Lue keskustelun säännöt.
Opettajien lahjominen pitäisi kertakaikkiaan vain kieltää. Olisi tasa-arvoisempi tilanne köyhille lapsille.
28.05.2016 |
Surettaa köyhien puolesta, jatkuvaa pennin venytystä muutenkin.
Kommentit (18)
Olen samaa mieltä. Se lahjominen menee nykyään ihan liian pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en lahjo, vaikka rahnaa oliskin. En mä jaksa.
Ehkä me sitten ollaan köyhiä.
Ope kirjoitti:
Kieltäkää vaan.
Tarkoitan, että OPPILAITOKSESTA tulisi käsky, ettei tällaista rumbaa enää! Kiitos jos kiellätte. ap
Ei nyt kieltää. Me olemme rikkaita, mutta lapset haluavat aina poimia luonnonkukkia ja tehdä kortin. Itse halaan ja kiitän molempien opettajia. Miksi tehdä asiasta ongelma.
Ei todellakaan pidä kieltää!
Jos ei osata ajatella omilla aivoillaan ja tehdä sen mukaan mitä itse parhaaksi näkee, niin on ansainnutkin vuosittaisen lahjatuskastelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos OPPILAS haluaa muistaa minua, on se ok. Jos vanhemmat tekevät sen tavan vuoksi, on se vaivaannuttavaa. Kiitos riittää.
Kivaa itsekeskeisyyttä, aikuiset ihmiset.
Koulussa on kyse lapsista ja opiskelusta ja niistä opettajista.
Te, pätemässä lahjojenne kanssa tai vastaavasti tuskailemassa niitten kanssa, ette kuulu tähän kuvioon. Urpoilullanne vain viette huomion tärkeimmästä eli lapsen juhlasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan hoitajia tai opettajia lahjonut, mutta lapsi on kaksi kertaa. Ekan kerran kävi omilla rahoillaan ostamassa kaksi suklaapatukkaa opettajalle, joka jäi äitiyslomalle. Toisen opelle ja toisen vauvalle. Toisella kertaa antoi opettajalle kynän, kun opettaja lähti jatkamaan opiskeluja.
Mun nyt eläkkeellä oleva äitini oli lastentarhassa töissä, pienipalkkainen ja pienellä paikkakunnalla.
Joten äiti säilytti kaikki vuodet lahjoja, joita ei tarvinnut ja itse saan aina ottaa lahjakasasta mitä haluan. Onhan lahjat jo vanhoja, mutta otan sieltä aina parhaan ja pakataan se ja annetaan.
Yhdellä perheellä on 3 lasta, n 10 v ajan äitini sai heiltä lahjan 2 krt vuodessa. Perheen äiti oli silloin ainakin töissä Aarikalla.
Ennen annettiin ajattomampia lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en anna mitään, enkä hössötytä lastakaan antamaan. Opettajaa arvostan kovasti, mutta annan kiitoksen, en lahjoja. Lapselle en myöskään ikinä puhu kotona opettajaa arvostellen, ellei sitten todella painavasta syystä olisi aihetta, eikä ole ollut. Aikuisia pitää oppia kunnioittamaan, vaikkei nyt nuoleskelijaksikaan pidä alkaa. Siis sellaiseksi, etteikö epäkohdista voi sanoa.
Olen ihan samaa mieltä.
Perustelluna edellisten lisäksi myös opettajien tasa-arvo. Joku opettaja ei saa yhtään mitään, jonkun toisen luokkaan taas on päätynyt kilpavarustelusta innostuneitten vanhempien lapsia ja hän saa monen sadan euron lahjakortin.
Pahaa mieltä tulee siitäkin, että opettajat eivät lahjoja arvosta. Niitä löytyy koulun roskiksesta ja miten mielensä pahoittaa se nuori, joka löytää ennen koululaisena opettajalleen suurella vaivalla kyhäämänsä lahjan jonnekin opettajainhuoneen varastoon työnnettynä muiden hylättyjen lahjojen joukossa, kun itse vuosien päästä menee sijaisopettajaksi. Samalla hän vasta ensimmäisen kerran kuulee opettajien todellisen mielipiteen lahjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kerätään yhteislahja, eikä korttiin koskaan merkitä nimiä. Ei erotu köyhät.
Yleensä lahjat ovat olleet kukkia, suklaata ja kortteja, minusta ihan ok. Mutta kiitos riittää ihan hyvin. Suoraan sanottuna en muista kuka oppilaista toi lahjan, kuka ei. (Paitsi todella erikoiset lahjat ovat kyllä jääneet mieleen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kieltää. Me olemme rikkaita, mutta lapset haluavat aina poimia luonnonkukkia ja tehdä kortin. Itse halaan ja kiitän molempien opettajia. Miksi tehdä asiasta ongelma.
Perusteluni yllä (12), eli ongelmaksi muodostuu kilpavarustelu. Ei kiittäminen ole ongelma vaan se, että kortti ja luonnonkukkakimppu ei riitä vaan pitää olla aina vaan suurempaa, komeampaa, kalliimpaa ja parempaa viiniä, ja miesopettajalle tietenkin konjakkipullo.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä.
Perustelluna edellisten lisäksi myös opettajien tasa-arvo. Joku opettaja ei saa yhtään mitään, jonkun toisen luokkaan taas on päätynyt kilpavarustelusta innostuneitten vanhempien lapsia ja hän saa monen sadan euron lahjakortin.Pahaa mieltä tulee siitäkin, että opettajat eivät lahjoja arvosta. Niitä löytyy koulun roskiksesta ja miten mielensä pahoittaa se nuori, joka löytää ennen koululaisena opettajalleen suurella vaivalla kyhäämänsä lahjan jonnekin opettajainhuoneen varastoon työnnettynä muiden hylättyjen lahjojen joukossa, kun itse vuosien päästä menee sijaisopettajaksi. Samalla hän vasta ensimmäisen kerran kuulee opettajien todellisen mielipiteen lahjoista.
Tuskinpa missään koulussa on niin suurta opettajainhuoneen varastoa, että siellä olisi tilaa säilöä vuosikymmenten takaisia lahjoja.
Köyhæt, köyhät, köyhät, köyhät... Sorry mutta ei maailma nyt vaan voi pyöriä köyhien ehdoilla. Kaikkea kivaa ei voi kieltää koska köyhät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kieltää. Me olemme rikkaita, mutta lapset haluavat aina poimia luonnonkukkia ja tehdä kortin. Itse halaan ja kiitän molempien opettajia. Miksi tehdä asiasta ongelma.
Perusteluni yllä (12), eli ongelmaksi muodostuu kilpavarustelu. Ei kiittäminen ole ongelma vaan se, että kortti ja luonnonkukkakimppu ei riitä vaan pitää olla aina vaan suurempaa, komeampaa, kalliimpaa ja parempaa viiniä, ja miesopettajalle tietenkin konjakkipullo.
Alkoholia opettajalle? En ole kuullutkaan. Missä tuollaisia lahjoja annetaan?
Kieltäkää vaan.