Totuus tapailemalleni miehelle..

Luulisi kyllä, että noin perhekeskeiselle miehelle naisen aiemmat lapset eivät olisi ongelma. Parempi, että kerrot nyt heti.

Kerro. Et menetä mitään,koska ette ole syvällisemmin vielä tutustuneet. Entä, olisitko valmis vielä hankkimaan itse lisää lapsia?

Miksi koet olevasi epärehellinen? Jos mitään suurempaa ette kaavailleet tai edes sillä asenteella tapailleet, miksi olisit kertonut lapsista? Itse en tosiaan kerro, ennenkuin tiedän että mies on täysipäinen, en halua lasteni lähelle mitään sekopäätä.

Jännä että mies sanoo noin eikä ole edes kysynyt sulta, onko sulla lapsia.

Sun olis kyllä siinä pitänyt täräyttää että ai sori, mulla kyllä on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi koet olevasi epärehellinen? Jos mitään suurempaa ette kaavailleet tai edes sillä asenteella tapailleet, miksi olisit kertonut lapsista? Itse en tosiaan kerro, ennenkuin tiedän että mies on täysipäinen, en halua lasteni lähelle mitään sekopäätä.

Ei kai kertominen ole = päästää lapset lähelle

Kerro miehelle heti.

Voisin ehkä (EHKÄ) kuvitella lisää lapsia, jos talous on kunnossa ja tietysti mies. Lasteni isään on hyvät välit, ei riitoja tai katkeruutta, hänellä on ihana uusi avopuoliso josta lapset tykkäävät :)

Ärsyttää kun jostain niitä tunteita löytyi sitten kuitenkin.. No, tapaan miehen ja kerron rehellisesti asian.

Ap

Mun on jotenkin vaikea hahmottaa tuota tilannetta. Että mies kertoo noin avoimesti elämästään, toiveistaan jne ja sinä et edes mainitse sivulauseessa että sulla on lapsia. No, nyt kerrot etkä tuhlaa kummankaan aikaa enää enempää. Mies päättää miten asiaan suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Jännä että mies sanoo noin eikä ole edes kysynyt sulta, onko sulla lapsia.

Sun olis kyllä siinä pitänyt täräyttää että ai sori, mulla kyllä on lapsia.

No niinpä! Jäädyin ihan totaalisesti. Loppu treffit istuin ajatuksissani ja lähdin kotiin.

Tekisi mieli ravistella itseä oikein kunnolla..

Ap

Turhaan syyttelet itseäsi, tuo oli varmasti aika hämmentävä kokemus. Voisin kuvitella, että jäätyisin itse kanssa, jos ihastukseni sanoisi jotain samankaltaista. Ehkä alitajuisesti halusit itsellesi hiukan miettimisaikaa, ennenkuin kerrot hänelle lapsistasi?

Itse toimisin tilanteessa niin, että menisin miehen kanssa esim. kahville tai jonnekkin, ja sitten ottaisin asian puheeksi, pahoittelemalla että et heti kertonut (mutta se miehen kommentti tuli vähän puskista tms.). Ja lisäisin itse myös sen, että ymmärrän jos tämä on deal breaker, ja että en syyttäisi miestä siitä, jos haluaisi lähteä kävelemään eri suuntaan. Kuitenkin tekisin selväksi, että itselläni olisi vielä halua jatkaa, jos mies vaan pystyisi pääsemään asiasta yli.

Kyllä kaikki järjestyy, vaikka mies ei tätä voisikaan sulattaa niin se on sitten niin, ei sillekkään mahda mitään. Tsemppiä! :)

Kuinka usein/kauanko kerrallaan lapset ovat isällään? Sekin merkitsee aika paljon. Saisitte kuitenkin kenties lomailla yhdessä ilman lapsiakin ja viettää yhteistä aikaa suhteen syventämiseen, niin ois sellainen "siedätyshoito" miehelle. Eli hiljalleen tottuis ajatukseen ja lapsiperhe-elämään.

Kiitos kommenteista, ei asia tunnukaan enää maailmanlopulta :) ovat isällään vaihtelevasti, mutta joka toinen viikko (asumme lähekkäin).

Matkustelu onnistuu kyllä ja kahdenkeskistä aikaakin olisi. Taitaa vaan olla pahin se, että lapset ovat toisen miehen, eivät hänen.

Elättäjää en lapsilleni hae, tuloni ja talouteni on hyvässä kunnossa, pystyn kyllä lapseni elättämään. Moni mies luulee että naiset, joilla on lapsia, etsivät vain elättäjää.

Hitto että jännittää.. Taisin ihastumaan ehtiä jo minäkin :/

Ap

Mun ihastus (mies) laittoi mulle tekstarilla, että miten mä suhtaudun kun kuulen et hänellä on kaksi lasta, oliko tää tässä? Olin marketissa niin en ehtinyt ajattelemaan, näpytin vaan että sittenpä on, ei se nyt niin ihmeellistä ole, ei mua haittaa.

No seuraavat viestit illalla ja seuraavana päivänä olivat et hänen lapsensa menevät kaiken edelle ja hänen aikansa kuuluu ensisijaisesti hänen lapsilleen. Ajattelin et ok, eronnut isä siellä potee syyllisyyttä. Sanoin et se on ihan hyvä periaate. Sama paatos jatkui, et hän haluaa elämässään eniten olla hyvä isä.

Sit mies sanoi tulevansa mun paikkakunnalle työreissulle taas, oltiin edellisellä reissulla tavattu ja käyty sitten seuraavana päivänä syömässä, ei seksiä (ei ed. Päivänä eikä ravintolassa..) ja että tavattaisiinko. Laskeskelin todennäköisyyksiä. Nähtäisiin sillon tällöin, paitsi lapsivkonloput, ero ilmeisesti kaihertaa ja syyllisyys pinnassa = ei kannata sotkeutua. Sanoin et sori, mulle jää tässä kuviossa statistin osa niin ei ole järkeä jatkaa. Päätökseen vaikutti et ei se mies ollut kovin hyvännäköinenkään, ei edes hetken hupi niin kiehtonut. Mies oli lähes shokissa kun tää kuvio nyt ei mennyt ollenkaan kuin hän ajatteli.

Tarinan opetus ap:lle, jos synkkaa ja kumppani on avoin asioille niin asenne ratkaisee ei elämäntilanne. Mutta täytyy synkata. Jos ikkuna jää kovin pieneksi niin ei siitä mitään tule ja hyvä vaan jos tehdään siitä päätös heti alkuunsa ettei jäädä jahkaamaan. Ihastuksia tulee ja menee.