Muita masentuneita, joiden kämppä on tiptop?
Mä olen ihan hirveän ahdistunut, väsynyt ja masentunut. En saa öisin unta, näen painajaisia, päivisin vain itkettää. Olen sairaslomalla tämän takia, hoitokontaktit ja lääkkeet on.
Mutta jos en nuku/torku, siivoan pakonomaisesti koko ajan. Voisin tehdä miljoona muutakin asiaa, mutta en pysty keskittymään mihinkään, en pysty ajattelemaan mitään (en jaksa), mun luovuus ja mielikuvitus on kadonneet kokonaan. Ainoa, mihin kykenen on siivoaminen, koska silloin ei tarvitse ajatella mitään. Muita samanlaisia? Vai onko mulla nyt joku muukin vikana? :/ (Pelkään koko ajan että sairastun johonkin vielä vakavampaan, sitä tarkoitan...)
Kommentit (7)
Ei kun sori, hyppäsin tuon hoitokontakti-jutun yli. T.1
Minulla on sama homma, eli aina kun ahdistaa ja masentaa oikein huolella, niin kämppä kiiltää. Luulen tämän johtuvan siitä, että asuinympäristön siisteys ja viihtyvyys on sillä hetkellä varmaan se ainoa asia, johon voin itse jotenkin vaikuttaa. Muuten kaikki ympärillä (ihmissuhteet, työasiat, raha-asiat jne.) onkin sitten täyttä kaaosta.
Kyllä sinulla on joku muu ongelma kuin masennus. Masentunut ihminen ei tee mitään. Mutta ihminen jolla on ogelmia muuten. Onglma joka ahdistaa. Se pyörii mielessä niin ettei saa nukuttua ja sitä karkuun menee juuri siivoamiseen. Kyllähän se masentaa mutta ei kyseessä ole masennus. Hakeudu terapiaan käsittelemään sitä ongelmaa jotta saat sen pois mielestä ja pääset jatkamaan elämääsi.
Jokin ihmissuhdeongelmako taustalla?
Siivosin, kun oli ongelmia miesystäväni kanssa ja raha-asiamme kokonaan harteillani. Jouduin tekemään ruokaakin mahdollisimman edullisesti meille molemmille perusraaka-aineista lähtien itse ja se vei paljon aikaa. Pesin miehenkin vaatteet pesulassa, kun ei ollut varaa hankkia omaa konetta. Tiskasin käsin. Tein tämän kaiken raskaan työn ja pitkien työmatkojen päälle.
Selviäminen lähti siitä, kun aloin vetämään omia rajojani. En enää yrittänyt huolehtia kaikesta molempien puolesta saamatta siitä iloa itselleni. Vähitellen varoitin miehelle tulevista muutoksista. Hän ei saisi kaikkea enää. Mieskin oli varmasti masentunut, mutta minä en enää antanut tilanteen vain olla.
Hyvää tahtoa ei ainakaan osaltani puuttunut, mutta en vain jaksanut enää. Helpotti antaa vähän periksi ja säästää rahaa, että sain ostettua itselleni uudet vaatteet vanhojen kuluneiden tilalle. Itsekkyydestäni oli lopultakin siis apua minulle. Vähitellen sain elämäni niin hyvään kuntoon, ettei tarvitse ajatella selviytymistä päivästä päivään, vaan että mitä kivaa tekisin ja mitä ehkä ostaisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinulla on joku muu ongelma kuin masennus. Masentunut ihminen ei tee mitään. Mutta ihminen jolla on ogelmia muuten. Onglma joka ahdistaa. Se pyörii mielessä niin ettei saa nukuttua ja sitä karkuun menee juuri siivoamiseen. Kyllähän se masentaa mutta ei kyseessä ole masennus. Hakeudu terapiaan käsittelemään sitä ongelmaa jotta saat sen pois mielestä ja pääset jatkamaan elämääsi.
Masentunut ihminen voi toimia myös täysin normaalisti ja olla silti masentunut. Itse opiskelen täysipäiväisesti ja puuhailen vapaallani erilaisia asioita, ja silti minulla on diagnoosin mukaan keskivaikea/vaikea masennus, menee enemmän jälkimmäisen puolelle. On ihmisten keskuuteen juuttunut stereotypia että masentunut ihminen vaan makaa ja tuijottaa kattoa eikä kykene mihinkään. Varmasti sinuakin vastaan taapertaa päivien aikana monta masentunutta, jotka vaan elävät elämäänsä päivä kerrallaan askareita hoitaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinulla on joku muu ongelma kuin masennus. Masentunut ihminen ei tee mitään. Mutta ihminen jolla on ogelmia muuten. Onglma joka ahdistaa. Se pyörii mielessä niin ettei saa nukuttua ja sitä karkuun menee juuri siivoamiseen. Kyllähän se masentaa mutta ei kyseessä ole masennus. Hakeudu terapiaan käsittelemään sitä ongelmaa jotta saat sen pois mielestä ja pääset jatkamaan elämääsi.
Masentunut ihminen voi toimia myös täysin normaalisti ja olla silti masentunut. Itse opiskelen täysipäiväisesti ja puuhailen vapaallani erilaisia asioita, ja silti minulla on diagnoosin mukaan keskivaikea/vaikea masennus, menee enemmän jälkimmäisen puolelle. On ihmisten keskuuteen juuttunut stereotypia että masentunut ihminen vaan makaa ja tuijottaa kattoa eikä kykene mihinkään. Varmasti sinuakin vastaan taapertaa päivien aikana monta masentunutta, jotka vaan elävät elämäänsä päivä kerrallaan askareita hoitaen.
Miten tällaisen ihmisen masennus sitten ilmenee?
Ei ihan noin, mutta mietin juuri itse, että voinko olla masentunut, kun elämänhallinta on kunnossa. Siis maksan laskut, kämppä ei ole läävä, käyn suihkussa muutaman kerran viikossa. Silti olen apaattinen, aloitekyvytön ja näköalaton. En pysty näkemään elämääni vuoden päähän edes. Hae ap apua, jollet sellaisen piirissä jo ole.