Mitä jos lapsestasi tulisi lesbo, homo tai bi?

hyväksyisi oman seksuaalisuutensa ja löytäisi itselleen rakkaan kumppanin jonka kanssa jakaa elämänsä.

rakastaisin häntä, vaikka osoittautuisi rikolliseksi.

Ihan yhtälailla rakastaisin homoa kuin heteroakin lastani.

Monella tavalla olis varmaan heterona helpompaa, mutta kuka nyt helppoa elämää kaipaa? :-)



Lapsenlapsia varmaan kaipaisin, tai siis surisin, jos oma lapsi ei saisi vanhemmuutta halutessaan kokea.



Isälleen olisi vaikeampi paikka, muttei mahdoton.

ja tekisin kaikkeni, että Pyhä henki saisi kitkettyä likaiset ajatukset pois.

Jokainen on enemmän tai vähemmän bi-seksuaali. Tiedostaen tai tiedostamatta.



Joten jos pojasta tulee homo, niin eipä sillä väliä. Lapsenlapsien " menetystä" en ainakaan tässä vaiheessa osaa surra.

Ja niin kuin veljeni kerran sanoi:" ei tämä ole mikään oma valinta. Vaan homous valitsi minut" .



JA lapsenlapsia on takaamassa muutama muu lapsistani

Pääasia että tyttö on onnellinen. Lapsenlapsieni hankkiminen on tän yhden tytön hartioilla ja niitä tietysti toivoisin jollain konstilla.

Jos lapsenlapsia ei tulisi, niin se vähän kirpaisisi, mutta kyllä senkin kanssa eläisi ilman katkeruutta. Voisihan sitä toimia varamummina jollekin muulle lapselle :)

Sitäpaitsi ei homous/bi-seksuaalisuus ole RIKOS. Ennemmin homo kuin joku oikeasti rikollinen, joka sitten istuisi puolet elämästään vankilassa. Sellaisten vanhempia käy sääliksi.

Siinä mielessä toivoisin heteroutta, että homon elämä on tässä maailmassa hankalampaa. Samalla tavalla toivon, ettei tulisi hörökorvia tai muuta sinänsä harmitonta, mutta poikkeavaa ;) Mutta eipä se toivominen mitään auta ja jos syntyy homoksi, mikäpä siinä. Ei vaikuta omaan suhtautumiseeni, tuen ja rakastan lastani.

Vierailija:

Ennemmin homo kuin joku oikeasti rikollinen

:D Aika hirtehisen hauskasti sanottu!

Se, että en saisi lapsenlapsia voisi tapahtua muutenkin. Eihän niitä lapsia silti välttämättä tule vaikka hetero oiski.

Tai pelkään, että näin on jo käynyt. Tyttö ei ole itse ottanut asiaa puheeksi enkä minä kysy, koska en halua kuulla totuutta. En tiedä, mitä tekisin tai sanoisin, jos hän paukauttaisi asian vasten kasvojani. Hän viihtyy vain tyttöjen kanssa, ei mitään puhettakaan pojista. Menee vaikeaksi, jos joku kysyy, että onko poikakaveria. Ei siis sellaista hämmennystä, joka ilmenee, jos poikakaveri tai ihastus on. Tyttö on myös muuttanut pukeutumis- ja hiustyyliään jätkämäisemmäksi tai miehekkäämmäksi. Hänellä on kauniita mekkoja, joita viime kesänä ja vielä talvellakin käytti tosi paljon, mutta nyt ne ovat jossain kaapin perällä. Toivon todellakin, että tämä on vain joku vaihe ja itsensä etsimistä. Niin ja pienenä tyttö oli oikea prinsessa.

Mutta tärkeintä äidille olisi tukea ja antaa keskusteluapua.



Tunnen monia homoja, jotka eivät lähes kolmikymppisinäkään ole uskaltaneet kertoa vanhemmilleen, koska tietävät, etteivät nämä osaa suhtautua/hyväksy. Ainoa, mistä he ovat elämässään KÄRSINEET (heteroita enemmän) onkin juuri tämä: oman elämän rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset, äiti ja isä, eivät hyväksy heitä.



Ei minun lasteni sänkypuuhat kuulu minulle tippaakaan, oli sitten homo, lesbo tai hetero. Minä rakastan häntä muiden asioiden takia.

Jos nyt nuo meidän muksut oliskin gay, lesbo taikka bi niin eipä minua haittais.. En hylkäis lasta tuon takia.. Sen verran avarakatseinen pitää elämässä olla =)

se kirpaisee vain kerran...

Jos pojastani tulisi muu kuin hetero, kyllähän se harmittaisi. Sitä kuitenkin (useammat ainakin) lähdetään siitä olettamuksesta, että poika päätyy tytön kanssa yhteen ja tyttö pojan kanssa.



Jokatapauksessa, tuli mitä tuli, poika on silti meidän oma kultamme ja hyvä sellaisena kuin on.

niistä tasan 4 % umpi-homoja tai umpi-lesboja. Todennäköisyys on aika suuri siis.