Lue keskustelun säännöt.
Huh, aikuisten odotetunlainen elämä kuulostaa todella raskaalta!
08.05.2016 |
Monella on raskas, vaativa ja aikaavievä työ, josta saatava korvaus ei usein kukkaroa hivele (ellei sitten harrasta veronkiertoa), parisuhdeongelmat, lapset, väsymystä ja uupumusta, stressiä, eroja, asuntolainaan sitoutumista, jatkuva kiire ja vaiva lasten hoitamisessa ja kodin siisteydestä huolehtiessa, unettomuutta tai kiireen vuoksi liian lyhyitä yöunia, oman hyvinvoinnin ja terveyden ylläpidon laiminlyöntiä...
Tämä näkemys on muotoutunut minulle tuttaviani kuuntelemalla ja etenkin tällä palstalla. Olenkin alkanut kyseenalaistamaan mitä itse haluan, ja miettimään miten oman elämän voisi yrittää tehdä mukavaksi. Suvussani on "ollut tapana" tehdä lapset nuorella iällä, ja minullekin on yritetty luoda sosiaalista painetta tästä asiasta. Mutta olenkin alkanut ajattelemaan, että voisin jättää lapset kokonaan tekemättä (tai tehdä vasta paljon vanhempana, jos sitten haluan) ja keskittyä elämässä muihin asioihin. Tällä iällä (olen parikymppinen) tuntuu, että haluaisin välttää noita perinteisiä "aikuisiän asioita", ja tehdä töitä vain sen verran kuin huvittaa ja mikä riittää vain itselleni taloudellisesti mieluisan elämän takaamiseen, ja nauttia elämästä ja itselleni mieluisista asioista rauhassa ja rennosti. Minä nimittäin kaipaan elämään rentoutta, ehkä sitten kuulun vähemmistöön, sillä monet muut ihmiset näyttävät täyttävän elämänsä kiireellä, stressillä ja jatkuvilla uusilla projekteilla. Itse en ikinä jaksaisi, ainakaan ilman lopulta tulevaa burnouttia!
Kirjoittelen lähinnä vain mietteitäni selvitelläkseni, ja mielipiteitä kuullakseni. Miten te, jotka käytte kokopäiväisessä työssä, hoidatte lapset ja kodin yms, olette tai ette ole parisuhteessa, koette arkenne? Nautitteko siitä? Kuinka usein koette uupumusta, vai eikö arki uuvuta ollenkaan? Minusta ihmiseltä vaaditaan liikaa ja liian paljon (tarkoitan esim. työelämässä), vähempikin riittäisi. :D
Jos teet kaiken edellämainitsemani mielelläsi ja ilman uupumusta, ja olen mielestäsi laiska ja turhista valittava - turha silti tuomita minua, olemme siinä tapauksessa vain erilaisia. :)
Kommentit (15)
Minä olen noin kolmekymppinen mies ja elämä hyvin stressitöntä ja helppoa, kun on jättäytynyt kokonaan pois parisuhde/lapsikarusellista. Mitään velkaakaan en ole ottanut. Pienet tulot on, mutta menotkin pienet. Säästöön jää aika hyvin. En kyllä haluaisi mihinkään perhehelvettiin ryhtyä koskaan ja siksi varmaan menenkin hautaan asti sinkkuna. Vapaus, rauhallisuus ja terveys on asioita, joita arvostan enkä halua niistä luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mainitsemasi asiat ole pakollisia, eikä niiden takia tarvitse laiminlyödä omaa hyvinvointiaan ja terveyttään. Päinvastoin, itsestään huolehtiminen on edellytys jaksamiselle. Tunti treeniä päivässä tuo kaksi tuntia lisää energiaa!
