kaduttaako äitiys

Ei. Joitakin asioita jää kyllä kaipaamaan kuten rauhallista iltapäivää, mutta menetys on pieni verrattuna siihen mitä kai tilalle.

Ei todellakaan. "Lapsi" kohta 18v ja olen onnekas kun olen saanut seurata kasvua ja kehitystä upeaksi omilla aivoilla ajattelevaksi nuoreksi aikuiseksi.

Ei kaduta kiitos kysymästä ja hyvää kesää :)

Ei kaduta.

On ollut hetkiä, kun on kaduttanut, ja ne on johtuneet omasta masennuksestani.

Syyllistin siis itseäni siitä, että olen tuonut lapsen tähän maailmaan, säälin häntä ja kaduin, että olen tehnyt niin inhottavan asian ja saattanut sen pienen, viattoman olennon tähän maailmaan tämän paskan ihmisen lapseksi.

Masennuksen helpotettua katuminenkin jäi, ja nyt olen taas todella ylpeä ja onnellinen lapsestani.

Haluaisin tavallaan lisääkin, mutta en oikein uskalla enää, koska mä en oikeesti oo kovin hyvä äiti.

Ei kaduta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta.

On ollut hetkiä, kun on kaduttanut, ja ne on johtuneet omasta masennuksestani.

Syyllistin siis itseäni siitä, että olen tuonut lapsen tähän maailmaan, säälin häntä ja kaduin, että olen tehnyt niin inhottavan asian ja saattanut sen pienen, viattoman olennon tähän maailmaan tämän paskan ihmisen lapseksi.

Masennuksen helpotettua katuminenkin jäi, ja nyt olen taas todella ylpeä ja onnellinen lapsestani.

Haluaisin tavallaan lisääkin, mutta en oikein uskalla enää, koska mä en oikeesti oo kovin hyvä äiti.

Miksi alapeukutatte tätä?

Kaduttaa. En tietenkään sano tätä koskaan ääneen.

Ei kaduta mulla on tämä vasen käsi paketissa enkä pääse touhuilemaan entiseen tapaan perheeni kanssa.Ikipäivänä ei ole tuollaista ajatusta tullut mieleeni.

Ei kaduta. Harmittaa toisinaan että sain lapset vasta suhteellisen vanhana ja että heitä voisi olla yksi tai kaksi lisää jos en olisi ollut jo "liian vanha" ainakin omasta mielestäni.