Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei uskalla tehdä muutosta, minä olen väsynyt tukemaan
27.05.2016 |
Ystäväni, "Maija" on vuosikausia ollut elämässään pattitilanteessa, joka vie hänen voimiaan ja kuluttaa mielenterveyttä sekä estää häntä elämästä täyttä, onnellista elämää. Maija tietää, että ainoa keino päästä tilanteesta, olisi täydellinen irtiotto, joka vaatisi paperityötä ja virallisia ilmoituksia sekä muita isoja päätöksiä. Olen tukenut häntä ja sanonut, että voin auttaa näissä tehtävissä, voin olla tukena ja kuunnella, voin lähteä mukaan virastoihin ja sen sellaista.
Kun Maija sitten päättää, että nyt tapahtuu muutos, hän lähtee melkein saman tien perääntymään. Alkaa tulla syitä, miksei tilannetta voikaan muuttaa. Ja sieltä tulee kaikki rationaalisista syistä (täysin uusi tilanne elämässä pelottaa) täysin epäloogisiin syihin (on tulossa juhlat, eikä sinne voisi sitten mennä). Loppujen lopuksi Maija ei tee mitään, hän passivoituu ja odottaa, että tilanne raukeaa itsestään, että kaikki muuttuu hyväksi kuin taikaiskusta, kunnes hän taas alkaa puhua minulle, että tilanteesta pitää päästä eroon ja kierre alkaa alusta.
Tätä on nyt ollut kolme vuotta ja minä olen jo papukaijamainen jankkaaja. Kaikki, mitä sanon, on jo sanottu kymmeniä kertoja aiemmin, enkä voi tehdä muuta kuin jankata. En voi tehdä päätöksiä hänen puolestaan, vaikka sitä kai hän toivoisi.
Ja nyt minullakin alkaa jo loppua voimat, enkä enää jaksa olla tässä kierteessä mukana. Miten tästä voi kertoa ystävälle, joka on jo valmiiksi rikki?
Kommentit (19)
Et sinä voi tehdä ratkaisuja ystäväsi puolesta. Tukeminen voi olla ihan vaan kuuntelemista. Ei sinulla tarvitse olla vastauksia ja ratkaisuja. Voithan kertoa että olet mielipiteesi ilmaissut mutta päätös on hänen, voitte keskitttyä ystävyydessänne myös muihin asioihin kuin Maijan ongelmiin joihin muutosta ei ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata polttaa itseään loppuun tuossa tilanteessa. Nyt sanot ystävällesi suorat sanat, että joko hänen täytyy uskaltaa tehdä tarvittava muutos, tai muuten sinulla ei riitä voimavaroja heittää enää tuohon hyödyttömään ja uuvuttavaan kierteeseen. Julmaa, mutta toisen puolesta et voi kärsiä loputtomiin. Muuten olet pian itse niin väsyksissä ja pohjalla, että sieltä pois pääsy on vaikeaa. Puhun kokemuksesta... Joskus täytyy olla terveellä tavalla itsekäs. Olet jo vuosia tukenut ja ollut hieno ystävä, nyt on aika herätellä tätä "Maijaa" ja toimia sinun itsesi parhaaksi.
Minä varmaan sanoisin suoraan, että tämä tilanne ei enää puhumalla muutu ja kaikki mitä voidaan sanoa on jo sanottu, joten et aio hänen kanssaan enää keskustella asiasta. Toki käytännön asioissa voit auttaa sitten aikanaan, mutta turhan puhuminen loppuu nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata polttaa itseään loppuun tuossa tilanteessa. Nyt sanot ystävällesi suorat sanat, että joko hänen täytyy uskaltaa tehdä tarvittava muutos, tai muuten sinulla ei riitä voimavaroja heittää enää tuohon hyödyttömään ja uuvuttavaan kierteeseen. Julmaa, mutta toisen puolesta et voi kärsiä loputtomiin. Muuten olet pian itse niin väsyksissä ja pohjalla, että sieltä pois pääsy on vaikeaa. Puhun kokemuksesta... Joskus täytyy olla terveellä tavalla itsekäs. Olet jo vuosia tukenut ja ollut hieno ystävä, nyt on aika herätellä tätä "Maijaa" ja toimia sinun itsesi parhaaksi.
