Onkohan mulla traumaperäinen dissosiaatiohäiriö?

Terapeutti ehdotti, että puhuisimme siitä ja että lainaisin sitä ennen kirjan sen vakauttamisesta (=hoitamisesta). Kun luin netistä siitä, niin voi ollakin että mulla on jotain sen tapaista lievänä. Pidän lapsistani, mutta jos mulla on tuo, tai mikä ikinä mulla onkin, niin en osaa olla heille läsnä siten kuin haluaisin ja se aiheuttaa syyllisyyttä, joka taas aiheuttaa vihaa, joka taas aiheuttaa raivoamista ja joka aiheuttaa syyllisyyttä jne. Nytkään en ole juuri läsnä, mutta onneksi lapset ovat jo sen verran isoja, että tykkäävät puuhailla omiaan. Menevät välillä pihalle pomppimaan trampalle ja katsovat dvd:itä.
t.kivikissaäiti