Lue keskustelun säännöt.
Apua kaksisuuntaista sairastavan läheisen kanssa
08.05.2016 |
Läheiselläni on kaksisuuntainen ja persoonallisuushäiriö. Olemme paljon tekemisissä. Hän usein hermostuu ja raivostuu, pyytää jälkeenpäin anteeksi ja sanoo että johtuu sairaudesta. Käy myös miesystävään käsiksi. Kun sanon ettei saa tehdä niin,suuttu ja sanoo etten ymmärrä sairasta ihmistä. Välillä tuntuu että hän vetoaa siihen että kun on sairas, niin voi lyödä ja raivota, tehdä mitä vain ja meidän on aina annettava anteeksi. Meneekö se näin. Häntä ei saa kuulema kieltää lyömästä niin ei voi sanoa sairaalle hänen mukaan
Hänelle menee lääkitys ja on saanut hoitoa. On myös ihana ja lämmin ihminen, välillä saa näitä kohtauksia ja meidän pitäisi vai ymmärtää. Kaipaisin tukea miten suhtaudun?
Kommentit (9)
Minä tein vuosien jälkeen ratkaisun eli en enää pidä yhteyttä tätiini.
Sain häneltä hiljattain 20 herjausviestiä ja yhden herjauskirjeen, joihin en reagoinut.
Hänen maailmassaan kaikki ovat tyhmiä ja tolloja.
Tämä tollo ei enää ole häneen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten läheinen? Ei sairaudesta huolimatta saa kenenkäön päälle käydä tms.
Sisar. On kuitenkin rakas ja hänessä on paljon hyvääkin. En halua katkaista välejä. Ärsyttää vain se että kaikki on sallittua koska hän on sairas
Sisar. On kuitenkin rakas ja hänessä on paljon hyvääkin. En halua katkaista välejä. Ärsyttää vain se että kaikki on sallittua koska hän on sairas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia ne persoonallisuushäiriöiset tuppaa olemaan. Itse en olisi yhteydessä, olkoon kuin sairas ja raukka tahansa, toiseen ei käydä käsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisar. On kuitenkin rakas ja hänessä on paljon hyvääkin. En halua katkaista välejä. Ärsyttää vain se että kaikki on sallittua koska hän on sairas
Kurja tilanne. Kaikki ei ole sallittua, itse terveellä järjellä sen tiedät, mutta ei hän sitä tule ymmärtämään niin kauan kuin sairaus on päällä. Otat etäisyyttä niin paljon kuin on tarpeen. Ei tarvitse jatkuvasti "yrittää ymmärtää", mutta kun muistutat itsellesi ettei tämän selittämisestä hänelle ole mitään hyötyä, niin on helpompi vaan pitää etäisyyttä vähän ja odottaa parempia aikoja kuin taistella hänen kanssaan siitä, mitä saa ja ei saa tehdä. Hänen parantumisensa ei ole sinun käsissäsi, etkä pysty mitään muuta tekemään valitettavasti.
Suhtaudu niin vähän kuin pystyt. Eihän tuohon voi mitenkään suhtautua positiivisesti tai ymmärtäväisesti, jos toinen käy käsiksi, vaikka järjellä ymmärtäisikin että se on se sairaus. jos haluat säilyttää ystävyyden, kannattaa yrittää olla suhtautumatta ollenkaan.
Toisaalta jos käytös on sellaista ettet voi sitä hyväksyä, niin voi olla pakko ottaa etäisyyttä. Sairaushan varmasti on tuon takana, mutta jos tilanteet on ihan hirveitä, niin eipä siinä oikein muutakaan voi. Osoitat sitten tukesi niillä tavoin kun voit silloin kun on rauhallisempi.