Lue keskustelun säännöt.
Tää äitienpäivä on perseestä!
08.05.2016 |
Siis ei elämän kevät. Mies teki "aamupalan", eli kupillisen laihaa kahvia ja pari palanutta känttyä, jotka ehkä joskus ovat olleet paahtoleipiä. Sanoi innottomasto hyvää äitienpäivää ja jaksoi olla kanssani pari hiljaista minuuttia. Nyt olen sitten lasten kanssa, ja ukkeli hiiviskeli nukkumaan. On tää niin romanttista että! Siis ei helvetti.
Kommentit (53)
Tarvitseeko äitienpäivän olla romanttinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä sentään sait jotain sinne sänkyyn. Itse heräsin yksin, mies tuijottaa tv:tä olkkarissa. Kävin vessassa, niin ei edes huomenta sanonut.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin se yritti...
Ja vitut sanon minä. Lähtee kyllä kiertoon kohta koko sankari. Kyllästyttää tuollainen vätys, joka ei edes tunteitaan osaa ilmaista. Mitä olenkaan joskus tuossa nähnyt...
Mitä helvettiä :D Itse en ole koskaan äitienpäivänä saanut mieheltä yhtään mitään eikä kyllä ole tullut mieleen pyytääkään. Lapsi tekee kortin, se riittää mulle. En ole mieheni äiti.
Tunnistan apn ajatukset mun edellisestä avioliitosta. Mutta se oli muutenkin pelkkää kilpailua siitä kuka saa ja mitä, ettei vain tekisi toisen eteen enemmän kuin toinen tai ettei ainakaan itse jäisi ilman. Mikään ei kelvannut kummallekaan.
Nyt on nautittu paremmasta parisuhteesta jo 20v. Huomioimme toisemme joka päivä joten äitienpäivänä ei tarvitse skarpata koko vuoden edestä. Mies ja tytär kävivät eilen puutarhalla ja toivat autokuormallisen kesäkukkia ruukkuihin istutettaviksi, isommat lapset , miniä ja mummin pieni aarre tulivat kakkukahville koska tänään mennään isolla sakilla syömään.
Mies ja kuopus nukkuvat vielä, paistoin juuri croissantteja itselleni aamiaiseksi. Ja nautin hiljaisuudesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ei elämän kevät. Mies teki "aamupalan", eli kupillisen laihaa kahvia ja pari palanutta känttyä, jotka ehkä joskus ovat olleet paahtoleipiä. Sanoi innottomasto hyvää äitienpäivää ja jaksoi olla kanssani pari hiljaista minuuttia. Nyt olen sitten lasten kanssa, ja ukkeli hiiviskeli nukkumaan. On tää niin romanttista että! Siis ei helvetti.
No joo, ehkä parempi tääkin ettei muisteta ollenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä :D Itse en ole koskaan äitienpäivänä saanut mieheltä yhtään mitään eikä kyllä ole tullut mieleen pyytääkään. Lapsi tekee kortin, se riittää mulle. En ole mieheni äiti.
Niin että liikaa olisi vaadittu yhtenä päivänä kiitollisuuden osoitus siitä, että MINÄ olen lapset kantanut ja synnyttänyt? Niin vissiin. Mistä niitä ajattelevia ja puhumaan pystyviä miehiä saa? Tänne yksi, kiitos. Oikeasti vituttaa niin ettei veri kierrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miehesi olisi innokkaampi jos äitienpäivä olisi ainoa ylistyspäiväsi vuodessa eikä olisi naistenpäivää ja synttäripäivääsi vielä. Kolme kertaa vuodessa on jo aika paljon.
Mitä itse teit miehellesi isänpäivänä, jos saan kysyä?
Mikäli vastausta ei ala kuulumaan tulkitsen niin että et tehnyt hänelle mitään mainitsemisen arvoista.
m29
Oletko sinä miehesi äiti vai miksi miehesi pitäisi sinua romanttisesti onnitella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehesi olisi innokkaampi jos äitienpäivä olisi ainoa ylistyspäiväsi vuodessa eikä olisi naistenpäivää ja synttäripäivääsi vielä. Kolme kertaa vuodessa on jo aika paljon.
Mitä itse teit miehellesi isänpäivänä, jos saan kysyä?
Mikäli vastausta ei ala kuulumaan tulkitsen niin että et tehnyt hänelle mitään mainitsemisen arvoista.
m29
En ole ap, mutta vastaan omasta puolestani.
Isänpäivänä mies sai lapsilta lahjat + kortit ja mä annoin myös lahjaksi uuden pyjaman ( tylsä, mutta tarpeellinen, eikä mies varmasti mene sellaista itse ostamaan) ja lisäksi olin varannut meille pöydän vähän paremmasta ravintolasta.
