Onko muilla eronneilla ollut itkuinen olo aina exän tapaamisen jälkeen?
Kommentit (18)
No kaikkien erojen (suhteeni ovat olleet aika pitkiä) jälkeen on n. vuoden ajan ollut "liikuttavaa" nähdä. Pidemmän aikaa kun menee, niin eipä se erityisemmin hetkauta.
Samaa olen miettinyt minäkin. Omasta erostani nyt neljä kuukautta ja 2 viikkoa on entisessä kodissani ollut nyt uusi nainen. Joka kerta kun exääni tapaan niin itkulta ei voi välttyä. Mietin että onko sopivaa näyttää tätä exälle vai pitäiskö kovettaa itsensä ettei hän huomaa pahaa oloani.
Mua kyllä vaan vituttaa, kun näkee exän (ja sen jälkeen). Tekisi jotain ja lopettaisi sen 24/7 itsesäälissä vellomisen. Hankkisi vaikka uuden naisen.
Lasten takia ei voi olla täysin olematta tekemisissä vielä vuosikausiin.
Kyllä välillä. En niinkään kaipaa sitä paskaa suhdetta, mutta siinäkin ne hyvät hetkensä oli. Olen tässä joutunut työn takia ajelemaan hänen synnyinkuntaansa aika usein, ja juu, puiston kohdilla tulee itku silmään kun muista ensitapaamista.
Eipä ole ollut. Erottu on niin selkeissä merkeissä, ettei ole jäänyt ikävää. Olen ollut helpottunut ja tyytyväinen aina kun suhde on saatu päätökseen.
En ole nähnyt exää yhtä ainuttakaan kertaa eron jälkeen. Erosta 13 vuotta.
Tuo on varmaan myös vaikeaa kun tulee uusi nainen kuvioihin mukaan.
Itseäni ei itketä kun hänet näen, mutta se loppupäivä on yleensä aika kamala kun on lapset tuonut. Tulee mietittyä niitä miksei me voitu onnistua -ajatuksia. Ja jotenkin ikävä sitä ajatusta (onnellisesta) perheestä, vaikkei sitä aikoihin ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä vaan vituttaa, kun näkee exän (ja sen jälkeen). Tekisi jotain ja lopettaisi sen 24/7 itsesäälissä vellomisen. Hankkisi vaikka uuden naisen.
Lasten takia ei voi olla täysin olematta tekemisissä vielä vuosikausiin.
No ei kai niitä naisiakaan hankita ihan tosta vaan..
Hei 7, miten oot välttynyt kokonaan näkemästä? Eri maista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä vaan vituttaa, kun näkee exän (ja sen jälkeen). Tekisi jotain ja lopettaisi sen 24/7 itsesäälissä vellomisen. Hankkisi vaikka uuden naisen.
Lasten takia ei voi olla täysin olematta tekemisissä vielä vuosikausiin.No ei kai niitä naisiakaan hankita ihan tosta vaan..
No kyllä se meidän liiton aikana niitä muita naisia tapaili ihan kiitettävään tahtiin.
Kun nähtiin niin en voinut hillitä itseäni vaan jo pelkästään "mitä kuuluu" -kysymys saa vollotuksen alkamaan! Silti aina tapaamisen / kuulemisen jälkeen on ollut parempi olo.
Hän petti ja muutti suoraan uuden luokse! Oma oloni pitkään petetty, hylätty ja syyllinen jne.. En tiedä miten nyt reagoisin. Emme ole vähään aikaan nähneet. Totuttelen nykyiseen deittailukulttuuriin ja koitan suunnata ajatukset tulevaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei 7, miten oot välttynyt kokonaan näkemästä? Eri maista?
Mä en ole nähnyt eksää eron jälkeen kertaakaan ja erosta on jo yli 20 vuotta. Ei lapsia ja muutin toiselle paikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä vaan vituttaa, kun näkee exän (ja sen jälkeen). Tekisi jotain ja lopettaisi sen 24/7 itsesäälissä vellomisen. Hankkisi vaikka uuden naisen.
