Lue keskustelun säännöt.
Törmäsin naapuriin kun tulimme koulun todistustenjaosta. Hävettää.
04.06.2016 |
Naapuri kysyi millaisen todistuksen lapsi sai. En kehdannut vastata ja sopersin jotain ympäripyöreetä ja yritin vaihtaa puheenaihetta. Naapuri oli lähdössä lapsenlapsensa ylppäreihin ja kuulemma useamman L:n ylioppilas on.
Meillä lapsen keskiarvo 6,8 ja lapsella oppimisvaikeuksia jne.
Tuli jotenkin niin paha mieli.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ne todistuksen numerot iskee niin perkeleen moisen loven itsetuntoon ettei tosikaan. Joo kiva kun ootte kympin oppilaita. Seiska tul kaikesta puurtamisesta huolimatta. Ei paljon naurattanu noi kyselyt :(
Lapsesi / sinä olet tsempannut ja tehnyt parhaasi, se on hyvä!
Muistan kyllä itsekin että kyllähän ne keskitasoa huonommat keskiarvot kirpaisi. :/ Älä kuitenkaan anna numeroiden määrittää itseäsi / lastasi liikaa (en tiedä puhutko itsestäsi vai lapsestasi ;) ), ei ne numerot ihan suoraan määritä tulevaisuuttakaan kuitenkaan. Seiska on ihan oikeasti ihan suht ookoo kuitenkin.
Oli itse seiskan oppilas mutta lopulta minusta tuli maisteri. Joskus kipinä opintoihin iskee vasta hiukan myöhemmällä iällä kun joku oma juttu on löytynyt. Ja elämässä voi pärjätä vallan mainiosti ilman hienoja tutkintojakin! Eikä se kympin todistuskaan ole mikään takuuvarma lippu onnelliseen ja hyvään elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua hävettää?
No varmaan se että lapsen todistus on keskiarvoa huonompi. Tilanne, jossa joku kysyy todistusnumeroa, voi olla kiusallinen. Myös sille kysyjälle. Yleensähän kysyjä sitten kehuu todistusta jne, mutta jos todistus ei oikeasti ole kovin hyvä, on siitä vaikea mitään kehuja sanoa.
Jos kysyjä taas tuntee lapsen tietää tämän aiemman koulumenestyksen tason, voi tietty kehua vaikka numeroiden nousemisesta silloinkin jos todistus ei muihin verrattuna huippu olisikaan. Tässä casessa tilanteen kiusallisuutta korosti se että naapuri ylpeänä kertoi lapsenlapsensa hyvistä arvosanoista. Ikään kuin olisi oikein hakenut vertailua. Naapuri ehkä oli oikeasti vain ajattelematon eikä hänellä ollut tilannetajua.
Jos ap:n lapsen todistus oli kuitenkin ihan hyvä lapsen omaan tasoon nähden, voi siitä ihan hyvin olla ylpeä vaikeki se muihin verrattuna huippu olisikaan. :)
Tai sitten naapuri oli vaan aidosti ylpeä hyvistä arvosanoista eikä ole mitään vertailua hakenut. Miksi lasten koulumenestyksestä ei saa olla ylpeä? Jos menestyy esim. urheiluharrastuksissa ei kukaan pahoita mieltään jos siitä puhuu. Mutta hyvistä koe- ja todistusnumeroista pitää olla hiljaa ettei muille tule paha mieli.
Varmasti oli ylpeä joo, mutta jos huomaa ettei toinen halua lapsen todistuksen arvosanoista juuri puhua, on hienotunteista olla silloin hehkuttamatta jonkun toisen menestystä. Minusta naapuri oli tilanteessa ajattelematon.
Ei tuon ap:n kuvauksen perusteella naapuri mitenkään ajattelematon ollut. Ihan normaali keskustelutilanne koulujen päättymispäivänä. Ymmärrän kyllä ap:n reaktion, mutta (sinun) naapurin syyttäminen menee jo pikkasen yli.
