Mitä tapahtui, kun sanoit suorat sanat asiasta, jota pidit kauan sisälläsi?

Peilikuvani hätkähti.

Tuntui pahalta, niin itseni kuin kuulijankin puolesta. Ainakin omalla kohdalla ne asiat jota olen pitänyt/pidän sisälläni, ovat sen verran pahoja että on syytäkin olla sanomatta ne. Siis ovat ilkeitä mielipiteitä asioista/ihmisistä.

Pomoni ei kestänyt kuulla asiaa ja siirsi työni toiseen kaupunkiin :o

Avioero.

Kauhea riita,olisinpa vain padonnut asiat sisääni niin kuin aikaisemminkin.

Mykkäkoulu joka on kestänyt jo 7 vuotta.

Edelleen saan syyllistämistä ja sanomisiani käytetään minua vastaan...

Alkoholisti-isälle menin 18-vuotiaana sanomaan, etten jaksa, kun hän on aina kännissä, puhuu pahaa ihmisistä ja jauhaa samoja asioita ja heittäytyy perheen marttyyriksi.. Pidin tuota sitä ennen sisälläni ainakin 8 vuotta ja yritin vain olla ymmärtävä ja isän kaveri, ettei sen tarvis yksinäsyyteensä ryypätä.. Kuuntelin kiltisti kaikki paskapuheet omasta äidistä, isän kurjasta duunista, vanhempien seksielämästä....

Samana päivänä, kun avauduin, tuli kehoitus muuttaa kotoa pois. Ei kait siinä, muutin vain, ei se ehkä mun koti varsinaisesti ollut ollutkaan vuosikausiin.

Tuntui ihan helvetin hyvälle. Toki se tarkoitti sitä että appivanhemmat lopetti käymisen ja käly ei katsonut vielä kolmenkaan vuoden päästä päin, mutta se ei haitannut. Mä olen edelleenkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, sitä mieltä että jonkun oli pakko se heille kertoa viimeinkin, ettei heidän touhunsa nyt vaan ole tervepäisten hommaa.  Se sit vaan osui mun kohdalle se nakki.

Välit meni paskaksi parhaan ystävän ja parin muun frendin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Edelleen saan syyllistämistä ja sanomisiani käytetään minua vastaan...

Alkoholisti-isälle menin 18-vuotiaana sanomaan, etten jaksa, kun hän on aina kännissä, puhuu pahaa ihmisistä ja jauhaa samoja asioita ja heittäytyy perheen marttyyriksi.. Pidin tuota sitä ennen sisälläni ainakin 8 vuotta ja yritin vain olla ymmärtävä ja isän kaveri, ettei sen tarvis yksinäsyyteensä ryypätä.. Kuuntelin kiltisti kaikki paskapuheet omasta äidistä, isän kurjasta duunista, vanhempien seksielämästä....

Samana päivänä, kun avauduin, tuli kehoitus muuttaa kotoa pois. Ei kait siinä, muutin vain, ei se ehkä mun koti varsinaisesti ollut ollutkaan vuosikausiin.

Olen pahoillani, että jouduit lapsena kuuntelemaan alkoholistin tympeitä jorinoita.

Kauhea riita. Toivoisinpa, että olisin sanonut nätimmin ja jo aiemmin, koska se, että olin pantannut asiaa niin pitkään sanomatta mitään oli kuulemma pahinta koko asiassa. Miehen mielestä se oli epäluottamuslause, kyseenalaistin hänen kykynsä ottaa palautetta ja muuttaa käytöstään.

Pakko myöntää, että siltä se varmaan vaikutti. Samoin pakko myöntää sekin, että koska olin jo aika vihainen pantattuani liian pitkään, tuli sanottua aika ikävästi se, mitä sanoin.

Ollaan sen jälkeen prosessoitu asiaa parisuhdeterapeutin kanssa, ja yritetään nykyään sanoa kielteisist fiiliksistä heti, että ne saadaan sovittua saman tien, eikä keräänny liikaa painolastia.

Suosittelen muillekin!

Ne tulivat ulos tunneryöpyssä, humalassa, kauhistuttavasti vääristyneinä.

Riitaa ja pahaa mieltä. Mutta jollen ulosta päässäni pyöriviä asioita kellekkään niin ne ei jätä rauhaan. Täytyy vaan yrittää nillittää jollekkin muulle kuin ärsytyksen aiheelle niin pysyy ihmissuhteet kasassa. Nyt vaan on viikonverran pyörinyt lapsuuskavereiden kaikki heidän minua kohtaan lapsena tekemä paska päässä ja pelkään että meen avautumaan ja menetä pahimmassa tilanteessa erittäin läheisen ystäväni. :(

Meni välit appivanhempiin. Mutta en voinut muutakaan. Jos olisin jatkanut nöyristelyä ja kaiken paskapuheen vastaanottamista olisi tilanne pikkuhiljaa syönyt minut sisältä. Tosin kannatan sitä, että asioista sanotaan suoraan heti eikä vuosien päästä kuten itse tein. Jos olisin sanonut vastaan aikaisemmin, olisin varmaan osannut käyttäytyä sivistyneemmin. Nyt oli vain niin paljon asioita kerralla käsiteltäväksi ja kaikki vuosien kielteiset tunteet purkautuivat kerralla, että eipä tätä tilannetta millään enää korjata.

Tulihan tuota vähän avauduttua, mutta en mä niitä tarkoittanut..

Olen kuulemma narsisti, mutta voi voi..

Maailmassa on sotia, syöpää ja kehitysmaan lapset näkee nälkää, että aika pieniä mun murheet on isommassa mittakaavassa tarkasteltuna.

Helpotus oli suuri, kun sain hankalalle anopille sanottua (tai no, huudettua) suorat sanat. Anoppi toki suuttui, mutta mä olin tyytyväinen kun viimein lakkasin nielemästä kaikkea henkistä paskaa ja pidin puoleni. Hieman on ilkeät kommentit vähentyneet anopin puolelta tuon jälkeen. Klassinen "heinänkorsi, joka katkaisi kamelin selän" -tilanne oli se. Katunut en ole, enkä pyytänyt anteeksi. Ainut mikä harmittaa on se, etten tehnyt tuota vuosia aikaisemmin.

Sain viimeinkin seksiä.