Lue keskustelun säännöt.
Törmäsin naapuriin kun tulimme koulun todistustenjaosta. Hävettää.
04.06.2016 |
Naapuri kysyi millaisen todistuksen lapsi sai. En kehdannut vastata ja sopersin jotain ympäripyöreetä ja yritin vaihtaa puheenaihetta. Naapuri oli lähdössä lapsenlapsensa ylppäreihin ja kuulemma useamman L:n ylioppilas on.
Meillä lapsen keskiarvo 6,8 ja lapsella oppimisvaikeuksia jne.
Tuli jotenkin niin paha mieli.
Kommentit (27)
Paha mieli siksi,mettä lapsella huono todistus vai siksi, että jollain parempi? Voisko tollekin asialle tehdä jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollasissa tilanteissa pitää vain luottaa ihmisten järkeen, hyvyyteen ja käytöstapoihin. No, sinun lapsella on oppimisvaikeuksia ja keskiarvo 6,8. Se on ok lapselle jolla on oppimisvaikeuksia. Naapurisi lapsenlapsella ei varmasti ole oppimisvaikeuksia ja tulos sen mukainen. Mitäs se Sinkkonen sanoikaan? Seiskan oppilas ei ole seiskan lapsi eikä kympin oppilas ole kympin lapsi.
Samat fiilikset... "kaikkien" lapset saaneet stipendejä ja hyvät todistukset, meidän lapsilla huononi tokarit.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua hävettää?
No varmaan se että lapsen todistus on keskiarvoa huonompi. Tilanne, jossa joku kysyy todistusnumeroa, voi olla kiusallinen. Myös sille kysyjälle. Yleensähän kysyjä sitten kehuu todistusta jne, mutta jos todistus ei oikeasti ole kovin hyvä, on siitä vaikea mitään kehuja sanoa.
Jos kysyjä taas tuntee lapsen tietää tämän aiemman koulumenestyksen tason, voi tietty kehua vaikka numeroiden nousemisesta silloinkin jos todistus ei muihin verrattuna huippu olisikaan. Tässä casessa tilanteen kiusallisuutta korosti se että naapuri ylpeänä kertoi lapsenlapsensa hyvistä arvosanoista. Ikään kuin olisi oikein hakenut vertailua. Naapuri ehkä oli oikeasti vain ajattelematon eikä hänellä ollut tilannetajua.
Jos ap:n lapsen todistus oli kuitenkin ihan hyvä lapsen omaan tasoon nähden, voi siitä ihan hyvin olla ylpeä vaikeki se muihin verrattuna huippu olisikaan. :)
Mä oon kyllä sekä kympin oppilas että kympin ihminen. :) Mutta auta armias, kun omalta lapselta ei suju koulunkäynti yhtä helposti ku multa, tosi vaikea auttaa. Luet vaan, niinku äitiskin, helppoja juttujahan noi on. Jaa miten et voi tietää mikä susta tulee isona ja taas vaihdat alaa? Olis varmasti helpompaa jos itse olisi edes joku kasin oppilas. Eli näinkin voi sitten käydä sille paremmalle perheelle. Elele toivossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei voi vain sanoa että hyvä tuli, kiitos kysymästä.
Ei sitä ole sille naapurille pakko näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua hävettää?
No varmaan se että lapsen todistus on keskiarvoa huonompi. Tilanne, jossa joku kysyy todistusnumeroa, voi olla kiusallinen. Myös sille kysyjälle. Yleensähän kysyjä sitten kehuu todistusta jne, mutta jos todistus ei oikeasti ole kovin hyvä, on siitä vaikea mitään kehuja sanoa.
Jos kysyjä taas tuntee lapsen tietää tämän aiemman koulumenestyksen tason, voi tietty kehua vaikka numeroiden nousemisesta silloinkin jos todistus ei muihin verrattuna huippu olisikaan. Tässä casessa tilanteen kiusallisuutta korosti se että naapuri ylpeänä kertoi lapsenlapsensa hyvistä arvosanoista. Ikään kuin olisi oikein hakenut vertailua. Naapuri ehkä oli oikeasti vain ajattelematon eikä hänellä ollut tilannetajua.
Jos ap:n lapsen todistus oli kuitenkin ihan hyvä lapsen omaan tasoon nähden, voi siitä ihan hyvin olla ylpeä vaikeki se muihin verrattuna huippu olisikaan. :)
Tai sitten naapuri oli vaan aidosti ylpeä hyvistä arvosanoista eikä ole mitään vertailua hakenut. Miksi lasten koulumenestyksestä ei saa olla ylpeä? Jos menestyy esim. urheiluharrastuksissa ei kukaan pahoita mieltään jos siitä puhuu. Mutta hyvistä koe- ja todistusnumeroista pitää olla hiljaa ettei muille tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua hävettää?
No varmaan se että lapsen todistus on keskiarvoa huonompi. Tilanne, jossa joku kysyy todistusnumeroa, voi olla kiusallinen. Myös sille kysyjälle. Yleensähän kysyjä sitten kehuu todistusta jne, mutta jos todistus ei oikeasti ole kovin hyvä, on siitä vaikea mitään kehuja sanoa.
