Aviomies toivottoman ihastunut - toiseen naiseen
Olemme olleet mieheni kanssa naimissa lähes 3 vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta, suloiset tyttö ja poika, ja avioliittomme on onnellinen (tai ainakin oli ennen miehen paljastusta...). Meillä on todella avoimet keskustelut aina mieheni kanssa. En keksi mitään syytä, mistä tämä ongelma voisi johtua:
Kaikki alkoi joskus hieman alle vuosi sitten, mutta vasta nyt asia on muodostunut todella vaikeaksi. Mieheni on siis ihastunut erääseen toiseen naiseen. He tunsivat toisensa joskus nuorina (ovat siis kotoisin samalta pikkupaikkakunnalta), mutta eivät ole pitäneet yhteyttä n. viiteentoista vuoteen (mies tällä hetkellä kolmekymppinen) kun tyttö lähti eri paikkakunnalle lukioon. Mies kertoi, etteivät he koskaan seurustelleet, mutta tyttö jätti "pysyvän vaikutuksen".
Ihastus alkoi, kun mies oli nähnyt naisen kaupassa (kyllä, KAUPASSA) viime syksynä. Nainen oli siis tullut täysin sattumalta paikkakunnalle, jossa minä ja mies asumme. He eivät kuulemma olleet puhuneet mitään, mutta heti tuon jälkeen alkoi armoton FB-stalkkaus mieheni puolelta. Hän sai selville, että naisella on nykyään aviomies ja lapsia. Mies siis kertoi tämän kaiken minulle suoraan (suhteessamme ei salailla), ja menin myös itse katsomaan, millainen nainen kyseessä. On korkeasti koulutettu, tekee kiinnostavaa ja hyväpalkkaista työtä, vaikuttaa sivistyneeltä, matkustelee paljon ja on kaikenlisäksi todella kaunis. Siis ihan uskomaton kroppa ja kasvonpiirteet, ja näyttää kuvien mukaan max. 25-vuotiaalta (todellisuudessa mieheni kanssa samanikäinen).
Nykyään mies puhuu naisesta JATKUVASTI. "Elina" sitä, Elina tätä, Elina tekee näin ja Elina on menossa sinne ja sinne. Alkaa rasittamaan. Todella vaikeaksi tämä kaikki muuttui n. viikko sitten, kun kysyin mieheltä (ja pyysin vastaamaan rehellisesti), että jos hän saisi mahdollisuuden tähän naiseen, eroaisiko hän minusta. Mies muuttui todella surullisen näköseksi. Varmaan vartin hiljaisuuden jälkeen vastasi, ettei halua valehdella minulle, ja sanoi että kyllä.
Mitä teen? Olen ihan rikki sisältä. Se tunne, kun saa tietää että oma rakas aviomies ottaisi mielummin jonkun muun... Sitä ei pysty kuvailemaan, miten pahalta se tuntuu.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla se nainen, johon tyydytään kun ei saada parempaa? Se nainen, joka vaihdetaan pois, kun tulee viimein odotettu parempi tarjous? Tee elämästäsi sellaista, että pärjäät ilman miestä ja harkitse, että olisit jonkun sellaisen kanssa, joka haluaa sinut. Muutenkin kuin kodinkoneeksi.
Miehen kanssa meillä menee muuten niin hyvin... Ja entä meidän lapsemme? Jos miehen ihastus haihtuu pikkuhiljaa pois, mutta minä olen jo eronnut ja rikkonut meidän perheemme?
Ap
Miehellä on haavekuva ja menneisyys kummittelee kun jäi jotain toteutumatta silloin aikoinaan. Aikanaan menee ohi. Anna elää tunteet läpi, kieltämällä pahennat ja fantasia vain vahvistuu.
Taustalla soi juuri sopivasti Leevi & The Leavings - Elina, mitä mä teen?
Hmm, onko mies vain stalkannut naista, vai onko ollut myös viestittelyä?
Jokaisella (tai melkein) on se "joku" entinen rakkaus, joka hajoittaa mielenrauhan jne, mutta kuinka moni sitten on valmis todella lähtemään tämän entisen rakkauden kelkkaan, jos tilaisuus tulee...
Minä en tuollaista miestä katsoisi kauaa. Kyllä se vaimon kuuluu aina olla ykkönen....
Vierailija kirjoitti:
Taustalla soi juuri sopivasti Leevi & The Leavings - Elina, mitä mä teen?
Hmm, onko mies vain stalkannut naista, vai onko ollut myös viestittelyä?
