Miksen ystävysty naisten kanssa?
Jään aina ulkopuolelle esimerkiksi harrastusporukassa tai työpaikalla. Etenkin naisten kanssa tuntuu todella vaikealta muodostuu edes jonkinlaista satunnaista kaverisuhdetta, missä keskustelu olisi rentoa ja hauskaa. Tiedän, että vika on minussa, koska tätä tapahtuu minulle aina ja muut vain ystävystyvät ympärilläni. Työpaikallakin jos on monta uutta aloittajaa, niin ne kaikki muut muodostavat jo parissa päivässä niin tiukan ystäväpiirin (omat jutut jo, joihin ei pysty osallistua yms.), ettei siihen enää oikein pääse mukaan. En tiedä, mitä teen väärin. Yritän jutella ihmisten kanssa, mutta jotenkin en vain löydä sellaista yhteyttä muihin, vaikka yritän välillä jotain vitsiäkin sanoa ja keventää tunnelmaa. Elämä tuntuu niin turhalta, kun ei ole ystäviä. On ikävää työpaikallakin katsoa, kun muut ovat niin hyviä ystäviä, että tapaavat työajan ulkopuolella, käyvät matkoilla yms. En minä voi pakottaakaan muita ystävikseni :(
Kommentit (5)
Ap, minulla on aika sama juttu. Onnekseni kuitenkin minulle sattui yksi opiskelukaveri, joka on juuri tässäkin tosi saman henkinen kuin minä ja meillä on ollut paljon mahtavia reissuja yhdessä.
Olen ottanut vähän sellaisen asenteen esim. töissä, että en ole sinne mennyt hankkimaan kavereita, juttelen ihmisten kanssa ja saatan vitsaillakin, mutta en yritä sen enempää, pitäkööt tai olkoot pitämättä. Yhdestä entisestä työkaverista tuli vuosien saatossa kuin ihmeellä hyvä ystävä, eli joskus sitä voi jopa sen enempää yrittämättäkin onnistua 😊
Lähes poikkeuksetta kyllä tosiaan naiset eivät pidä minusta, vaikka yritänkin aina olla kaikille ystävällinen - päinvastoin, olen saanut välillä hyvin suoraakin v*ttuilua ja päässyt kunnon työpaikkakiusaamisenkin kohteeksi. Miesten kanssa tulen yleensä paljon helpommin juttuun, esimerkiksi mieheni kavereidenkin paremmin kuin heidän vaimojensa. Välillä aina miettinyt, mistä tämä johtuu, olisi oikeasti ihan mielenkiintoista tietää!
Ehkä näin on tarkoitettu? Itseni kohdalla ainakin on. Ei kukko käskien laula.
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulla on aika sama juttu. Onnekseni kuitenkin minulle sattui yksi opiskelukaveri, joka on juuri tässäkin tosi saman henkinen kuin minä ja meillä on ollut paljon mahtavia reissuja yhdessä.
Olen ottanut vähän sellaisen asenteen esim. töissä, että en ole sinne mennyt hankkimaan kavereita, juttelen ihmisten kanssa ja saatan vitsaillakin, mutta en yritä sen enempää, pitäkööt tai olkoot pitämättä. Yhdestä entisestä työkaverista tuli vuosien saatossa kuin ihmeellä hyvä ystävä, eli joskus sitä voi jopa sen enempää yrittämättäkin onnistua 😊
Lähes poikkeuksetta kyllä tosiaan naiset eivät pidä minusta, vaikka yritänkin aina olla kaikille ystävällinen - päinvastoin, olen saanut välillä hyvin suoraakin v*ttuilua ja päässyt kunnon työpaikkakiusaamisenkin kohteeksi. Miesten kanssa tulen yleensä paljon helpommin juttuun, esimerkiksi mieheni kavereidenkin paremmin kuin heidän vaimojensa. Välillä aina miettinyt, mistä tämä johtuu, olisi oikeasti ihan mielenkiintoista tietää!
Olet mies naisen kehossa.
Sinulta puuttuu sosiaaliset taidot etkä ymmärrä muiden vinkkejä.