Minä nautin elämästäni. Alle kouluikäiset lapset, päivähoidossa. Pitkä avioliitto. Työuraakin on ehtinyt kertyä, 3-vuorotyötä teen. Kuljetamme lapsia harrastuksiin, harrastamme itse siinä välissä. Ihan hyvää arkea! Mielestäni kiire ja stressi tulee omasta mielestä käsin, miten asioihin suhtaudut ja kuinka kiireen itsellesi teet. Ja toki, puolisona ja äitinä oleminen ei aina ole mukavaa, joskus uuvuttaa, mutta nekin vaiheet kuuluvat elämään.
Itse en missään nimessä haluaisi palata aikaan kun olin noin parikymppinen. Koulut kesken, rahat tiukilla. Epävarmuuta omasta itsestä ja monesta muustakin asiasta, mm. työelämän epävarmuus. Me on tehyt omat ratkaisut omaa elämäämme koskevissa kysymyksissä piittaamatta muiden mielipiteistä. Parikymppisenä en/emme olisi tähän ehkä kyenneet.
Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu, että koko ajan pitää vääntää töitä yms. niska limassa ja naama mutrussa. Jos viettää rentoa elämää, on laiska. Jos ei herää joka päivä 6-8 välillä aamulla, on laiska. Varsinkin, jos työ ei merkitse koko elämää, on aivan helvetin laiska. Ei kannata sanoa ääneen, että kaipaa rentoutta elämään ja työ ei merkitse kaikkea, koska silloin on patalaiska ja haluaa vain sossupummiksi. Elämän pitää olla vaikeaa, koska jos se on helppoa, ihminen laiskistuu, mikä on kamalin asia koko maailmassa. Hyvä ihminen on sellainen, joka hukuttaa itsensä työhön ja kodinhoitoon yms. Sen jälkeen hän voi painaa päähänsä marttyyrikruunun ja katkeroitua loppuelämäkseen. Siinä vasta elämää!
Aikuisuudessa on se etu, että saa valita itse. Ei ole pakko tehdä lapsia, ottaa lemmikkejä, rakentaa taloa yms. mitä nyt yleensä odotetaan. Edes sitä farmariautoakaan ei tarvitse :)
Jos haluaa rentoa elämää, kannattaa ehdottomasti rakentaa sellainen itselleen. Musta joskus tuntuu oudolta, kun (varsinkin) äideillä on monta lasta, joilla on useita harrastuksia, on se pakolliset kaksi koiraa (tietysti runsastöisellä turkilla), työ ja omat harrastukset ja he hehkuttavat somessa kuinka ihanaa kakki on. Mutta sitten livenä kun näkee, silmän aluset on mustat, ääni ja ajatukset ovat kireitä ja stressiä pukkaajoka ihohuokosesta. Miksi elämäsyä pitää tehdä noin raskas? Kulissin takia? En ymmärrä.
Tietysti on niitä, jotka nauttivat neljän lasten harrastuskuskauksista ja koirien ulkoiluttamisesta kun räntää tulee vaakasuorassa. Hyvä jos tykkäävät! He ovat valinneet silloin oikein. Mutta jos tuntuu etyä sellainen ei tule maistumaan, niin sitten pitää valita toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä,asiat on mielestäni niin raskaita kun ne kokee. Itelläni oli juurikin noin kun kuvasit ja eron jälkeen tuli vielä monia muita huolia yksin lasten kanssa. En vaan kauhean monesta asiasta jaksa stressata.Oikeasti vakavat asiat (isot taloudelliset huolet, exän, sekoilut, sairaudet) on erikseen, mutta muut asiat lutviutuu kuitenkin pikku hiljaa, sen olen huomannut.