Jokaisella (tai melkein) on se "joku" entinen rakkaus, joka hajoittaa mielenrauhan jne, mutta kuinka moni sitten on valmis todella lähtemään tämän entisen rakkauden kelkkaan, jos tilaisuus tulee...
Ei ole ollut viestittelyä. Luotan mieheni sanaan. Muutenkin, ainakin naisen FB:stä päätellen hän elää nyt onnellista elämää oman miehensä kanssa, joten tuskin vaihtaisi tätä minun mieheeni.
Ap
Jättäisin miehen.
En voisi olla kenenkään "kun en parempaakaan saanut" spermakippo
Kammottavaa että kirjoitat että sinä olisit rikkonut perheen. Ei kun miehesi rikkoi sen jo.
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet mieheni kanssa naimissa lähes 3 vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta, suloiset tyttö ja poika, ja avioliittomme on onnellinen (tai ainakin oli ennen miehen paljastusta...). Meillä on todella avoimet keskustelut aina mieheni kanssa. En keksi mitään syytä, mistä tämä ongelma voisi johtua:
Kaikki alkoi joskus hieman alle vuosi sitten, mutta vasta nyt asia on muodostunut todella vaikeaksi. Mieheni on siis ihastunut erääseen toiseen naiseen. He tunsivat toisensa joskus nuorina (ovat siis kotoisin samalta pikkupaikkakunnalta), mutta eivät ole pitäneet yhteyttä n. viiteentoista vuoteen (mies tällä hetkellä kolmekymppinen) kun tyttö lähti eri paikkakunnalle lukioon. Mies kertoi, etteivät he koskaan seurustelleet, mutta tyttö jätti "pysyvän vaikutuksen".
Ihastus alkoi, kun mies oli nähnyt naisen kaupassa (kyllä, KAUPASSA) viime syksynä. Nainen oli siis tullut täysin sattumalta paikkakunnalle, jossa minä ja mies asumme. He eivät kuulemma olleet puhuneet mitään, mutta heti tuon jälkeen alkoi armoton FB-stalkkaus mieheni puolelta. Hän sai selville, että naisella on nykyään aviomies ja lapsia. Mies siis kertoi tämän kaiken minulle suoraan (suhteessamme ei salailla), ja menin myös itse katsomaan, millainen nainen kyseessä. On korkeasti koulutettu, tekee kiinnostavaa ja hyväpalkkaista työtä, vaikuttaa sivistyneeltä, matkustelee paljon ja on kaikenlisäksi todella kaunis. Siis ihan uskomaton kroppa ja kasvonpiirteet, ja näyttää kuvien mukaan max. 25-vuotiaalta (todellisuudessa mieheni kanssa samanikäinen).
Nykyään mies puhuu naisesta JATKUVASTI. "Elina" sitä, Elina tätä, Elina tekee näin ja Elina on menossa sinne ja sinne. Alkaa rasittamaan. Todella vaikeaksi tämä kaikki muuttui n. viikko sitten, kun kysyin mieheltä (ja pyysin vastaamaan rehellisesti), että jos hän saisi mahdollisuuden tähän naiseen, eroaisiko hän minusta. Mies muuttui todella surullisen näköseksi. Varmaan vartin hiljaisuuden jälkeen vastasi, ettei halua valehdella minulle, ja sanoi että kyllä.
Mitä teen? Olen ihan rikki sisältä. Se tunne, kun saa tietää että oma rakas aviomies ottaisi mielummin jonkun muun... Sitä ei pysty kuvailemaan, miten pahalta se tuntuu.
Jaa. Teillä on molemmilla tuollainen mielikuvituksekkaasti. Ja olette kumpikin siinä hyvin tosissaan :) toinen kaikoihastunut fanaattisesti mielikuvaan ja toinen loukkaantuu oletettuun mielikuvaan....
Ottakaa yhdessä selvää. Sillähän se selviää...turha kai sitä on nyt eroa tehdä kuvitelmien perusteella. Ihan hassuja olette kyllä kumpikin. Menkää rinkuttamaan ovikelloa. Yhdessä. Aloittakaa sillä, jos toi asia on noin häiritsevä.
Miksik te puhutte kaiken? Miksi teillä ei ole omia suojaavia salaisuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Taustalla soi juuri sopivasti Leevi & The Leavings - Elina, mitä mä teen?
Hmm, onko mies vain stalkannut naista, vai onko ollut myös viestittelyä?