Mikä oikeus ulkopuolisella on painostaa ja kiristää siihen muutokseen? Parempi olisi vain olla läsnä, mutta enää tunnepohjaisesti siihen tilanteeseen paneutumatta, enää aktiivisesti mitään ratkaisua tukematta. Ystävä kärsii, mutta ei ap:n tarvitse sen takia kärsiä. Hän voi olla ihan vaan tyyni ja rauhallinen sivustakatsoja.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinun tuollaista tarvitse tehdä, että jankkaat hänelle. Minusta se on tavallaan jopa väärin, että ulkopuolisena ajat sitä ratkaisua, että ystävän pitäisi tehdä se muutos. Hän kun ei selvästi ole siitä itse oikeasti varma, ja hänen täytyisi ihan rauhassa saada päättää lopulta niinkin, ettei muutosta tee.
Ihmiset kyllä tekevät muutokset sitten jos tilanne on riittävän sietämätön. Tämän Maijan tilanne ei vielä hänestä itsestään ole, koska väsymys tai pelko tilannetta kohtaan ei voita uuden pelkoa. Anna hänen ihan rauhassa olla, katso vaan sivusta, ottamatta kantaa mihinkään suuntaan.
Itse olen sanonut tuollaisessa kierteessä vatvovalle eksälleni vaan, jos hän on alkanut sitä et tä tilanteesta pitää päästä eroon, että et sinä oikeasti halua. Jos haluaisit, niin lähtisit. Se että et lähde, tarkoittaa että et pohjimmiltasi ainakaan vielä halua.
En aktiivisesti ohjaa häntä muutokseen, mutta olen tarjoutunut avuksi, jos muutos tulee. Olen kyllä kysynyt, haluaako hän sittenkin olla tilanteessa ja voisiko tilannetta muuttaa parempaan ilman, että tarvitsisi ottaa täysi irtiotto, mutta ei kuulemma voi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä tulee vaan vastareaktio jos yrittää saada kaveria ottamaan avioeroa tai muuta isoa päätöstä elämässään. Toimit ikäänkuin vastarannankiiskenä tahtomattasi, jolloin hän siten näkeekin ne valoisat puolet tilanteessaan. Psykologinen juttu. Sinun poitäisi nyt alkaa kehumaan ystäväsi tilannetta ja puhumaan että jää vaan, asiat menee paremmin jatkossa, ja muuta roskaa mitä hän nyt itse ajattelee. Sitten kun asiat meneekin huonosti, hän on itse se joka on saanut tarpeekseen. Tai älä enää ole käytettäissä noihin asioista puhumiseen. JÄtä se tilanne hänen käsiin täysin, sano et enää ota kantaa, tällöin hänen on itse tehtävä se päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinun tuollaista tarvitse tehdä, että jankkaat hänelle. Minusta se on tavallaan jopa väärin, että ulkopuolisena ajat sitä ratkaisua, että ystävän pitäisi tehdä se muutos. Hän kun ei selvästi ole siitä itse oikeasti varma, ja hänen täytyisi ihan rauhassa saada päättää lopulta niinkin, ettei muutosta tee.
Ihmiset kyllä tekevät muutokset sitten jos tilanne on riittävän sietämätön. Tämän Maijan tilanne ei vielä hänestä itsestään ole, koska väsymys tai pelko tilannetta kohtaan ei voita uuden pelkoa. Anna hänen ihan rauhassa olla, katso vaan sivusta, ottamatta kantaa mihinkään suuntaan.
