Olen opettaja. Tämä minua harmittaa oppilaiden antamissa lahjoissa:

kiittämättömyys on maailman palkka. Älä osta opettajille mitään.

Sama. Yhdessä luki opelle hyvää kesää! Ei toivottajaa.

En osta koskaan mitään. Minusta ihan typerä tapa. Opettajalle riittää kiitos, jokainen meistä tekee oman työnsä ilman mitään typeriä saippuaoita ja nenäliinoja. Kiusallista. Jos lapsi itse lahjoo, niin ok. Vanhempien lahjat on naurettava tapa!!!

Vierailija kirjoitti:

kiittämättömyys on maailman palkka. Älä osta opettajille mitään.

Tä? Ap. Kehui lahjojaan. Vaikea kiittää, jos ei tiedä ketä kiittää. Ehkä ap. Kiitti jo yleisesti luokassa.

Ehkä haluavat pysyä nimettömänä ettei ope ajattele että " tämmösenkö se Niko-Petteri vaan osti? " 😄

Peruskoulussa ostin keväisin kukat ja jouluisin suklaakonvehteja. Siinä oli aika lahjominen mutta kannatti, ka oli aina yli 9. Lukiossa en enään lahjonut ja ka oli kolmena vuotena yli 9. 

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa ostin keväisin kukat ja jouluisin suklaakonvehteja. Siinä oli aika lahjominen mutta kannatti, ka oli aina yli 9. Lukiossa en enään lahjonut ja ka oli kolmena vuotena yli 9. 

 aivan varmasti oli toivotukset ja nimi

Eikö kellään ole tapana?

Mulla on aina ollut ihania opettajia ja meidän perheen lapset (3) on aina vieneet lahjat. Ei liity arvosanoihin, koska ne on ihan tarpeeks hyvät muutenkin. Sekä jouluna että keväällä. Alakoulussa kaikille opettajille (niitä on vähemmän) ja yläkoulussa omalle luokanvalvojalle +terveydenhoitajalle. Jo päiväkodissa vietiin. Karkkia, suklaalevyjä, servettejä, tarjottimia tai itse leivottuja leivonnaisia.

Meillä on ollu tää tapana jo päiväkodista asti. Mä koen sen osittain vastavuoroisuutena, sillä mun nykynen luokanohjaaja ostaa meille omilla rahoillaan jouluna konvehteja, pääsiäisenä suklaamunia, viimesellä viikolla jätskit ja aina ilahduttaa meitä kaikella kivalla (mikä maksaa) ja tekee paljon työtä, että meillä ois hyvä luokkahenki ja muuta. Kyllä mä haluan kiittää.

Ymmärrän ettei kaikki tee näin eikä se ole väärin. Sen sijaan en ymmärrä miks olisi huono juttu antaa opettajille lahja kiitokseksi kuluneesta vuodesta.

Mä en laita koskaan nimiä opettajien lahjoihin ettei tule mitään eriarvoistamista. Veikko antoi mun lempisuklaata, mutta Einari jotain ihan muuta suklaata. Eikö se Einari ikinä kuuntele tunnilla.

Haluan uskoa ettei tuota tapahdu tietoisesti, mutta tidostamatta voi tapahtuakin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en laita koskaan nimiä opettajien lahjoihin ettei tule mitään eriarvoistamista. Veikko antoi mun lempisuklaata, mutta Einari jotain ihan muuta suklaata. Eikö se Einari ikinä kuuntele tunnilla.

Haluan uskoa ettei tuota tapahdu tietoisesti, mutta tidostamatta voi tapahtuakin.

Mielenkiintoinen näkökulma, mutta voin Veikon ja Einarin opettajana vakuuttaa, että osapuilleen kaksi kertaa vuodessa tapahtuva "lahjominen" ei kumoa päivittäisiä havaintoja. Einarin kuuntelemattomuus näkyy enimmäkseen muissa asioissa, kuin open lempisuklaan tunnistamisessa.

Ilman lahjaa jäi ope tänäkin vuonna. Minäkään kunnan pienipalkkaisena duunarina en saa lahjuksia yhteistyötahoilta vaikka teen töitä 11 kk vuodessa. Palkka kilahtaa tilille kerran kuussa, se riittää mulle.

Nyt täytyy puhkaista yksi kupla: Lahjoilla/kortilla ei olisi muka merkitystä. Kyllä on. Voin opettajana, opettajan puolisona, opettajan siskona, opettajan kälynä, opettajien tyttärenä, opettajan kummityttönä ja opettajan bestiksenä sanoa, että jokainen meistä kokee lahjan merkkinä, että meistä on pidetty. Tiedän, ettei se niin välttämättä mene, mutta jotenkin kaunis kortti kauniilla tekstillä ja pieni muistaminen saa tsemppaamaan lapsen kanssa. Jos lahjaa ei tule, niin se on ok. Silti ihminen on niin kiitoksenkipeä, että vanhempien kaunis kiitos ja kannustus saa tuntemaan, että lapsi pitää ja sehän ruokkii postiiviista kierrettä. Haluaa paremmin ymmärtää sitä lasta, jonka kotoa tulee se positiivinen viesti.

Siksi ehdottomasti aina hommaan itsekin lahjat. Jostain syystä esimerkiksi nuivat päikkytädit kehukorttien (hyvästä hoidosta jne.) ja kukkien jälkeen oli paljon postiivisempia vilkasta lasta kohtaan.

Tätähän ei yksikään päiväkodintäti tai opettaja myönnä ääneen, mutta ihminen on vain ihminen. Kiitoksen kipeä.

Niin typerää touhua antaa jollekin opelle lahja. Oikein katso katso minä olen näin ihana(anna hyvä numero)

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa ostin keväisin kukat ja jouluisin suklaakonvehteja. Siinä oli aika lahjominen mutta kannatti, ka oli aina yli 9. Lukiossa en enään lahjonut ja ka oli kolmena vuotena yli 9. 

Miten voi olla yli ysin keskiarvo, jos kirjoittaa "enään"? Jo ala-asteen ekaluokalla opetetaan kirjoittamaan "enää".

Eihän ne nessut ja hunajat ookkaan mitään kauan harkittuja lahjoja vaan äkkiä matkanvarrelta noukittu päättötodistuksia tullessa hakemaan. Siksi ei nimiä.

Monesti itsekkin juuri matkalla rustaan äkkiä nimet korttiin ja noukkaan jotain lennosta.

Hyvä et lautasliinat kelpas, ja en haluaiskaan et tiiät sen olevan meiltä.

Olin tänään mukana todistustenjaossa. Ei siellä ainuttakaan lahjaa annettu seiskaluokan luokanvalvojalle. Alakoulussa opettajat saivat niiltä samoilta lapsilta (tai heidän vanhemmiltaan) aina lahjan riippumatta siitä, millainen pirttihirmu niitä lapsia olisi siellä kuluneen lukuvuoden pyöritellyt.

Ehkä yläkoulussa lahjan antamista ei koeta enää hyväksi ideaksi?

Oma lapsi olisi lahjan halunnut vielä eilen viedä, mutta oli tänään helpottunut "kun ei kukaan muukaan".

Ehkä opettajien lahjominen on lähinnä ryhmäpaineeseen perustuva traditio?

Minä olen ollut vähän huono hankkimaan noita lahoja, ellei opettaja ole ollut erityisen hyvä.