Vaihtoehtoinen vanhemmuus - tehdään lapsi ilman romanttista suhdetta, suosio ja palvelut kasvavat huimasti

Niin moni lapsiperhe elää muutenkin täysin lasten ehdoilla ja parisuhde on kuollut ajat sitten. Tuossa sentään on pelisäännöt selvillä alusta asti.

Onhan tuo parempaa kuin tehdä ns. yksin lapsi? Siinä lapsi saa ne molemmat vanhemmat, ja sen peräänhän moni huutaa.

Niin, onkos palstan naisvihaajilla jotain kritisoitavaa tähän liittyen?

Mua ainakin jännittäisi se, että lähtisi tuollaiseen ja sitten muutaman vuoden kuluttua tutkimukset osoittaisivat tuon aivan kamalan haitalliseksi lapsen kehitykselle. Eli ei ehkä tarpeeksi tutkittu asia vielä. Jos tuo vakiintuisi yhdeksi perhetyypiksi, mikä ettei? Itse olen parisuhteessa ja meillä on vain yhteisiä lapsia. Se on ollut helppo tilanne, koska parisuhde toimii ja aikuiset lapset ovat nyt todella onnellisia siitä, että ovat kasvaneet tällaisessa perheessä. En silti sulje muita perhevaihtoehtoja pois, mutta lapsen etu on minusta ehdottoman tärkeä näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin jännittäisi se, että lähtisi tuollaiseen ja sitten muutaman vuoden kuluttua tutkimukset osoittaisivat tuon aivan kamalan haitalliseksi lapsen kehitykselle. Eli ei ehkä tarpeeksi tutkittu asia vielä. Jos tuo vakiintuisi yhdeksi perhetyypiksi, mikä ettei? Itse olen parisuhteessa ja meillä on vain yhteisiä lapsia. Se on ollut helppo tilanne, koska parisuhde toimii ja aikuiset lapset ovat nyt todella onnellisia siitä, että ovat kasvaneet tällaisessa perheessä. En silti sulje muita perhevaihtoehtoja pois, mutta lapsen etu on minusta ehdottoman tärkeä näkökulma.

Eikö tuota ole tutkittu satoja vuosia? Siis järjestetyt avioliitot ennen muinoin Euroopassa. Tuskin siinä mitään rakkautta ja kiintymystä oli. Toki seksiä piti silloin harjoittaa, että sai sitä jälkikasvua.

Minulle jäi epäselväksi, asuvatko kumppanuusvanhemmat yhdessä? Jos asuvat, niin eihän tuo merkittävästi avioliitosta eroa. Monet avioliitot muuntuvat kumppanuudeksi ajan myötä, romanttiset elementit vain katoavat. Toki monessa romantiikka säilyy, mutta pointtini on että kumppanuusavioliitot ovat aika tavallisia.

Jos sen sijaan asuvat erillään ja tarkoituksellisesti hankitaan lapsi, jota sitten riepotellaan vanhemmalta toiselle, niin kuulostaa sairaalta ja itsekkäältä. Siinä hommassa ei ole lapsen etu käynyt edes mielessä. Joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta lapsen riepottelu vanhemmalta toiselle ei pitäisi olla kenenkään tavoitetila.

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin jännittäisi se, että lähtisi tuollaiseen ja sitten muutaman vuoden kuluttua tutkimukset osoittaisivat tuon aivan kamalan haitalliseksi lapsen kehitykselle. Eli ei ehkä tarpeeksi tutkittu asia vielä. Jos tuo vakiintuisi yhdeksi perhetyypiksi, mikä ettei? Itse olen parisuhteessa ja meillä on vain yhteisiä lapsia. Se on ollut helppo tilanne, koska parisuhde toimii ja aikuiset lapset ovat nyt todella onnellisia siitä, että ovat kasvaneet tällaisessa perheessä. En silti sulje muita perhevaihtoehtoja pois, mutta lapsen etu on minusta ehdottoman tärkeä näkökulma.

Tässä kuten muissakin perheissä on lapselle haitallista vain se, jos vanhemmat ei ole täyspäisiä.

Eli ei osaa rakastaa ja pitää lapsesta huolta

Mitä tarkoitat lapsen riepottamisella? Avioerossahan usein on yhteishuoltajuus ja vuoroviikkosysteemi tai joka toinen viikonloppu isällä/äidillä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat lapsen riepottamisella? Avioerossahan usein on yhteishuoltajuus ja vuoroviikkosysteemi tai joka toinen viikonloppu isällä/äidillä.

No se jos mikä on sitä lapsen riepottelua..

Hirveä luutunut käsitys tuokin, että jokainen avioerolapsi on "riepoteltu ja pilalla". Että ei mitenkään ole mahdollista, että aikuiset tulevat toimeen ja lapsi voi hyvin.

Minulla on vähän tuon tyyppinen tilanne, eli lapsi sai alkunsa muutaman viikon tapailujutusta, joka kuivui kokoon ennen kuin selvisi, että lapsi on tulossa. Kerroin asiasta tulevalle isälle ja päätimme pitää ja kasvattaa lapsen yhdessä. Suhdettamme voisi kutsua kaverisuhteeksi. Lapsi on pian jo täysi-ikäinen, eikä mitään mainittavia ongelmia ole ollut. Kummankaan ei ole tarvinnut työn tai parisuhteen vuoksi muuttaa toiselle paikkakunnalle, vaan olemme saaneet järjestettyä arjen sujuvasti niin, että lapsen asumisesta sovitaan kummankin menojen mukaan ilman kiinteää viikko-viikkosysteemiä. Emme myöskään kumpikaan maksa elatusmaksuja vaan yhteisymmärryksessä hoidamme lapsen kulut. Olen vierestä seurannut useita onnettomia perheitä sekä myrskyisiä huoltajuuskiistoja, ja ainakin näihin verrattuna voisin sanoa, että lapsellamme on ollut rauhallinen ja tasapainoinen lapsuus.