Jos kysyjä taas tuntee lapsen tietää tämän aiemman koulumenestyksen tason, voi tietty kehua vaikka numeroiden nousemisesta silloinkin jos todistus ei muihin verrattuna huippu olisikaan. Tässä casessa tilanteen kiusallisuutta korosti se että naapuri ylpeänä kertoi lapsenlapsensa hyvistä arvosanoista. Ikään kuin olisi oikein hakenut vertailua. Naapuri ehkä oli oikeasti vain ajattelematon eikä hänellä ollut tilannetajua.
Jos ap:n lapsen todistus oli kuitenkin ihan hyvä lapsen omaan tasoon nähden, voi siitä ihan hyvin olla ylpeä vaikeki se muihin verrattuna huippu olisikaan. :)
Ajattelin, että ap. häpeäisi reaktiotaan. Miksi muuten vastaat henkilökohtaiseen kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua hävettää?
No varmaan se että lapsen todistus on keskiarvoa huonompi. Tilanne, jossa joku kysyy todistusnumeroa, voi olla kiusallinen. Myös sille kysyjälle. Yleensähän kysyjä sitten kehuu todistusta jne, mutta jos todistus ei oikeasti ole kovin hyvä, on siitä vaikea mitään kehuja sanoa.
Jos kysyjä taas tuntee lapsen tietää tämän aiemman koulumenestyksen tason, voi tietty kehua vaikka numeroiden nousemisesta silloinkin jos todistus ei muihin verrattuna huippu olisikaan. Tässä casessa tilanteen kiusallisuutta korosti se että naapuri ylpeänä kertoi lapsenlapsensa hyvistä arvosanoista. Ikään kuin olisi oikein hakenut vertailua. Naapuri ehkä oli oikeasti vain ajattelematon eikä hänellä ollut tilannetajua.
Jos ap:n lapsen todistus oli kuitenkin ihan hyvä lapsen omaan tasoon nähden, voi siitä ihan hyvin olla ylpeä vaikeki se muihin verrattuna huippu olisikaan. :)
Tai sitten naapuri oli vaan aidosti ylpeä hyvistä arvosanoista eikä ole mitään vertailua hakenut. Miksi lasten koulumenestyksestä ei saa olla ylpeä? Jos menestyy esim. urheiluharrastuksissa ei kukaan pahoita mieltään jos siitä puhuu. Mutta hyvistä koe- ja todistusnumeroista pitää olla hiljaa ettei muille tule paha mieli.
Varmasti oli ylpeä joo, mutta jos huomaa ettei toinen halua lapsen todistuksen arvosanoista juuri puhua, on hienotunteista olla silloin hehkuttamatta jonkun toisen menestystä. Minusta naapuri oli tilanteessa ajattelematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, oletko lukenut ip-lehdistä ministereiden yo-todistusten arvosanat? 6,8 harmittaa, mutta ei ole este millekään. Sun lapsesta voi tulla vaikka mitä ja naapurin lapsenlapsesta ei mitään. Koulumenestys ei ratkaise.☺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua hävettää?
No varmaan se että lapsen todistus on keskiarvoa huonompi. Tilanne, jossa joku kysyy todistusnumeroa, voi olla kiusallinen. Myös sille kysyjälle. Yleensähän kysyjä sitten kehuu todistusta jne, mutta jos todistus ei oikeasti ole kovin hyvä, on siitä vaikea mitään kehuja sanoa.
Jos kysyjä taas tuntee lapsen tietää tämän aiemman koulumenestyksen tason, voi tietty kehua vaikka numeroiden nousemisesta silloinkin jos todistus ei muihin verrattuna huippu olisikaan. Tässä casessa tilanteen kiusallisuutta korosti se että naapuri ylpeänä kertoi lapsenlapsensa hyvistä arvosanoista. Ikään kuin olisi oikein hakenut vertailua. Naapuri ehkä oli oikeasti vain ajattelematon eikä hänellä ollut tilannetajua.
Jos ap:n lapsen todistus oli kuitenkin ihan hyvä lapsen omaan tasoon nähden, voi siitä ihan hyvin olla ylpeä vaikeki se muihin verrattuna huippu olisikaan. :)
Ajattelin, että ap. häpeäisi reaktiotaan. Miksi muuten vastaat henkilökohtaiseen kysymykseen?
Siksi koska voisin hyvin kuvitella itseni samanlaiseen tilanteeseen. Tämä on yksi skenaario miksi tuollaisessa tilanteessa voisi nolottaa, tuntea kiusaantuneisuutta tai vaikka jopa häpeää. Mutta odotetaan vaan ap:n vastausta, minuakin kiinnostaa tarkennus siitä kuinka hän tilanteen koki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne todistuksen numerot iskee niin perkeleen moisen loven itsetuntoon ettei tosikaan. Joo kiva kun ootte kympin oppilaita. Seiska tul kaikesta puurtamisesta huolimatta. Ei paljon naurattanu noi kyselyt :(
Minun lapsella on lukihäiriö, mutta hän on todella tykätty tyyppi. Kukaan oikea ystävä ei ikinä kysele hänen keskiarvojaan, vaan iloitsee siitä että koulut on käyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paha mieli siksi,mettä lapsella huono todistus vai siksi, että jollain parempi? Voisko tollekin asialle tehdä jotain?
