Olipa todella helpottavaa ymmärtää, että mun ei tarvitse olla tekemisissä v-mäisen lähipiiriin kuuluvan ihmisen kanssa,

ei joko ollenkaan tai ei ainakaan paljoa. Eikä mun tarvitse antaa hänelle itsestäni enää mitään, ei ymmärtää ja tsempata ja kannatella ja kuunnella ja olla yhteyksissä ja auttaa jne. Ei ole pakko, todella huojentavaa!

Tämä ihminen kun esim. harrastaa näitä: Lyttää elämänkatsomustani ronskein ja ivallisin sanankääntein, jakelee ohjeita miten minun tulisi elää ja käyttää vapaa-aikaani, mitätöi saavutuksiani joista itse olen ylpeä, korostaa ja korottaa itseään, ei kestä kuunnella lainkaan minun kuulumisiani (paitsi niitä joita kohtaan on utelias ja sitten tuomitsevan halveksiva). On loukkaantunut, jos en pidä yhteyttä. Jos soitan, saattaa lyödä "luurin korvaan" ja naureskellen soittaa myöhemmin ja oikein toivoo selvästi mun loukkaantuvan tempauksistaan. Vaatii multa jatkuvaa apua itselleen eri käytännön asioissa ja murheidensa kuuntelua ja olettaa mun olevan kanssaan samaa mieltä, että hän olisi ansainnut paljon parempaa elämää kuin mitä on saanut. Vastapainoksi ei itse anna yhtään mitään mulle päin. Piikittelee jatkuvasti, oikeastaan joka keskustelussa.

Tosi huojentavaa vihdoin ymmärtää, ettei mun tarvitse enää kuunnella, mukautua ja yrittää ymmärtää!!