koulussa pärjää ahkeruudella
Tämä väite on paskaa. Aikalailla se lahjakkuus määrittää koulupärjäämisen. Minä yritin ala-asteella vielä tosissaan ja siitä huolimatta tuli vain 7-8 numeroksi. Ei auttanut vaikka pänttäsi kuinka paljon kirjoja ja teki läksyt kun ei opi niin ei opi. Minua kun ei ole siunattu kielipäällä tai matikkapäällä. Yläasteella sitten loppui motivaatio kun tajusin että mitä järkeä olla ahkera kun siitä huolimatta ei pärjää. Eikä ne kympin oppilaat ole kokoajan lukemassa kirjoja vaan saattavat saada kymppejä ilman lukematta. Elämä on epäreilua ja ahkeruudella ei ole paljoa tekemistä menestyksen kanssa ylipäätän. Toiset saa paskat kortit ja toiset hyvät.
Kommentit (6)
Yläasteella ehkä. Lukiossa ja siitä eteenpäin tarvitaan perselihaksia.
riippuu tosi paljon millainen opettajakin sattuu kohdalle. Niinpä olisi hyvä, että huonosti pärjääville koitettaisiin vaihtaa opettajaa kunnes loksahtaa kohdalle yhteisymmärrys. Itselläni luokat 3.-5. olivat kamalat opettajasta johtuen, joka todella tarkasti etsi virheet kokeistani myös mielipide kysymyksissä
Juuri näin. Jos toiset ovat lahjakkaampia ja fiksumpia, tyhmä ja huonosti pärjäävä tuhlaa ihan turhaa energiaa kadehtimisiin. Kannattaisi hoitaa vain oma tonttinsa hyvin ja tyytyä siihen huonompaan työhönsä. Kaikella on paikkansa maailmassa ja toisilla menee hyvin ja toisilla huonosti, niin se vaan on.
Tottahan tuo on. Minä olin skidinä sosiaalisesti aika pihalla, mutta hyvän muistin ja nopean matikkapään vuoksi kaikesta tuli kymppejä ja ysejä. Ekan kerran, kun mua kutsuttiin hikeksi, otin sen kohteliaisuutena, koska luulin sen tarkoittaneen fiksuksi kehumista. Kun joku kertoi sanan oikean merkityksen, en voinut uskoa sitä, "koska lukeeko joku oikeasti muka kokeisiin?" Toisaalta pärjääminen ilman vaivaa ei oikein opettanut ahkeruuteen. Ja ahkeruus on sitä, jolla yliopistossa ja töissä pärjää. Onneksi yliopistossa koin valaistuksen, että kokeisiin lukeminen ei olekaan noloa ja että ahkeruus on oikeasti tosi kunnioitetava piirre ihmisessä!
Eh sun ap pitäisi vaan löytää oma juttusi, mistä tykkäät, ja keskittää ahkeruus siihen. Kaikilla ei ole samat lähtökohdat, mutta sen kanssa pitää vain elää ja keskittyä miettimään sitä, miten oman tilanteen voi kääntää voitoksi.
Perselihaksia siellä tarvitaan, ei muuta. Itse olen tutkitusti hyvin älykäs, ja kirjoitin helposti ja lukematta viisi ällää. Yliopistossa en enää viitsinyt vaivautua kun koko touhu vaikutti erityislastentarhameiningiltä, jossa ei sallittu minkäänlaista kyseenalaistamista tai omaa ajattelua. Moni todella yksinkertainen opiskelukaverini valmistui ainoastaan ahkeruuden ja hyvän opiskelurutiinin ansiosta. Koomista on, että fiksuimmat jättivät sikseen, menivät töihin tai perustivat omia yrityksiä. Joidenkin näiden menetettyjen tapausten kohdalla tilanne oli todellinen harmi, sillä heidän viisauttaan ja kykyään moniulotteiseen ajatteluun olisi varmasti kaivattu paikoissa, joihin ei ilman ylempää korkeakoulututkintoa ole asiaa. Yhteiskuntana olemme tehneet ajat sitten valinnan, että ahkeruus, vakaus ja tylsämielisyys ovat arvokkaampia kuin luovuus, viisaus ja dynaamisuus.
Saa alapeukuttaa ihan rauhassa.
Sulla oli vain huonot opiskelustrategiat. Mulla oli sama tilanne joskus matikan kanssa, mutta sain siihen jeesiä ja opiskelen nyt matikkaa yliopistossa