Lue keskustelun säännöt.
Perheen perinteet pitää luoda
08.05.2016 |
Älkää nyt ihgan oikeasti viitsikö kitistä marttyyreina läpeensä joulut, uudetvuodet, synttärit ja äitienpäivät, kun mies ei ole tajunnut tehdä sitä ja tätä. Omaan tuoreeseen perheeseenne ei muodostu juhlapäivien perinteitä muuten kuin yhdessä suunnittelemalla, puhumalla omista toiveista ääneen.
Joku haluaa äitienpäivän viettää aamiaistarjottimen kanssa vuoteessa, joku lounaalla ravintolassa, kolmas koko perheen voimin laavulla makkaraa paistellen. Jonkun mielestä lahja kuuluu ostaa vain omalle äidille, toinen arvostaa sitä, että mieskin kiittää yhteisten lasten kasvatustyöstä.
Puhukaa siitä mitä elementtejä kummankin juhlatunnelman luomiseksi vaaditaan, tehkää kompromissejä ja luokaa omat perinteenne ihan yhteistyössä päättämällä.
On toiminut hyvin ainakin tässä uusperheessä, jossa meillä molemmilla ehti jo kotiperheen jälkeen olla puolisokin ja yhden lapsiperheen yhdenlaiset perinteet. Loimme uudet puhumalla, kun muutimme yhteen.
N45+
Kommentit (7)
Miehen sisko otti joskus nokkiinsa, kun aloin seurustella mieheni kanssa ja ilmoitin sitten, että en aio viettää sukujoulua siellä siskon luona vaan vietän ihan oman joulun omassa kodissa omien perinteideni mukaan. Minusta ei joulu voisi hirveämpi olla kuin istua jossain vieraan ihmisen sohvannurkassa ja odottaa joulupukkia heidän lapsilleen ja syödä muiden tekemiä jouluruokia, kun omakin pöytä notkuu kotona. Sanoin miehelle, että sen kun menee sinne siskonsa luokse, ei haittaa yhtään, minusta on ihan kivakin vähän aikaa pötköttää yksikseni sohvalla ja antaa jouluruuan laskea ja keskittyä lahjakirjaan, mutta hänkään ei halunnut mennä. Siskon mielestä minä olen suuri ja paha sukujoulun tuhoaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi, että oman puolison kanssa pitää puhua mitä tapoja haluaa noudattaa, niin kannattaa todellakin luoda omat tapansa eikä juosta vanhempien tai isovanhempien tapojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko otti joskus nokkiinsa, kun aloin seurustella mieheni kanssa ja ilmoitin sitten, että en aio viettää sukujoulua siellä siskon luona vaan vietän ihan oman joulun omassa kodissa omien perinteideni mukaan. Minusta ei joulu voisi hirveämpi olla kuin istua jossain vieraan ihmisen sohvannurkassa ja odottaa joulupukkia heidän lapsilleen ja syödä muiden tekemiä jouluruokia, kun omakin pöytä notkuu kotona. Sanoin miehelle, että sen kun menee sinne siskonsa luokse, ei haittaa yhtään, minusta on ihan kivakin vähän aikaa pötköttää yksikseni sohvalla ja antaa jouluruuan laskea ja keskittyä lahjakirjaan, mutta hänkään ei halunnut mennä. Siskon mielestä minä olen suuri ja paha sukujoulun tuhoaja.
Miten te nykyään vietätte sitten joulut?
Marttyyrius on perittyä myöskin. Jotkut eivät vaan oikeasti tahdokaan olla onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Paitsi, että oman puolison kanssa pitää puhua mitä tapoja haluaa noudattaa, niin kannattaa todellakin luoda omat tapansa eikä juosta vanhempien tai isovanhempien tapojen mukaan.
Niin, tätä tarkoitin myös. Meillä keskustelu lähti mm. joulun suhteen siitä, että vertailimme muistoja lapsuuden jouluista ja mitkä jutut sieltä tahtoisi säilyttää tai jättää pois. Tai mitä muuttaa ex-liiton perinteistä. Mihin aikaan on kiva mennä saunaan ja jakaa lahjat. Mies esimerkiksi tahtoi ehdottomasti muuttaa ex-vaimonsa suvun tavan käydä kaiken kiireen keskellä aattona hautausmaalla tai jakaa lahjat vasta puolilta öin, kun lapset ovat ihan uupuneita.
Minä kerroin, että olen ikuisesti niin lapsellinen, että todellakin tahdon paketteja synttäreillä, jouluna ja äitienpäivänä! Saman tunnusti sitten mieskin, eli olemme sitten muistaneet toisiamme lahjakasoilla ja riemuinneet omien lastemme mukana avaamisen jännitystä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avatkaa suunne ja kertokaa mitä olette vailla.
Kyllä, näin on. Ja jos pettyy, sekin pitää rehellisesti kertoa. Silloin fiksu ihminen korjaa käytöstään.