Onko täällä muita, jotka ovat koko ikänsä olleet ylipainoisia?

Itse olen pienestä saakka kulkenut painoni kanssa yläkäyrillä. Harmittaa, koska muut sisarukseni ja vanhempani ovat olleet aina normaalin painorajan sisällä. Tosin veikkaan, että taipumukseni lihomiseen tulee isäni puolelta, koska siellä pyöreyttä on paljon enemmän.

Minua on koulussa kiusattu painoni takia ja kotonakin sain aika ajoin kuulla painostani. Että olisi hyvä vähän miettiä, mitä suuhunsa laittaa. Teini-ikäisenä tämä ei tietenkään tuntunut kovinkaan hyvältä. Nykyään olen painoni kanssa jo suht sinut, vaikka välillä tulee puuskia aloittaa uusi ja parempi elämä.

Olen huomannut, että saisin painoni todella kovalla työllä ja itsekurilla normaalin indeksin sisään. En vain jaksa sellaista elämää, koska en saa asiasta mitään nautintoa. Ärsyttää välillä se tunne, että paino nousee vain pelkästä suklaakakun ajattelemisestakin! Onneksi minulla on ihana mies, joka rakastaa minua juuri sellaisena, kuin olen. Ja minäkin rakastan itseäni suurimman osan ajastani <3

Kuitenkin olen kateellinen kaikille niille, joiden ei oikeastaan tarvitse sen enempää miettiä syömisiään ja liikkumisiaan. Ja ihailen näitä samoja ihmisiä, koska heille nämä asiat tulevat luontaisesti. Osaavat lopettaa syömisen ajoissa ja jokin osa aivoista laittaa liikkumaan, jos kropassa tuntuu ahdistavalta. He saavat painonhallinnan näyttämään niin helpolta.

Kertokaa tarinoita ja ajatuksia, minulla on tässä hetki aikaa olla seurananne.