Epäiletkö ettei asialle vielä tehdä mitään, ollaan vaan todettu että oppimisvaikeuksia on ja että tällä mennään? Mitähän sill asialle voisi tehdä? Minä en ihan oikeasti tiedä miten kouluissa näiden asioiden kanssa toimitaan, omat lapset eivät ole vielä kouluiässä ts. nämä asiat eivät ole olleet ajankohtaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua hävettää?
No varmaan se että lapsen todistus on keskiarvoa huonompi. Tilanne, jossa joku kysyy todistusnumeroa, voi olla kiusallinen. Myös sille kysyjälle. Yleensähän kysyjä sitten kehuu todistusta jne, mutta jos todistus ei oikeasti ole kovin hyvä, on siitä vaikea mitään kehuja sanoa.
Jos kysyjä taas tuntee lapsen tietää tämän aiemman koulumenestyksen tason, voi tietty kehua vaikka numeroiden nousemisesta silloinkin jos todistus ei muihin verrattuna huippu olisikaan. Tässä casessa tilanteen kiusallisuutta korosti se että naapuri ylpeänä kertoi lapsenlapsensa hyvistä arvosanoista. Ikään kuin olisi oikein hakenut vertailua. Naapuri ehkä oli oikeasti vain ajattelematon eikä hänellä ollut tilannetajua.
Jos ap:n lapsen todistus oli kuitenkin ihan hyvä lapsen omaan tasoon nähden, voi siitä ihan hyvin olla ylpeä vaikeki se muihin verrattuna huippu olisikaan. :)
Tai sitten naapuri oli vaan aidosti ylpeä hyvistä arvosanoista eikä ole mitään vertailua hakenut. Miksi lasten koulumenestyksestä ei saa olla ylpeä? Jos menestyy esim. urheiluharrastuksissa ei kukaan pahoita mieltään jos siitä puhuu. Mutta hyvistä koe- ja todistusnumeroista pitää olla hiljaa ettei muille tule paha mieli.
Varmasti oli ylpeä joo, mutta jos huomaa ettei toinen halua lapsen todistuksen arvosanoista juuri puhua, on hienotunteista olla silloin hehkuttamatta jonkun toisen menestystä. Minusta naapuri oli tilanteessa ajattelematon.
Ei tuon ap:n kuvauksen perusteella naapuri mitenkään ajattelematon ollut. Ihan normaali keskustelutilanne koulujen päättymispäivänä. Ymmärrän kyllä ap:n reaktion, mutta (sinun) naapurin syyttäminen menee jo pikkasen yli.
Ei tulisi mieleenkään kysyä joltain naapurilta millaisen todistuksen hänen lapsensa sai! En kysy edes ystäviltäni, kertovat jos kertovat. Eikä se edes kiinnosta niin paljoa, että alkaisin kyselemään keltään.
Ei edes äly ratkaisen (todistusten numeroita tai kilpajuoksua uralla), vaan motivaatio.
Huonomman todistuksen saaneella kasvaa halu näyttää. Ehkäpä naapurin ylppäriälliä saaneet lapset ovat jo kokeneet saman kirkastuksen.
Ihmiset arvostavat eri asioita. Kympin oppilas ei ehkä tavoittekaan kuuta taivaalta, eikä ole kiinnostunut todistamaan mitään kenellekään. Sinun 6,8 keskiarvon pojalla tulee varmasti käymään toisin. Sitä odotellessa.
Minä en myöskään ymmärrä miksi hyvistä todistuksista ei saisi olla ylpeä, tai ihan niistä keskiverto 8-todistuksistakin, tai kuten tässä tapauksessa lähtötilanteeseen sopivasta menestymisestä?
Olen tehnyt töitä ja saanut hyviäkin numeroita. Mieheni on myös vaihdellen saanut hyviä numeroita tietyissä aineissa. Meillä vanhemmat kannusti ja palkitsi ja todistuksista juteltiin esim sukulaisten kesken. Mieheni perheessä ei niinkään. No kun aloitimme olemaan yhdessä ja mieheni serkun lapsi sitten menestyi hyvin koulussa niin mieheni äiti suureen ääneen arvosteli (onneksi ei tuon serkun/ko. perheen kuullen) että on se kun ylpeillään ja näytellään todistuksilla. Wtf? Todellakin on. Päätin, että jos ikinä tulee omia lapsia niin noin hapanta kannustamista ei heille syötetä. Kyllä tehdystä työstä saa olla ylpeä ja on se väärin jos edes vanhemmat ei siihen kykenisi lapsensa kohdalla. Vähänkö sille lapsellekin jää poljettu fiilis jos kukaan ei arvosta niitäkään saavutuksia.
Joillakin ihmisillä on monesti huono tapa valehdella läheistensä menestyksestä. Ei se lapsenlapsikaan välttämättä oikeasti ollut useamman L:n YO.
Mikä sua hävettää?