Valitse itse omat elämänratkaisusi, ja ole tyytyväinen (edes välillä). Vaitse sitä mitä muut sulle väkipakolla tuputtavat, ja ole onneton. Ja sekin, että jotkut ihmiset naputtavat joka tapauksessa sulle sun valinnoistasi teet ihan miten tahansa, joten antaa naputtaa edes niistä itse valituista, koska nihkeintähän se olisi jos on ensin valinnut aivan kuten muut "käskivät", ja sitten joutuu vielä kuuntelemaan ne narinat päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi ryhtyä peter paniksi ja ei vanheta koskaan. Tai hommata vaimo joka pyörittää arjen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntolaina on vapaaehtoinen, kiire on usein itse luotua ja kodin ei tarvitse olla aina tiptop kunnossa. Noilla eväillä kannattaa lähteä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin minäkin ajattelin vielä opskelijaikäisenä. Sitten ymmärsin, että tuo rasas raataminen koskee vanhemman elämää, ei aikuisen sinänsä. Ilman lapsia jää paljon aikaa ja energiaa parisuhteelle, harrastuksille tai ihan vaan rentoutumiselle ja hauskanpidolle. Olen järjestänyt elämästäni mahdollisimman helppoa ja mukavaa, enkä missään tapauksessa suostuisi enää harkitsemaankaan mitään lapsiperhehelvettiä!
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin ajattelin vielä opskelijaikäisenä. Sitten ymmärsin, että tuo rasas raataminen koskee vanhemman elämää, ei aikuisen sinänsä. Ilman lapsia jää paljon aikaa ja energiaa parisuhteelle, harrastuksille tai ihan vaan rentoutumiselle ja hauskanpidolle. Olen järjestänyt elämästäni mahdollisimman helppoa ja mukavaa, enkä missään tapauksessa suostuisi enää harkitsemaankaan mitään lapsiperhehelvettiä!
Meinasin sanoa juuri samaa. Ei lapsettoman aikuisen elämä ole mitenkään rankkaa, päinvastoin, paljon helpompaa kuin esim opiskelijana kun ei ollut rahaa ja illat, viikonloput ja lomat piti tehdä paskahommia (ja stressata saako edes niitä) eli lomaa ei ollut ikinä, jne. Nyt on rahaa, vapaa-aikaa ja itseluottamustakin ihan eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin ajattelin vielä opskelijaikäisenä. Sitten ymmärsin, että tuo rasas raataminen koskee vanhemman elämää, ei aikuisen sinänsä. Ilman lapsia jää paljon aikaa ja energiaa parisuhteelle, harrastuksille tai ihan vaan rentoutumiselle ja hauskanpidolle. Olen järjestänyt elämästäni mahdollisimman helppoa ja mukavaa, enkä missään tapauksessa suostuisi enää harkitsemaankaan mitään lapsiperhehelvettiä!
Meinasin sanoa juuri samaa. Ei lapsettoman aikuisen elämä ole mitenkään rankkaa, päinvastoin, paljon helpompaa kuin esim opiskelijana kun ei ollut rahaa ja illat, viikonloput ja lomat piti tehdä paskahommia (ja stressata saako edes niitä) eli lomaa ei ollut ikinä, jne. Nyt on rahaa, vapaa-aikaa ja itseluottamustakin ihan eri lailla.
Juuri näin. Rahaa ja itseluottamusta on paljon enemmän, vapaa-aikaakin iihan riittävästi (ja valtavasti enemmän kun töissä käyvillä vanhemmilla). -13
Suosittelisin, että et lotkauta korviasikaan muiden odotuksille. Ei tarvitse mennnä naapurin pojan kanssa kimppaan parikymppisenä, vääntää kahta lasta ja omakotitaloa ja uraa ja erota sitten viimestään nelikymppisenä kun ei saanutkaan elää yhtään niinkuin itse halusit. Perheen ennättää perustaa vanhempanakin ja sitä ei kannata pelätä. Lapset voivat olla rentojakin tapauksia, ei kannata kuunnella sekuntiakaan ruuhkavuosi-kiire-unettomuus -juttuja vaikka niitä kuinka vaahto suussa sinulle kerrottaisiin. Tärkeintä on, että perustat perheen henkilön kanssa, joka on siihen oikea. Ei oikea ajoitus vaan oikea ihminen. Liian moni perustaa perheen väärän henkilön kanssa, koska muut odottavat, että olisi jo korkea aika se tehdä.