Jokaisella (tai melkein) on se "joku" entinen rakkaus, joka hajoittaa mielenrauhan jne, mutta kuinka moni sitten on valmis todella lähtemään tämän entisen rakkauden kelkkaan, jos tilaisuus tulee...
Ap:n mies totesi, että lähtisi.
Ootte kyllä ihan mielikuvituksen hurmoissa molemmat.:)
Ei kaikkia unelmia tarvi jakaa.
Ne tulee ja menee...
Säkin saatat joskus ihastua...mutta pitääkö sitä ukolle kertoa? En ymmärrä, että pitää kaikki ajatukset jakaa ja sitten vielä loukkaantua. Ei tarvi kaikkea tietää...
Musta toi kuullostaa enemmän mielenterveysongelmalta, jonkunlaiselta pakkomielteeltä kuin oikealta ihastumiselta. Ainakin jos on niin, ettei mies pidä yhteyttä naisen kanssa.
Tai sit mies elää jotain kolmenkympin kriisiä, jossa pakenee johonkin haavekuvaan (koska oikeastihan tuo toinenkin nainen on ihan tavallinen ihminen hyvine ja huonoine puolineen, mutta jos ei ole koskaan seurustellut hänen kanssaan, voi naisesta luoda sellaisen täydellisen haavekuvan).
Apua miehelle tuohon ongelmaan ja/tai kasvakoon aikuiseksi.
Sulle voimia, en tiedä mitä tuossa tekisi, ihan kamala tilanne sun kannalta. Toisaalta, ajattelen että se vapaus jutella tuosta naisesta sulle, voi ruokkia miehen pakkomiellettä/tunteita, itse en tuollaista kuuntelisi vaikka aika avoimesti asioista meilläkin puhutaan.
Miten miehesi on noin tahditon, että puhuu koko ajan jostain nuoruuden ihastuksestaan?
Minusta tuo ylenmääräinen rehellisyys voi mennä jo sellaiseksi, että loukataan ja satutetaan toista kaikenmaailman tunnustuksilla. Kaikkea ei pidä sanoa toiselle, siitä ei seuraa mitään hyvää. Sitähän voisi rehellisyyden nimissä paukauttaa vaikka mitä päin naamaa. Vaikka että ohhoh onpa hottis kundi meillä töissä, sillä näyttää olevan tosi iso tms. typerää. Kaikkea päähän juolahtanutta ei tarvitse sanoa yhtään kenellekään. Ei se suhde siitä parane yhtään!
Olette tehneet asioita oikein ja asioita väärin ja olette nyt siinä, missä olette. Tuo teidän ylenmääräinen rehellisyytenne toi teidät tilanteeseen, johon teidän ei olisi pitänyt tulla. Miehesi ei olisi pitänyt puhua sinulle koko ajan tuosta naisesta, eikä hänen olisi pitänyt sanoa sinulle tuota valintajuttua naisesta, jota ei edes TUNNE. Mies ei voi tietää, millainen hän oikeasti on. Se, että hän on vaihtamassa jonkun puolituttavuuden kouluajoilta vaimoonsa ja lastensa äitiin - voi hyvät hyssykät, en muuta sano.
Olisko teillä nyt vakavan keskustelun paikka, ehkä ammattiauttajan puheilla? Minusta tuo yltiörehellisyys tekee pahaa jälkeä suhteeseenne muutenkin. Toiseksi on tuo yletön tarve elää jokainen pieni ajatuskin heti todeksi... outo tapa, epäkypsä. Saahan niitä ajatuksia tulla ja mennä, meillä jokaisella on omat pikku salaiset haaveemme.
En mä kattelis. Täys idioottihan tuo miehes on.
Pelottavaa, kuullostaa ihan minulta tuo mies.
Asiaan, miehes elää jossain vanhoissa haaveissa. Mulla toi vaihe kesti ehkä kuukauden. Ihmiset muuttuvat 15 vuodessa aika paljon ja todellisuus onkin sitten ihan jotain muuta kuin silloin joskus. En tiedä mitä sanoa, ikävältä varmasti tuntuu. Mieheskin vois miettiä asiaa nyt hieman enemmän eikä elää jossain somen ja muistojen luomassa pumpulissa.
Mitä vittua :'DD Kun minun mieheni antaisi edes vihjeen jostain ulkopuolisesta ihastuksestaan, niin olisi samantien entinen. Mutta miksi ne lapset pitää aina mainita joka ikisessä asiayhteydessä? Sama kuin minä kirjoittaisin, että minua harmittaa tapailun loppuminen, ja minulla on valkoiset sukat.
Kiitos vastauksistanne.