Äitienpäivänä sain muksuilta lahjat ja kortit, mies kysyi kaupassa lauantaina, et haluanko kukkia. No, en halunnut. That's it. Ei mitään.
En ole sen tyyppinen ihminen, joka vaatii jotain ihme hemmottelua yms, joku pieni kiva muistaminen olis kuitenkin kiva, että oltais edes jotenkin mua ajateltu. Vai vaadinko mä liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehesi olisi innokkaampi jos äitienpäivä olisi ainoa ylistyspäiväsi vuodessa eikä olisi naistenpäivää ja synttäripäivääsi vielä. Kolme kertaa vuodessa on jo aika paljon.
Mitä itse teit miehellesi isänpäivänä, jos saan kysyä?
Mikäli vastausta ei ala kuulumaan tulkitsen niin että et tehnyt hänelle mitään mainitsemisen arvoista.
m29
En ole ap, mutta vastaan omasta puolestani.
Isänpäivänä mies sai lapsilta lahjat + kortit ja mä annoin myös lahjaksi uuden pyjaman ( tylsä, mutta tarpeellinen, eikä mies varmasti mene sellaista itse ostamaan) ja lisäksi olin varannut meille pöydän vähän paremmasta ravintolasta.
Äitienpäivänä sain muksuilta lahjat ja kortit, mies kysyi kaupassa lauantaina, et haluanko kukkia. No, en halunnut. That's it. Ei mitään.En ole sen tyyppinen ihminen, joka vaatii jotain ihme hemmottelua yms, joku pieni kiva muistaminen olis kuitenkin kiva, että oltais edes jotenkin mua ajateltu. Vai vaadinko mä liikaa?
OK, mutta kyse olikin nyt AP:sta ja siitä että onko hän sitte tehnyt huomioinut miestänsä isänpäivänä edes sen vertaa että ansaitsee kunnon huomiot äitienpäivänä. En sano etteikö niin ole voinut olla, mutta usein kun tehdään vastaavia valituskirjoituksia niin kerrotaan että "minä kyllä tein hänelle sentään sitä ja tätä" mutta tässä tapauksessa AP vaan valitti että on se perseestä kun mies ei enempää tehnyt, mutta ei kertonut mitä itse on tehnyt miehelle aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin on pielessä jos täytyy vaatia itsellensä lahjoja ja meillä ainakin on ihan sovittu ettei tarvi mitenkään erityisesti muistaa. Esim ei oo aamupalaa tuotu sänkyyn vaan mää heräsin lasten kanssa puuhailee ja leipoon. Kyllä se mieskin tuolta varmaan hyvät äitienpäivät toivottelee kun nousee ja parasta mun mielestä on just äitienpäivänä lasten kanssa olo, eikä se että lahjooko mun mies mua! En oo miehen äiti. Ja pidemmän päälle on mukavampaa kun ei aseta mitään suuria odotuksia nii voi aina yllättyä kun joskus mies muistaakin lahjoilla vaikka syntymäpäivänä.
Ai, että mua kyrsii nämä "en ole mieheni äiti" -kommentit!! Ja vastaavasti isänpäivän tienoilla saman tyyppiset älynväläykset. Sitä kumppania puolin ja toisin muistetaan juuri siksi, että hän on se toinen puolisko sitä vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehesi olisi innokkaampi jos äitienpäivä olisi ainoa ylistyspäiväsi vuodessa eikä olisi naistenpäivää ja synttäripäivääsi vielä. Kolme kertaa vuodessa on jo aika paljon.
Mitä itse teit miehellesi isänpäivänä, jos saan kysyä?
Mikäli vastausta ei ala kuulumaan tulkitsen niin että et tehnyt hänelle mitään mainitsemisen arvoista.
m29
En ole ap, mutta vastaan omasta puolestani.
Isänpäivänä mies sai lapsilta lahjat + kortit ja mä annoin myös lahjaksi uuden pyjaman ( tylsä, mutta tarpeellinen, eikä mies varmasti mene sellaista itse ostamaan) ja lisäksi olin varannut meille pöydän vähän paremmasta ravintolasta.
Äitienpäivänä sain muksuilta lahjat ja kortit, mies kysyi kaupassa lauantaina, et haluanko kukkia. No, en halunnut. That's it. Ei mitään.En ole sen tyyppinen ihminen, joka vaatii jotain ihme hemmottelua yms, joku pieni kiva muistaminen olis kuitenkin kiva, että oltais edes jotenkin mua ajateltu. Vai vaadinko mä liikaa?
OK, mutta kyse olikin nyt AP:sta ja siitä että onko hän sitte tehnyt huomioinut miestänsä isänpäivänä edes sen vertaa että ansaitsee kunnon huomiot äitienpäivänä. En sano etteikö niin ole voinut olla, mutta usein kun tehdään vastaavia valituskirjoituksia niin kerrotaan että "minä kyllä tein hänelle sentään sitä ja tätä" mutta tässä tapauksessa AP vaan valitti että on se perseestä kun mies ei enempää tehnyt, mutta ei kertonut mitä itse on tehnyt miehelle aiemmin.