Lasten takia ei voi olla täysin olematta tekemisissä vielä vuosikausiin.No ei kai niitä naisiakaan hankita ihan tosta vaan..
No kyllä se meidän liiton aikana niitä muita naisia tapaili ihan kiitettävään tahtiin.
Ok, harmi :(
Hassua, erosin pitkästä, lähes parinkymmenen vuoden suhteesta, alkoi teininä. Ensin itketti kun nähtiin, exä halusi nähdä "erosimme ystävinä" tyyppisesti ja minua itketti kuinka vähän hän pystyi olemaan minulle ystävä tai tukena erotessa. Exä keskittyi vain omaan pahaan oloonsa ja sitten uuteen suhteeseensa, ja minä kipuilin omassa perheessäni tapahtunutta vakavaa sairautta.
Sitten meni se reilu puoli vuotta, exä alkoi itkeskellä tavatessamme meidän eroa ja uuden suhteen loppumista. Välillä oli toinen se traaginen juttu, välillä toinen. Exä alkoi tuntumaan minusta jotenkin pelleltä tai ainakin itsekeskeiseltä draamaqueenilta. Minä sanoin että josko ollaan rehellisiä, ei meistä tule enää paria eikä edes ystäviä. Exä veti herneen nenäänsä. No, nyt sattumoisin vaihdetaan pari sanaa jos tavataan, ei itkeskellä eikä olla ystäviä. Näin se vaan meni.
On, mutta ei ikävän takia. Ex kohteli mua huonosti liiton aikana, eikä se käytös ole eron jälkeen kauniimmaksi muuttunut. En anna samalla mitalla takaisin, koska olisi kamalaa, jos muuttuisin exäni kaltaiseksi. Olen tekemisissä vain lasten asioissa ja niissäkin mahdollisimman vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vai oliko ihan ok nähdä?
Sen verran takkuinen ero takana että aluksi ainoastaan vitutti näkemisten jälkeen, mikään asia eroon liittyen ei edennyt senttiäkään ja riidat oli jatkuvia.
Nykyään sitä exää lähinnä katselee sillä ajatuksella että mitäköhän vittua mulla on päässä liikkunut kun sen kanssa naimisiin menin. No silloin se ei kyllä näyttänyt riihipirulta niin kuin nykyään, mutta myös kaikin muin mahdollisin tavoin se on ihan täysin eri ihminen kuin silloin aikanaan. Eikä yksikään niistä ole hyvä muutos.
Luultavasti se ajattelee ihan tismalleen samoin minusta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei 7, miten oot välttynyt kokonaan näkemästä? Eri maista?
Mä en ole nähnyt eksää eron jälkeen kertaakaan ja erosta on jo yli 20 vuotta. Ei lapsia ja muutin toiselle paikkakunnalle.
Asumme ilmeisesti samalla paikkakunnalla, mutta 28v aikana nähnyt etäältä vain kerran tai pari. Mitään tekemistä tai sanomista meillä ei toisillemme ole, vaikka emme riidelleet erossa. Ymmärsin lopulta vain että näin on parempi, se ihminen jota rakastin ja jonka kanssa olin naimisissa sitä ei enää ole. Se ihminen josta erosin ei ollut se sama jonka kanssa avioiduin. Hän petti minua kolmen miehen kanssa kahden vuoden avioliiton kanssa eikä kestänyt lopulta syyllisyttä ja halusi eron kun häntä ahdisti avioliitossa. Jos kohtaisimme lähtisin pois sanaakaan sanomatta - niin on parempi kuin yrittää yhtään mitään muuta.
Miten kauan sun erosta on? Ehkä ensimmäiset puol vuotta saattoi ottaa koville, mutta sen jälkeen ei ainakaan minusta ole tuntunut itkuiselta kun olen exän nähnyt.