Lue keskustelun säännöt.
Miten perustyytyväinen lapsi oppii sietämään pettymyksiä?
23.05.2016 |
Aina helppo ja tottelevainen lapsi, vauvana itki kun oli nälkä, taaperona jos oikeasti oli todella pahasti loukannut, tyyliin nyt tarvitaan tikkejä. Sormi jäi auton oven väliin ja totesi vähän sattuu.
Oikeasti on saanut tavaraa enemmän kuin on halunnut, koska vaativa isosisarus, eikä toistakaan ole voinut ilman jättää, nyt ei puhuta ylenmääräisistä tavaroista vaan ihan kohtuu määrästä leluja ei siis ole joutunut pettymään kun ei ole saanut haluamaansa tavaraa, tosin ei kauhesti edes ole halunnut.
Ilmoittaa että haluaa sellaisen ja sellaisen tavaran ja olen jo säästänyt synttärirahoista näin ja näin paljon, sano siinä sitten että ei, en anna 5€, kun toinen säästänyt 200€.
Pienempänä muistan pari kertaa, jolloin oli todella pettynyt, esim yliväsynyttä riehumista, josta aikuisen oli tehtävä loppu. Seurauksena totaalinen raivo, raapimista, potkimista huutamista ja tämä siis oikeasti kaksi kertaa. Paha siinä oli keskustella pettymyksen sietämisestä kun suuri syy oli väsymys.
Olen miettinyt miten tulee myöhemmin selviämään pettymyksistä, sillä varmasti niitä elämän aikana tulee, onko raivopäinen kun seurustelukumppani jättää tai ri pääse haluamaansa opiskelupaikkaan tms.
Riittäkö onnellinen ja tyytyväinen lapsuus ettei aikuisena pettyessä käytös mene överiksi?
Kommentit (5)
Eihän tavaroiden saaminen korreloi pettymysten kanssa. Elämänasenne ja luonteenlujuus kasvaa muista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo raivokohtaukset pienempänä oli uhmakohtauksia ja niiden avulla on opitaan sietämään pettymyksiä.
Jos lapsesi elää yltäkylläisyydessä eikä mielestäsi koe tarpeeksi pettymyksiä niin voithan sinä niitä hänelle järjestää.
Lupaa viedä huomenna uimaan, heselle ja ostamaan uuden plekkapelin ja sitten huomenna sanotkin ettet jaksakkaan. Jos lapsesi ei pety niin ehkä se on sitten hiton taitava käsittelemään pettymyksiä, jos pettyy niin siinäpä näet hajottaako koko kodin ja lyökö veitsellä selkääsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei monet opikaan. Sitten kun aikuisena tulee joku pettymys tai vastoinkäyminen, siitä tehdään kaikkien muidenkin ongelma: somepäivityksiä, kampanjointeja, lobbausta, marttyyriasennetta... Ollaan henkisesti täysin uusavuttomia soveltamaan omaa elämää. Kaikkien täytyy yhtyä hänen ongelmaansa ja elää palvoen hänen hänen vaivojaan.
Se on kovin kummallista näin ex-koyhän koulukiusatun outsiderin mielestä. Ei sillä että suosittelisin.
En jaksa uskoa että tämä lapsi aikuisenakaan laittaisi pettymystä toisten syyksi, lähinnä ajattelen että tekee jotsin ajattelematonta tai masentuu.
Mutta ei kai toista voi alkaa päähänkään potkimaan vain siksi että oppisi pettymään jo lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Nuo raivokohtaukset pienempänä oli uhmakohtauksia ja niiden avulla on opitaan sietämään pettymyksiä.
Jos lapsesi elää yltäkylläisyydessä eikä mielestäsi koe tarpeeksi pettymyksiä niin voithan sinä niitä hänelle järjestää.
Lupaa viedä huomenna uimaan, heselle ja ostamaan uuden plekkapelin ja sitten huomenna sanotkin ettet jaksakkaan. Jos lapsesi ei pety niin ehkä se on sitten hiton taitava käsittelemään pettymyksiä, jos pettyy niin siinäpä näet hajottaako koko kodin ja lyökö veitsellä selkääsi.
Ei hän tuollaisesta pety, luultavasti jatkaisi touhujaan ja sanoisi aha.
Ei monet opikaan. Sitten kun aikuisena tulee joku pettymys tai vastoinkäyminen, siitä tehdään kaikkien muidenkin ongelma: somepäivityksiä, kampanjointeja, lobbausta, marttyyriasennetta... Ollaan henkisesti täysin uusavuttomia soveltamaan omaa elämää. Kaikkien täytyy yhtyä hänen ongelmaansa ja elää palvoen hänen hänen vaivojaan.
Se on kovin kummallista näin ex-koyhän koulukiusatun outsiderin mielestä. Ei sillä että suosittelisin.