Kysypä mieluummin, miten huomioin häntä harva se päivä! Hänelle on itsestäänselvyys, että minä herään lasten kanssa ja hän nukkuu, koska hän tarvitsee lepoa! Minä ilmeisesti en. Eikö se kerro jotain, että surkean aamupalaviritelmänsä jälkeen hän taas paineli nukkumaan? Jos odotan pientä hemmottelua edes yhtenä päivänä vuodessa, niin minä teen väärin? En edes jaksa laskea, kuinka monta minun kokkaamaani aamiaista mies syö vuodessa. Plääh, ei jaksa enää.
No itse heräsin klo:05.10 lasten kanssa niin kuin joka aamu.
Ja meillä ei ole ollut mitään mikä poikkeaa normipäivästä enkä jaksa edes välittää
Enkä odottanutkaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Niin että liikaa olisi vaadittu yhtenä päivänä kiitollisuuden osoitus siitä, että MINÄ olen lapset kantanut ja synnyttänyt? Niin vissiin. Mistä niitä ajattelevia ja puhumaan pystyviä miehiä saa? Tänne yksi, kiitos. Oikeasti vituttaa niin ettei veri kierrä.
Miksi miehen pitäisi onnitella sinua siitä, että olet kantanut ja synnyttänyt teidän yhteiset lapsenne? Ei tämä ole mikään vaimojenpäivä vaan äitienpäivä. Onnittelu on niiden lasten tehtävä. Jos lapset ovat vielä kovin pieniä, on ymmärrettävää, että mies ohjaa ja valvoo lapsia näiden kehitellessä äitienpäivätoimintaa. Varsinaisesti miehen kuuluu kuitenkin onnitella omaa äitiään ja sinun omaasi. Miten sinä muuten osoitit kiitollisuutta omalle äidillesi siitä, että hän on kantanut ja synnyttänyt sinut?
Itse sain tehdä koko perheelle aamiaisen. Kukan sentään sain. Se, että tuo sankari olisi viitsinyt vaivautua lasten kanssa askartelemaan kortin, olisi jo ihan liikaa vaadittu. Joskus tuo äijä vaan tympäsee, kun ei ymmärrä ollenkaan että tylsää arkea piristäisi välillä juhlat. Tosin hänen kotonaan ei ole juhlittu kuin joulua, joten ei vissiin oikeasti vaan tajua/osaa. Silti pahoitan mieleni joka kerta, kun mulle juhlat ovat tärkeitä. Milloin oikeasti hyväksyn sen että ei tuo opi ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehesi olisi innokkaampi jos äitienpäivä olisi ainoa ylistyspäiväsi vuodessa eikä olisi naistenpäivää ja synttäripäivääsi vielä. Kolme kertaa vuodessa on jo aika paljon.
Mitä itse teit miehellesi isänpäivänä, jos saan kysyä?
Mikäli vastausta ei ala kuulumaan tulkitsen niin että et tehnyt hänelle mitään mainitsemisen arvoista.
m29
En ole ap, mutta vastaan omalta osaltani: naistenpäivää meillä ei ole ikinä huomioitu millään tavoin, ystävieni kanssa vain onnittelemme toisiamme jos muistamme. Syntymäpäiväni menee samaan tapaan, varsinkin jos se osuu arkipäivään. Mies saattaa muistaa sanoa onneksi olkoon jos hyvin menee. Täyttäessäni 40 vuotta pari vuotta sitten oli tuo "onneksi olkoon" hänen ainoa muistamisensa. Hääpäivää emme ole juhlineet kertaakaan. Huhtikuussa oli 15. hääpäivämme ja se tuli ja meni. Tänään mies söi aamupalansa jo aikaisemmin, lapset ovat nyt puuhaamassa meille muille aamupalaa. Vietän siis lasten kanssa äitienpäivää, en mieheni.
Ai niin, isänpäivä.. Valmistamme lasten kanssa hyvän aamupalan koko perheelle, lapset antavat miehelle korttinsa ja mahdolliset lahjansa. Päivän vietämme perheen kanssa mahdollisimman riidatta ja jotakin miehen mielestä mukavaa tehden. Miehen syntymäpäivä menee hieman samalla tapaa. Arkemme on normaalia arkea ja tuskin se muuttuukaan tästä juhlavammaksi. Asia sopii minulle. N42
Mulle riittäisi mieheltä edes se "hyvää äitienpäivää" lapsi kun on vielä niin pieni ettei puhu. Jää toiveeksi
No ainakin se yritti...