Lue keskustelun säännöt.
Miten motivoidut töihin jos tuillakin voisi elää?
31.05.2016 |
Yhteiskunnan tuet kattavat asumisen ja elämisen. Miten motivoit itsesi käymään töissä ja maksamaan laskusi jos helpommalla pääsisi päästämällä laskut ulosottoon ja elämällä yhteiskunnan tuilla?
Kommentit (10)
Saisin enemmän rahaa. Nyt menee niin kädestä suuhun että vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saisin itse asiassa työttömänä enemmän. Pitkä työmatka, pakko olla auto ja toinen asunto. Julkisilla ei väliä nykyään enää ollenkaan pääse, ennen pääsi. Puhutaan siis useiden tuntien matkoista/suunta. Ei tässä mitään järkeä ole, mutta en vain halua olla työtön. Olin työtön ja vihasin sitä, olin valmis mihin tahansa mieluummin ja tässä ollaan.
Tuleva eläke. Siinä vaiheessa, kun itse alat olla viisikymppinen, niin toivottavasti alkaa viimeistään mietityttää asia. Minä tuhlasin seitsemän (!) vuotta opiskeluun ja 3 vuotta siihen, että olin ensin lapsen kanssa täysin kotona ja sitten vain osa-aikatöissä. Sen jälkeen on ollut reilu vuosi työttömyyttä ja viisi (!) vuotta yrittäjänä minimi-YEL:liä maksaen. Työeläkelaskelma on karua luettavaa. Niin huonoa työtä tai työilmapiiriä ei olekaan, mitä en kestäisi vaikka pää kainalossa, kunhan vain saan eläkettä kartutettua.
Ymmärrän kyllä, ettei pari-kolmekymppisenä paljon kiinnosta, ei kiinnostanut minuakaan, mutta kun alkaa tulla iän tuomia kremppoja, joita työterveyshuolto ei korvaa (meillä kattaa vain yleislääkärin, ei esim, silmälääkäriä, hammaslääkäriä yms), niin kyllä toivoo, että pystyy ne palvelut vanhanakin vielä hankkimaan.
Tulevat kansaneläkeläiset eivät todellakaan saa automaattisesti edes niitä tekohampaita, jotka omille vanhemmilleni kustannettiin jo 30+ vuotiaina. Puhumattakaan kaihi-, nivel- ym. leikkauksista tai hoidosta sitten, kun iskee muisti- tai somaattinen sairaus.
No ehkä se ansiosidonnainen on sen n vuoden lähes yhtä hyvä kuin palkka mutta en tiedä työtä mistä saisi palkkaa 500 e kuussa (mitä minä saan) ja joku kokisi elävänsä sillä huippumielekästä elämää. Enkä tiedä kenestä olisi kiva kökkiä yksikseen kaupungin kerrostaloyksiössä, missä ainoastaan on varaa asua, ilman niitä työpaikan sosiaalisia kontakteja. Missään kun ei ole varaa käydäkään. Yksi tuttu on samassa tilanteessa ja hän kuulemma vain odottaa milloin tämä kidutus (elämä) loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuminen, syöminen ja pari riepua päälle...siinäkö se elämä sitten on 20-90-vuotiaana....aika piiiiitkä aika.
Kotona makaaminen on aivan helvetin puuduttavaa. Pari kuukautta menee jotenkuten lomasta, mutta siihen se sitten loppuu. Puhumattakaan siitä, miten raivostuttavaa sossun ja kelan kanssa asioiminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tilanne. Kun työ eikä palkka vastaa koulusta, niin alkaa miettimään pitäisikö satsata omaan hyvinvointiin, lapseen ja sen hyvän työpaikan etsimiseen.
No ei se kaikilla mene noin. Mulla on luottotiedot kasassa ja olen sen verran nuori, että työkkäri ja sossu hengittäisi koko ajan niskaan töiden takia. Helpompi käydä töissä ja saankin tällä hetkellä 500€/kk enemmän kuin jos olisin vain tukien varassa. Kyllä toi motivoi minua tarpeeksi.