Ikäpaineet!

Monet sanovat kolmenkympin ylittäneenä että on ihanaa kun voi vihdoin olla aikuinen ja tuntea että otetaan vakavasti vihdoin...hmm, entä jos sattuu olemaan luova ja leikkisä persoona joka ei tahdo edes muuttua vakavasti otettavaksi AIKUISEKSI ikinä! Miten suhtaudutaan esim. 40v naiseen joka tekee, ajattelee, pukeutuu yms. edelleen niinkuin on koko nuoruutensa tehnyt jos se vain tuntuu luonnolliselta. En tajua miten monet naiset vaan itse ajavat itsensä sellaiseen oletettuun suuntaan. Leikataan tätitukka, pukeudutaan jakkupukuihin ja ollaan niin virallisia ja tavallisia peruspulliaisia kaikin puolin! Mihin ihmisistä katoaa se persoona joka on ollut aina voimakkaana läsnä koko elämän...



Minä vaan itse olen aina ollut niin erilainen että tuntuu absurdilta ajatella että minusta tulisi jakkupukutäti. :O Kyllä minä tulen aina olemaan varmastikin värikäs " hippimummo" sitten vanhanakin. Ja en usko tippaakaan kommentteihin jotka alkaa sanoilla: " Kyllä sinä sitten vielä näet.." Ihan kuin tuo ajattelutapa tarkoittaisi jotain automaatiota johon suuntaan ihminen vaan ajautuu. Kuunnellaan kakkaiskelmää ja katsotaan kauniita ja rohkeita. Joopa.