Tulin itsekin siihen tulokseen, että rehellisiä kannattaa olla, mutta ei kaikkea tarvitse kertoa. Olisin niin paljon onnellisempi, jos mieheni ei olisi paljastanut asiaa (ja jos en itse olisi kysynyt...). Tästä ei seurannut muuta kuin itkua meille kummallekin.
Ammattiauttaja voisi olla ihan hyvä idea. Parisuhdeterapia? Olisko se hyvä vaihtoehto, ja miten siellä ratkotaan tällaiset ongelmat (kun muita ongelmia suhteessamme ei edes ole!)?
Ap
Tee niin, että sanot miehelle maailman vihatuimman lauseen: "meidän pitää puhua". Tyynen rauhallisesti ilmoitat, että et ajatellut olla mikään kakkonen ja kysyt mieheltä vielä kertaalleen, että lähtisikö todella tämän toisen matkaan ja jos vastaus on edelleen myöntävä, niin reppuselkään.com !
Pahimmat kohdat tummensin
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet mieheni kanssa naimissa lähes 3 vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta, suloiset tyttö ja poika, ja avioliittomme on onnellinen (tai ainakin oli ennen miehen paljastusta...). Meillä on todella avoimet keskustelut aina mieheni kanssa. En keksi mitään syytä, mistä tämä ongelma voisi johtua:
Kaikki alkoi joskus hieman alle vuosi sitten, mutta vasta nyt asia on muodostunut todella vaikeaksi. Mieheni on siis ihastunut erääseen toiseen naiseen. He tunsivat toisensa joskus nuorina (ovat siis kotoisin samalta pikkupaikkakunnalta), mutta eivät ole pitäneet yhteyttä n. viiteentoista vuoteen (mies tällä hetkellä kolmekymppinen) kun tyttö lähti eri paikkakunnalle lukioon. Mies kertoi, etteivät he koskaan seurustelleet, mutta tyttö jätti "pysyvän vaikutuksen".
Ihastus alkoi, kun mies oli nähnyt naisen kaupassa (kyllä, KAUPASSA) viime syksynä. Nainen oli siis tullut täysin sattumalta paikkakunnalle, jossa minä ja mies asumme. He eivät kuulemma olleet puhuneet mitään, mutta heti tuon jälkeen alkoi armoton FB-stalkkaus mieheni puolelta. Hän sai selville, että naisella on nykyään aviomies ja lapsia. Mies siis kertoi tämän kaiken minulle suoraan (suhteessamme ei salailla), ja menin myös itse katsomaan, millainen nainen kyseessä. On korkeasti koulutettu, tekee kiinnostavaa ja hyväpalkkaista työtä, vaikuttaa sivistyneeltä, matkustelee paljon ja on kaikenlisäksi todella kaunis. Siis ihan uskomaton kroppa ja kasvonpiirteet, ja näyttää kuvien mukaan max. 25-vuotiaalta (todellisuudessa mieheni kanssa samanikäinen).
Nykyään mies puhuu naisesta JATKUVASTI. "Elina" sitä, Elina tätä, Elina tekee näin ja Elina on menossa sinne ja sinne. Alkaa rasittamaan. Todella vaikeaksi tämä kaikki muuttui n. viikko sitten, kun kysyin mieheltä (ja pyysin vastaamaan rehellisesti), että jos hän saisi mahdollisuuden tähän naiseen, eroaisiko hän minusta. Mies muuttui todella surullisen näköseksi. Varmaan vartin hiljaisuuden jälkeen vastasi, ettei halua valehdella minulle, ja sanoi että kyllä.
Mitä teen? Olen ihan rikki sisältä. Se tunne, kun saa tietää että oma rakas aviomies ottaisi mielummin jonkun muun... Sitä ei pysty kuvailemaan, miten pahalta se tuntuu.
Rehellisyys on hyvästä mutta liika rehellisyys ei. Tällaiset ihastukset pitäisi suhteessa pitää omana tietonaan. Kyse on nimenomaan mielikuvaan ihastumisesta ei todellisesta rakkaudesta, joten en pistäisi sille painoarvoa. Mutta tuo miehen tunnustus on asia josta teidän pitäisi puhua.
Haluatko olla se nainen, johon tyydytään kun ei saada parempaa? Se nainen, joka vaihdetaan pois, kun tulee viimein odotettu parempi tarjous? Tee elämästäsi sellaista, että pärjäät ilman miestä ja harkitse, että olisit jonkun sellaisen kanssa, joka haluaa sinut. Muutenkin kuin kodinkoneeksi.