Itse olen sanonut tuollaisessa kierteessä vatvovalle eksälleni vaan, jos hän on alkanut sitä et tä tilanteesta pitää päästä eroon, että et sinä oikeasti halua. Jos haluaisit, niin lähtisit. Se että et lähde, tarkoittaa että et pohjimmiltasi ainakaan vielä halua.
En aktiivisesti ohjaa häntä muutokseen, mutta olen tarjoutunut avuksi, jos muutos tulee. Olen kyllä kysynyt, haluaako hän sittenkin olla tilanteessa ja voisiko tilannetta muuttaa parempaan ilman, että tarvitsisi ottaa täysi irtiotto, mutta ei kuulemma voi.
AP
Tämä on ihan ok että olet tarjoutunut avuksi jos muutos tulee. Mutta miten tämä kertaluontoinen tarjous sinua voi sillä tavalla jatkuvasti väsyttää mitä tekstissäsi kuvaat? Mutta siitä ei lopputekstisi mukaan taidakaan olla kyse, että olet vain tarjoutunut avuksi jos tilanne konkretisoituu, sillä sanot papukaijamaisesti jankanneesi. Sellainen varmasti väsyttääkin, mutta ei sinun sellaista tarvitse tehdä. Anna olla, äläkä reagoi mitenkään ennen kuin jos joskus oikeasti tulee tilanne jossa ystävä tarvii käytännön apua järjestelyihin. Muuten katsele sivusta vaan ystäväsi sisäistä kamppailua, ottamatta kantaa.
"En voi tehdä päätöksiä hänen puolestaan, vaikka sitä kai hän toivoisi."
Tuolle tielle ei tosiaan koskaan pidä lähteä että tekisi päätöksiä toisten puolesta, silti vaikka he näyttäisivät sitä toivovan. Lopulta siinä käy usein neuvojallekin kakkaisesti, koska yleensä muutokseen liittyy myös katumusta ja kipua, ja siinä vaiheessa helposti ollaan syyttämässä neuvojaa, että en muuten olisi tehnyt koko virheeksi osoittautunutta muutosta, ellet sinä olisi painostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä joskus puhuin työkaverille kuukauden, parin ajan, että haluan vaihtaa työpaikkaa. Yksi päivä se sanoi, että "aika ei ole vielä kypsä". Silloin tajusin itsekin rauhoittua vähän ja lopetin jauhamisen.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä voi tehdä ratkaisuja ystäväsi puolesta. Tukeminen voi olla ihan vaan kuuntelemista. Ei sinulla tarvitse olla vastauksia ja ratkaisuja. Voithan kertoa että olet mielipiteesi ilmaissut mutta päätös on hänen, voitte keskitttyä ystävyydessänne myös muihin asioihin kuin Maijan ongelmiin joihin muutosta ei ole tulossa.
tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
siitä tulee vaan vastareaktio jos yrittää saada kaveria ottamaan avioeroa tai muuta isoa päätöstä elämässään. Toimit ikäänkuin vastarannankiiskenä tahtomattasi, jolloin hän siten näkeekin ne valoisat puolet tilanteessaan. Psykologinen juttu. Sinun poitäisi nyt alkaa kehumaan ystäväsi tilannetta ja puhumaan että jää vaan, asiat menee paremmin jatkossa, ja muuta roskaa mitä hän nyt itse ajattelee. Sitten kun asiat meneekin huonosti, hän on itse se joka on saanut tarpeekseen. Tai älä enää ole käytettäissä noihin asioista puhumiseen. JÄtä se tilanne hänen käsiin täysin, sano et enää ota kantaa, tällöin hänen on itse tehtävä se päätös.
