetelmassa. Tämä on minusta se eettisesti vaikein vaihe jossa monet "toiset" naiset tekevät väärin, jos he alkavat panetella miehen naista, tosin syy siihen lienee ihastuminen jos haluaa miehen itselle. Mies voi olla hyvin herkässä tilassa luottaessaan siihen, että kaveri ajattelee hänen parastaan, eikä omaansa. Kaverin päähän pitäisi syöttää mitään mielipiteitä jotka kumpuavat itsekkyydestä, vaan kannustaa kaveria löytämään omansa. Sen sijaan että olisin alkanut haukkua naista miehelle, aloin etsimään keinoja miten voisin osaltani neuvoa miestä toimimaan suhteessa niin, että nainen ei koe ulkopuolisuuden tunnetta. Kaverillani on paljon reissumatkoja ja paljon tapaa naisia työssään ja mies on aika näyttävä ilmestys muutenkin. Ymmärrän, että paljon kotoa poissa oleva voi vaikuttaa itsekkäältä ja varmaankaan se kerran viikossa siivoaminen ja kokkaaminen ei paikkaa läsnäolon puutetta. Neuvoin miestä, että huomioi naistaan enemmän arjessa eikä oleta, että nainen tyytyy jos tämä tekee kerran jotain spesiaalia. Nainen haluaisi naimisiin ja lapsia, ja mies ei. Kerroin mitä joillekin naisille tekee, jos häneltä "evätään" nämä asiat. Naisen käytös saattaa kummuta juuri epävarmuudesta tulevaisuutta kohtaan. Mies ei ollut ajatellut naistaan inhimillisenä rakkautta janoavana olentona, vaan vaativana kontrollifriikkinä. Monestihan epävarmuus ilmenee kontrollointina ja mustasukkaisuutena. Vuoden ajan olen ollut "salaa" tuon miehen keskustelukumppani joka on avautunut mulle, ja mä olen neuvonut ja kuunnellut aina kun hän tarvitsee. Nyt kuulin, että heidän suhteensa on parantunut ja että arki sujuu paljon helpommin. Kehotin miestä olemaan ottamatta naisen pahaa oloa itseensä ja lohduttamaan sen sijaan, että koittaisi ratkaista kaikkea. Olen todella onnellinen tämän miehen puolesta, mutta surullinen siitä, että tämä kaikki on tehty salassa naiselta. Olemme pari kertaa käyneet lounaalla, ja miehen naisystävä suuttuisi todella paljon, jos tietäisi sen. Siksi ei nähdäkään usein, sillä mies ei halua kuulema menettää ystävää joka auttaa. Jos nainen vaan tietäisi, miten arvokas naispuolinen ystävä voi miehelle olla, sillä tosiystävät tsemppaavat toisten parisuhteita eivätkä lyö kiiloja sinne väliin. Naispuolinen ystävä tietää usein paremmin, miksi nainen käyttäytyy kuten tekee. Sitäpaitsi olen kokenut, että omakin suhde voi paremmin, kun voi keskustella ihmissuhdeasioista toisten kanssa, eikä aina tarvitse jauhaa omalla miehelle. Silti, mulla on epävarmuus siitä, teenkö kuitenkin karhunpalveluksen miehelle kun neuvon häntä sietämään kumppania joka kontrolloi, on aggressiivinen ja omistushaluinen. Onko muita "salaisia" kavereita?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä kirjoitus oli aito ja sydämestä, niin valtava hurraahuuto!!! :)
Enpä ole moista koskaan täällä lukenut, ja tuskinpa tulen lukemaankaan.
Olen ollut melko lailla samassa tilanteessa, mutta "käry kävi" ja helvetti aukesi. Ei enää ikinä, eikä milloinkaan, en auta, vaikka kuinka platonista olisi. Kahden kauppa, kolmannelle korvapuustia. Olet saanut paljon hyvää aikaan. Jos vielä tuo on vuorovaikutteista, eli itsekin saat sisältöä ja ajattelemisen aihetta ym. elämääsi, niin jes.