En epäile etteikö vastaavia tilanteita ois ollut tänään tuhansia! :D Se että se on normaalia ja tavallista, ei poista sitä etteikö tuossa tilanteessa voisi olla hienotunteinen. Se on ihan fiksu vaihtoehto. :)
Juu, itsellä on ällän paperit, hienoja sukulaisia jne., niin ehkä tästä syystä ei ole enää mitään tarvetta huhuilla naapurin aidan yli lasten todistusten arvosanoja. Oikeat ystävät arvostavat toisiaan sellaisina kuon he ovat, ja muista viis.
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä miksi hyvistä todistuksista ei saisi olla ylpeä, tai ihan niistä keskiverto 8-todistuksistakin, tai kuten tässä tapauksessa lähtötilanteeseen sopivasta menestymisestä?
Olen tehnyt töitä ja saanut hyviäkin numeroita. Mieheni on myös vaihdellen saanut hyviä numeroita tietyissä aineissa. Meillä vanhemmat kannusti ja palkitsi ja todistuksista juteltiin esim sukulaisten kesken. Mieheni perheessä ei niinkään. No kun aloitimme olemaan yhdessä ja mieheni serkun lapsi sitten menestyi hyvin koulussa niin mieheni äiti suureen ääneen arvosteli (onneksi ei tuon serkun/ko. perheen kuullen) että on se kun ylpeillään ja näytellään todistuksilla. Wtf? Todellakin on. Päätin, että jos ikinä tulee omia lapsia niin noin hapanta kannustamista ei heille syötetä. Kyllä tehdystä työstä saa olla ylpeä ja on se väärin jos edes vanhemmat ei siihen kykenisi lapsensa kohdalla. Vähänkö sille lapsellekin jää poljettu fiilis jos kukaan ei arvosta niitäkään saavutuksia.
No musta on ihan jees jos lapsi itse haluaa kertoa todistuksestaan - tai jos vanhemmat siitä muille puhuvat jos se lapselle on o.k. Mutta se että kehutaan todistusta niille jotka eivät selvästikään halua siitä kuullua, ei ole kovin fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua hävettää?
No varmaan se että lapsen todistus on keskiarvoa huonompi. Tilanne, jossa joku kysyy todistusnumeroa, voi olla kiusallinen. Myös sille kysyjälle. Yleensähän kysyjä sitten kehuu todistusta jne, mutta jos todistus ei oikeasti ole kovin hyvä, on siitä vaikea mitään kehuja sanoa.
Jos kysyjä taas tuntee lapsen tietää tämän aiemman koulumenestyksen tason, voi tietty kehua vaikka numeroiden nousemisesta silloinkin jos todistus ei muihin verrattuna huippu olisikaan. Tässä casessa tilanteen kiusallisuutta korosti se että naapuri ylpeänä kertoi lapsenlapsensa hyvistä arvosanoista. Ikään kuin olisi oikein hakenut vertailua. Naapuri ehkä oli oikeasti vain ajattelematon eikä hänellä ollut tilannetajua.
Jos ap:n lapsen todistus oli kuitenkin ihan hyvä lapsen omaan tasoon nähden, voi siitä ihan hyvin olla ylpeä vaikeki se muihin verrattuna huippu olisikaan. :)
Tai sitten naapuri oli vaan aidosti ylpeä hyvistä arvosanoista eikä ole mitään vertailua hakenut. Miksi lasten koulumenestyksestä ei saa olla ylpeä? Jos menestyy esim. urheiluharrastuksissa ei kukaan pahoita mieltään jos siitä puhuu. Mutta hyvistä koe- ja todistusnumeroista pitää olla hiljaa ettei muille tule paha mieli.
Oli varmasti ylpeä mutta myös tahditon. Voi niistä sukulaisen hyvistä numeroista kertoa myös saattamatta toista noloon tilanteeseen.
Se ei ihan noin mene. Sä saat yksin haluta ja yrittää räpistellä ja tulos on samaa paskaa. Siihen tarttee niin paljon henkistä kasvua ja toisten tukea, että harvapa sellaita tukea saa.
Siinä vaiheessa kun sulle isketään samaa vaan vastaan niin menee usko, että susta mitään tulee.