Kiitos. Tämä avasi silmiäni. Varmasti tuosta vastareaktiosta on kyse. Ehkä olenkin liian paljon tuonut esille tilanteen huonoja puolia, vaikka en olekaan painostanut muutokseen varsinaisesti. AP
Vierailija kirjoitti:
Et sinä voi tehdä ratkaisuja ystäväsi puolesta. Tukeminen voi olla ihan vaan kuuntelemista. Ei sinulla tarvitse olla vastauksia ja ratkaisuja. Voithan kertoa että olet mielipiteesi ilmaissut mutta päätös on hänen, voitte keskitttyä ystävyydessänne myös muihin asioihin kuin Maijan ongelmiin joihin muutosta ei ole tulossa.
Ei voi kuunnella loputtomiin samoja ongelmia. Siinä sairastuu itsekkin. Eikä voi keskittyä muihin asioihin koska se ongelmainen yleensä puhuu vaan siitä yhdestä asiasta. Siin täysin eri mieltä olen kuin sinä.
Tekisin hidasta irtiottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä voi tehdä ratkaisuja ystäväsi puolesta. Tukeminen voi olla ihan vaan kuuntelemista. Ei sinulla tarvitse olla vastauksia ja ratkaisuja. Voithan kertoa että olet mielipiteesi ilmaissut mutta päätös on hänen, voitte keskitttyä ystävyydessänne myös muihin asioihin kuin Maijan ongelmiin joihin muutosta ei ole tulossa.
Ei voi kuunnella loputtomiin samoja ongelmia. Siinä sairastuu itsekkin. Eikä voi keskittyä muihin asioihin koska se ongelmainen yleensä puhuu vaan siitä yhdestä asiasta. Siin täysin eri mieltä olen kuin sinä.
Tekisin hidasta irtiottoa.
Hmm, itse kuuntelen ihan työkseni toisten samoja ongelmia, eikä se minua rasita saati sairastuta. Minulla on myös henkilökohtaisessa elämässäni tuttuja, jotka käyttävät minua henkisenä tukena elämässään, ammattini takia paljolti.
Eli on toinenkin vaihtoehto sille että menee niin tunnepohjaisesti sisään toisen ongelmiin, että itsekin kuormittuu yli. On myös mahdollista toimia neutraalina sivustakatsojana ja peilinä, joka ei sen enempää jää niitä ongelmia miettimään eikä ota niitä osaksi omaa tunne-elämäänsä, vaikka toki empatian kautta kohtaamistilanteessa toisen tuskan tunteekin. Se on kuitenkin ohimenevää, eikä rasita sen enempää kuin että jos joku kertoo fyysisestä kivusta joka hänellä on - ikävä juttu, mutta en minä ala sen takia kipuja tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä voi tehdä ratkaisuja ystäväsi puolesta. Tukeminen voi olla ihan vaan kuuntelemista. Ei sinulla tarvitse olla vastauksia ja ratkaisuja. Voithan kertoa että olet mielipiteesi ilmaissut mutta päätös on hänen, voitte keskitttyä ystävyydessänne myös muihin asioihin kuin Maijan ongelmiin joihin muutosta ei ole tulossa.
Ei voi kuunnella loputtomiin samoja ongelmia. Siinä sairastuu itsekkin. Eikä voi keskittyä muihin asioihin koska se ongelmainen yleensä puhuu vaan siitä yhdestä asiasta. Siin täysin eri mieltä olen kuin sinä.
Tekisin hidasta irtiottoa.
Nykyään aina oiva vaihtoehto, häipyä aina kun asiat on vähän vaikeita. Viitsimisestä se usein on kiinni jaksaako kaveria myös silloin kun kaikki ei ole pelkkää juhlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajaa. Jos puhun ongelmastani toiselle tai kuuntelen toisen ongelmaa, lähtökohtanani on, että puhumisen tavoitteena on löytää ongelmaan ratkaisu. Aloittajan ystävä kuitenkin haluaa ainoastaan valittaa eikä löytää ratkaisua. Valittaminenkin on ihan ok, kun on ystävästä kyse, mutta ei samasta asiasta vuodesta toiseen. Sanoit, että ystäväsi ei voi ongelman vuoksi elää täyttä ja onnellista elämää, mutta eihän hän haluakaan. Jos haluaisi, hän tekisi asialle jotain. Vaihda siis puheenaihetta, jos ystäväsi alkaa taas valittaa samasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. Jos puhun ongelmastani toiselle tai kuuntelen toisen ongelmaa, lähtökohtanani on, että puhumisen tavoitteena on löytää ongelmaan ratkaisu.