Oli sydämestä tämä aloitus. :) Saan ilman muuta itsekin tästä paljon, esimerkiksi näen oman mieheni paljon kauniimmassa valossa kun pystyn peilaamaan mitä esimerkiksi oma mustasukkaisuuteni tekisi suhteellemme. Olen pystynyt nyt kannustamaan oma miestäni olemaan mulle rehellinen ja vakuuttamaan, että esim. naispuolisista kollegoista ei tarvitse vaieta vaan niistä voi puhua "sukupuolettomasti". Mieheni oli alussa vähän sellainen, että koitti näyttää vaan parhaimmat puolet mulle. Miespuolinen ystävä auttaa naista näkemään, miten herkkä mies on kritiikille, arvostelulle ja miten pahalta miehestä tuntuu jos tulee kotiin työmatkalta innoissaan ja kotona odottaa nainen, joka haluaa ensitöikseen kostaa yksinäisyytensä miehelle. Omakin mieheni matkustaa työkseen ja on uskottavampaa kuulla toiseltakin mieheltä, että työmatkat eivät ole mitään upeita seksilomia. Miespuolinen kaveri kun kertoo yksinäisyydestä hotellihuoneessa ja jatkuvassa hymy/kohteliaisuus/bisnestilassa olemisesta on ymmärrettävämpää se, miksi omakin mies työmatkan jälkeen saattaa kulkea pyjamanhousuissa päivän. :) Kodin pitäisi olla paikka jossa voi olla oma itsensä, eikä siellä pitäisi tarvita pelätä, selitellä tai pyydellä lupia. Sitäpaitsi olen ollut nuorena mustasukkainen ja voin samaistua tuon mieskaverini tyttöystävään. Ei ihminen ole "paha" jos hän vaatii pyyteetöntä rakkautta, mutta jos mies on nähnyt elämää parikymmentä vuotta kauemmin, niin minusta voi hyvin vaatia enemmän ymmärrystä. Itsehän mies on nuoremman naisen ottanut, se kaunis paketti tulee monesti epävarmana ja tavallaan "raakileena". Symppaan naisia ja toivoisin, että olisi muitakin "toisia" naisia, jotka eivät pyrkisi rikkomaan suhteita vaan tukemaan niitä. Oon muuten varoitellut tätä miestä siitäkin, että kun suhde on kriisissä voi ruoho näyttää vihreämmältä ja pettäminen voi olla seurauksena. Pettämistä ei tapahdu jos ennustaa ne merkit ennen kuin oma pää alkaa uskotella, että on vaan helpompi pettää kun selvittää ongelmat. Uskon että moni pettää siksi, että ei ole ketään kenelle puhua tunteistaan eikä omalle kumppanille osata/uskalleta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemus on itseasiassa melko huono naispuolisten kavereiden neuvoissa. Mua neuvoi juurikin naispuolinen serkku aina eroamaan kun mies oli mustasukkainen suhteemme alussa. Kun en eronnut, serkku suuttui ja osoitti olevansa pettynyt selkärangattomuuteeni. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta 9v ja serkku on vaihtanut miestä heti kun ongelmat ilmenevät, on tänä aikana ollut jo neljän eri miehen kanssa. Miksi luottaisin ihmisen neuvoihin, joka pakenee itse ongelmia? Me on selvitetty meidän ongelmat suhteessa ja käyty terapiassa. Meillä on ihana suhde nykyisin, kiintynyt.
"Ystävän" petolliset neuvot saattavat kummuta kateudesta, eli kun oma suhde ei toimi. Tosi ystävä tukee ja pyrkii kertomaan asioita kauemmasta perspektiivistä, eikä käske tekemään mitään. Tietysti jos puoliso on väkivaltainen tai selkeästi on mt-ongelmia joihin ei hae apua niin kenekään tehtävä ei ole jäädä suhteeseen, mutta senkin voi kertoa niin, että toista ei tarvitse alkaa vihata jos haluaa erota. Toivoisin, että naiset tukisivat toisiaan enemmän ja ajattelisivat asioita laajemmin.
Jos tämä kirjoitus oli aito ja sydämestä, niin valtava hurraahuuto!!! :)
Enpä ole moista koskaan täällä lukenut, ja tuskinpa tulen lukemaankaan.
Olen ollut melko lailla samassa tilanteessa, mutta "käry kävi" ja helvetti aukesi. Ei enää ikinä, eikä milloinkaan, en auta, vaikka kuinka platonista olisi. Kahden kauppa, kolmannelle korvapuustia. Olet saanut paljon hyvää aikaan. Jos vielä tuo on vuorovaikutteista, eli itsekin saat sisältöä ja ajattelemisen aihetta ym. elämääsi, niin jes.