Miten suhtautuisit aikuina lapsena
isääsi, joka oli yli 40 vuotta aviossa äitisi kanssa ja äiti kuoli. Isäsi oli väkivaltainen, ilkeä, pihi ja petti äitiäsi nämä vuodet, myös lastaan kohtaan oli väkivaltainen, pihi ja ilkeä. Eläkepäivillä leskenä löytänyt uuden (ties monennen) rakkauden, pitäisikö aikuisen lapsen nyt olla onnellinen isän puolesta? Olen vakavasti harkinnut välien katkaisemista. Mielipiteitä?
Kommentit (4)
Mitä väliä isän uudella suhteella enää tuollaisessa tilanteessa on?
Niin, sitä olen pohtinut. Toisten mielestä vanhemman onni on se tärkein asia iässä missä hyvänsä, mutta itseäni ei tämä teema oikein kiinnosta. Hylkääminenkin toisaalta tuntuu pahalta, koska isä on kuitenkin ainoa isä. Olen vähän tuuliajolla nyt.
Mun isä oli myös samanlainen. Kunnes äiti kuoli, hän muuttui täysin. Sain sovittua asiat hänen kanssaan onneksi ennenkuin hänkin menehtyi.
*aikuisena. Mitä mieltä olette? Miten itse toimisitte? Onko isän onni tärkein vai missä iässä oma onni menee edelle?