Tämä on muuten yleinen ihmissuhdeongelma, että esim. pariskunnan tai ystävyyssuhteen osapuolet ovat tässä erilaisia ihmisiä: toinen on ratkaisukeskeinen ja on sitä mieltä, että jos ongelma esitetään, siihen halutaan ratkaisu, ja toinen taas kaipaa puhumisellaan vain peiliä, jonka kautta peilata omia ajatuksiaan. Hän haluaa vain pohtia ja pyöritellä, ja kokee jopa loukkaavaksi sen että toinen tarjoaa ratkaisuja.
Tässä pitäisi vaan ymmärtää ja kunnioittaa sen toisen erilaisuutta. Kumpikaan tapa ei ole toista huonompi tai kehittymättömämpi, eikä kellään ole oikeutta jyrätä toisen tapaa omallaan. Toisen tapa voi ja saa ärsyttää, mutta nämä ärtymykset voi vaan tuntea itsessään, eikä niitä ole oikein purkaa sen toisen päälle, joka ei tee mitään väärin vaan vain on oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. Jos puhun ongelmastani toiselle tai kuuntelen toisen ongelmaa, lähtökohtanani on, että puhumisen tavoitteena on löytää ongelmaan ratkaisu.
Tämä on muuten yleinen ihmissuhdeongelma, että esim. pariskunnan tai ystävyyssuhteen osapuolet ovat tässä erilaisia ihmisiä: toinen on ratkaisukeskeinen ja on sitä mieltä, että jos ongelma esitetään, siihen halutaan ratkaisu, ja toinen taas kaipaa puhumisellaan vain peiliä, jonka kautta peilata omia ajatuksiaan. Hän haluaa vain pohtia ja pyöritellä, ja kokee jopa loukkaavaksi sen että toinen tarjoaa ratkaisuja.
Tässä pitäisi vaan ymmärtää ja kunnioittaa sen toisen erilaisuutta. Kumpikaan tapa ei ole toista huonompi tai kehittymättömämpi, eikä kellään ole oikeutta jyrätä toisen tapaa omallaan. Toisen tapa voi ja saa ärsyttää, mutta nämä ärtymykset voi vaan tuntea itsessään, eikä niitä ole oikein purkaa sen toisen päälle, joka ei tee mitään väärin vaan vain on oma itsensä.
Tämän pitäisi koskea myös sitä, joka ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella samaa valitusta. Ei pidä siis suuttua eikä loukkaantua, jos toinen haluaa vaihtaa puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. Jos puhun ongelmastani toiselle tai kuuntelen toisen ongelmaa, lähtökohtanani on, että puhumisen tavoitteena on löytää ongelmaan ratkaisu.
Tämä on muuten yleinen ihmissuhdeongelma, että esim. pariskunnan tai ystävyyssuhteen osapuolet ovat tässä erilaisia ihmisiä: toinen on ratkaisukeskeinen ja on sitä mieltä, että jos ongelma esitetään, siihen halutaan ratkaisu, ja toinen taas kaipaa puhumisellaan vain peiliä, jonka kautta peilata omia ajatuksiaan. Hän haluaa vain pohtia ja pyöritellä, ja kokee jopa loukkaavaksi sen että toinen tarjoaa ratkaisuja.
Tässä pitäisi vaan ymmärtää ja kunnioittaa sen toisen erilaisuutta. Kumpikaan tapa ei ole toista huonompi tai kehittymättömämpi, eikä kellään ole oikeutta jyrätä toisen tapaa omallaan. Toisen tapa voi ja saa ärsyttää, mutta nämä ärtymykset voi vaan tuntea itsessään, eikä niitä ole oikein purkaa sen toisen päälle, joka ei tee mitään väärin vaan vain on oma itsensä.
