En pidä poikieni ulkonäöstä

Vai niin

Tapa ne ja tee uudet :)

Tällaisia ne "kauniit" on.

Pitävätköhän poikasi sinun ulkonäöstäsi?

Poikaparat & hirviöäippä

Mieheni on väkivaltainen..Pelkään, että käytös siirtyy poikiimmekin..Sen takia en pidä hänen ulkonäöstään..

Jotenkin toivon, että olisin perustanut perheen jonkunmuun, kuin ihmishirviön kanssa..

Tuntuu, kuin katsoo poikia silmiin kuin katsoisi miestänsä..

Voi sinua. Minun poikani ovat rakkaita ja komeita. Tyttäreni muistuttaa enemmän isääsä. Välillä toivon, että hänellä olisi enemmän minun hyviä(huom) piirteitäni. Silti hän on rakas. En pidä miestäni komeana.

Toivon vain että tämä juttu olis pelkkä vitsi. Oiskohan sulla itelläsi mahdollisesti peiliin kattomisen paikka? Vaikea ymmärtää aikuisen ihmisen ajattelevan noin (vieläpä kun kyseessä on äiti). En usko että hyödyt itsekkään siitä kun jaat tämän "ongelmasi" vauva.fi:ssa, nimittäin kovin monet eivät varmaankaan suhtaudu tähän asiaan ihan niinkuin sinä. Toivottavasti elämä toisi mukanansa sinulle jotain, joka opettaisi sinut ajattelemaan asioita eri perspektiivissä. Tai ehkäpä vaikka oppisit itsekkin ajattelemaan. Empatiaa tarvitsevat selvästi enemmän lapsesi, et niinkään sinä.

Vierailija kirjoitti:

Voi sinua. Minun poikani ovat rakkaita ja komeita. Tyttäreni muistuttaa enemmän isääsä. Välillä toivon, että hänellä olisi enemmän minun hyviä(huom) piirteitäni. Silti hän on rakas. En pidä miestäni komeana.

Aika ala-arvoista ruotia noin negatiivisesti oman lapsensa ulkonäköä, saisit hävetä mutta tuskin sinunkaltaisella ihmisellä edes on häpeän tunnetta, kuten normaaleilla ihmisillä. Kaikkea se leipä elättääkin.

No, silleppä ei jälkeenpäin mitään mahda. Mutta suosittelen tsekkaamaan oman käytökses lapsia kohtaan ja pitämään nokan kiinni ettet ainakaan lapsille sano että ovat mielestäsi rumia.

Täytyy sanoa, onneksi minun mielestäni omat poikani ovat maailman söpöimpiä ja komeimpia pikkumiehiä <3 hyvät geenit molemmilla ;)

Rakasta ja välitä lapsistasi...ei heistä väkivaltaisia alkoholisteja silloin yleensä tule. Toki mitään ei voi tietää etukäteen, mutta voi ennustaa....rakkaus ja välttäminen ja huolenpito ja vastuun antaminen ja luottaminen....auttavat itsetunnon kehittymisestä ja sellainen ihminen oppii välittömään itsestään sitten vanhempanakin.

Toivottavasti olet eronnut tai uskallat erota siitä väkivaltaisesta miehestä.

Ei ole lasten vika millaisten perheeseen he syntyvät. Lapset ovat lahja.

Niinkuin kerrot...siirrät sen pelon ja vihan, mitä mieheesi tunnet...siirrät sen nyt lapsiisi. Se asia sinun. Olisi tärkeää kösitellä. Ehkä al-anon tai muu vertaisryhmä.

Voimia sinulle. Olet tärkeä ja arvokas ja sinun olisi törkeää huolehtia omasta hyvinvoinnistasi itses ja lastesi vuoksi,

Ap on joko trolli tai erittäin rankan terapian tarpeessa. Minkälainen ihminen ei pidä omista lapsistaan?

Minä taas olen vela, koska pelkään, etten pitäisi lapsistani. Pahin pelkoni on, että heistä kasvaa ihmisiä, joiden kanssa en tule toimeen. Pelkään myös, että he perivät ulkonäöstäni piirteitä, joiden takia minua on kiusattu koulussa. Näiden asioiden takia en uskalla tehdä lapsia.

Olen aina pitänyt itseäni vähemmän kauniina . Kunnes nyt lähemmäs kuuskymppiä kun olen niin olen kuullut monelta vanhalta ystävältäni että olit niin nätti nuorena että joskus tuli kademieli . Kuulemma nätti ja siro. Olin siihen aikaan erittäin epävarma ulkonäöstäni ja olisin tarvinnut nuo kehut silloin. Joopa joo. Kehukaa lastenne ulkonäköä tai edes jotakin ominaisuuksia etteivät tule niin epävarmoiksi kuin itse olin. Nykyään tuntuu olevan vielä tärkeämpää ulkonäkö kuin ennen.

Muuten jälkeenpäin muisteltuani oli parikin kivan näköistä poikaa jotka selvästi olivat kiinnostuneita itsestäni mutta pilasin itse kaiken tökeröllä käytökselläni kun en vain voinut luottaa itseeni ja uskoa että joku voisi olla minusta kiinnostunut.

Onhan minulla mies mutta en ilmeisesti ole koskaan häntä rakastanut.... En ainakaan ole tuntenut edes nuorena sellaista vetovoimaa häntä kohtaan kun tunnen erästä miestä kohtaan nykyään mutta se on nyt myöhäistä. Varattuja olemme tahoillamme.

Että kehukaa lapsia ne jos haluatte heistä tasapainoisia ja itseensä luottavia.

Mun mies on ollut ilkeä ja tehnyt kaikkia paskajuttuja välil vihaan sitä ja mietin eroa, mutta kun katson poikaani näen vain hänet omana itsenään, vaikka on isänsä piirteitä ulkonäöllisesti. Rakastan poikaani ja näen hänet aina komeana ihanana itsenään. Yritän muistaa sanoa aina jotain kivaa lapsilleni (tyttö ja poika). Pieniä kehuja hiuksista, uusista vaatteista, tekemisistä, ulkonäöstä. Itse en saanut koskaan mitään kehuja kotoa ja olin teininä tosi epävarma itsestäni. Itsetunnon kanssa oli kovasti tekemistä aikuisikään asti ja vieläkin.