Tämän pitäisi koskea myös sitä, joka ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella samaa valitusta. Ei pidä siis suuttua eikä loukkaantua, jos toinen haluaa vaihtaa puheenaihetta.
Ei, tosin itse ainakin noudatan sellaista, että jos minä olen vahvoilla henkisesti, ja toinen kriisissä, niin kyllä minun täytyy silloin olla se joka enemmän joustaa. Mutta kyllä jokaisella on oikeus jossain vaiheessa sanoa, että puhuttaisiinko jostain muusta, kun tämä homma ei taida mihinkään edetä ja voisi sullekin hyvä miettiä välillä jotain ihan muuta.
Ei minustakaan toisen ongelmia tarvitse ottaa tunteen tasolla, vaikka tukena olisikin. Kuuntele olemalla vain seurana ja anna asioiden mennä korvistasi sisään ja saman tien ulos. Et ole vastuussa ystäväsi elämästä, et voi tehdä päätöksiä mihinkään suuntaan hänen puolestaan, eikä asiat muutenkaan koske sinua. Eli neutralisoi oma roolisi ja ole vain ystävä. Itse joudun työn puolesta ohjaamaan, kuuntelemaan ja auttamaan ihmisiä myöskin, mutta siinäkään ei voi mennä siitä huolimatta niin lähelle, että ottaisi asiakkailta oman vastuun pois yrittämällä vaikuttaa liikaa.
Työn ulkopuolella kuitenkin ystävien rooli on vielä siitä työroolista erilainen, koska vapaa-aikaan kuuluvissa ihmissuhteissa olen täysin tasa-arvoisesessa asemassa ystävääni nähden, joten silloin olen vain kuuntelija tarvittaessa, mutta en ota mitään muuta vastuuta ohjata ystävää mihinkään suuntaan. Keskityn vain olemaan empaattinen ja yritän ymmärtää miltä ystävästä tuntuu sen sijaan, että yrittäisin ratkaista yhtään mitään. Sanon mielipiteeni siis vain kun suoraan kysytään ja silloinkin vain niin, että lopulta ystävä on vapaa tekemään ihan mitä haluaa ja olen ystävä silti, vaikka minun mielipidettä ei toteutettaisi ollenkaan. Aika harva varmaan puhuu muutenkaan ystävilleen siinä mielessä, että oikeasti odottaisi, että toinen keksisi ratkaisut. Enemmänkin se on vain tunteiden purkamista ja toive, että tulee kuulluksi ja voi sanoa mitä mielessä milloinkin on. Sitähän varten ystäviä on, eikö?
Eihän sinun tuollaista tarvitse tehdä, että jankkaat hänelle. Minusta se on tavallaan jopa väärin, että ulkopuolisena ajat sitä ratkaisua, että ystävän pitäisi tehdä se muutos. Hän kun ei selvästi ole siitä itse oikeasti varma, ja hänen täytyisi ihan rauhassa saada päättää lopulta niinkin, ettei muutosta tee.
Ihmiset kyllä tekevät muutokset sitten jos tilanne on riittävän sietämätön. Tämän Maijan tilanne ei vielä hänestä itsestään ole, koska väsymys tai pelko tilannetta kohtaan ei voita uuden pelkoa. Anna hänen ihan rauhassa olla, katso vaan sivusta, ottamatta kantaa mihinkään suuntaan.
Itse olen sanonut tuollaisessa kierteessä vatvovalle eksälleni vaan, jos hän on alkanut sitä et tä tilanteesta pitää päästä eroon, että et sinä oikeasti halua. Jos haluaisit, niin lähtisit. Se että et lähde, tarkoittaa että et pohjimmiltasi ainakaan vielä halua.