En jaksa enää ja en voi tappaa itseäni vauvan takia :(
Oon kirjotellut tännekin monesti. Miten lapseni isä hakkasi ja petti mua ja jätti meidät. Miten yksinäistä mulla on. Miten mua masentaa yksin vauvan kanssa. Pilasin mun vauvan elämän kun sillä ei ole isää -ajatukset pyörivät kaiken aikaa päässä.
Lapseni mamma on ollut mulle kuitenkin tärkeä ja eilen sain kuulla että on exäni eli poikansa kanssa hyvissä väleissä ja poika asuu hänen luonaan satunnaisesti. Siis se ihminen melkein tappo mut ja jätti lapsensa ja hänen äiti vaan taputtelee päätä että ei haittaa.
Tuntuu että meni loppu luottamus kaikkiin kokonaan :( Vuosi sitten olin niin onnellinen. Nyt yritän nähdä vauvan kavereita ja käydä kerhoissa ja tehdä juttuja mutta samalla olen vain niin yksinäinen surullinen ja katkera. Mun lapsen elämä on pilalla enkä itsekään haluaisin elää enää :( Mutta jos tapan itseni niin sitten mun lapsi olisi ihan orpo enkä voi tehdä niin. Millon tää kärsimys loppuu ja miksi mulle kävi näin?
Mulla oli just perhe ja tulevaisuus. Nyt mulla on ahdistus ja ei mitään odotuksia elämälle
Kommentit (76)
Kuulostat erittäin masentuneelta, koska syytät itseäsi asiasta jolle et voinut mitään. Parempi yksi hyvä äiti, sinä, kuin äiti ja paska isä. Puhu ihmeessä neuvolassa tuntemuksistasi, koska siellä osataan ohjata sinut oikeanlaisen avun pariin. Älä soimaa itseäsi, sillä mielestäni olet ajatellut lapsen parasta kun et ole enää yhdessä hirveän isän kanssa. Keskity sinun ja lapsesi ihanaan tulevaisuuteen ja laita hänet silloin tällöin hoitoon, jotta jaksat itse paremmin kun saat "omaakin" aikaa. Kovasti jaksamista ja aurinkoa tulevaan.
Olet vain masentunut. Lääkäriin ja lääkkeet kehiin.
Ei sinun lapsen elämä ole pilalla sen takia, että sillä ei oo isää kotona. Sinä ehkä tarvisit nyt tukea ja rohkaisua vaativaan tilanteeseen. Voisit kysyä vaikka perheneuvolasta apua?
Voi sinua pientä.
Sinä et ole pilannut kenenkään elämää.
Vauvan isoäiti on varmasti aivan ihana ihminen, vauvasi on sinulle rakas ja niin hänen isänsä on rakas äidilleen, niin se vaan menee lastaan rakastaa vaikka tämä olisi millainen taikka kuinka vanha tahansa.
Ei vauvan isoäiti ole sinua pettänyt.
Voimia sinulle.
Voi kultaseni, kuulostaapa kurjalta. Oletko kertonut tilanteesta neuvolassa? Sinun pitäisi ehdottomasti saada apua. Keskusteluapu olisi varmasti tarpeen.
Usko minua: tilanne ei jää tällaiseksi, tulee uusia päiviä, lapsi kasvaa, sinä voimistut, tämä masennus jää taakse.
Ja erityisesti usko tämä: jos se jätkä sinut hakkasi, niin se ei ole millään tavalla sinun syysi. EI OLE.
Lämmin halaus! <3
kiitos viesteistä!
kyllä vauvan mamma on meidät pettänyt. Hän on poikansa kanssa kaveri vaikka poikaa ei kiinnosta lapsensa olemassaolo ja vain pitää hauskaa. Pilasi mun elämän samalla. Hakkasi pahasti. Ja äiti on että ei haittaa. Myös kaikki kaverit on exän puolella ja hänen perhe :( Niin epäreilua että hän teki mitä lystäsi ja tiesi ettei kukaan häntä hylkää niin kuin kävikin
masennuslääkkeitä söin mutteivät auttaneet :/ - ap
Sulla on perhe; sinä ja lapsi.
En ymmärrä miten sinä olisit pilannut lapsen elämän, ethän pyytänyt tulla pahoinpidellyksi. Älä syytä itseäsi vaan anna itsellesi armoa. Lapsen elämä ei ole pilalla, koska hänellä on sinut, ja mistä sen tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Olet kokenut kauheita, mutta nyt sun pitäisi kuitenkin yrittää päästä niistä yli eikä jumittua katkeruuteen. Sun itsesyytökset ja katkeruus eivät anna lapsellesi mitään.
Selvästi tarvitset sekä henkistä että muunlaista apua. Oletko hakenut mitään?
Ja kyllä siihen lapsen mummuunkin kannattaa pitää välejä lapsen takia, vaikka et voi häneen luottaa 100%, koska totta kai useimmat äidit pitävät oman poikansa puolta vaikka tämä olisi minkälainen roisto. Sun pitää hakea tukihenkilösi jostain muualta.
Masennuslääkkeistä oikea löytyy kokeilemalla. Ihmiset ovat yksilöllisiä, mikä auttaa toisella, ei tehoa välttämättä sinulla. Etsi netistä tietoa ja pyydä lääkäriltä kokeiluun mielialaan vaikuttavia lääkkeitä. Ja muista, alku näitten lääkkeitten kanssa on kamala, mutta se kestää vain n. kuukauden, kunnes hyvät vaikutukset tulevat esiin.
Masennuslääkkeitä on paljon erilaisia, se että yhdet ei tehoa, ei tarkoita sitä ettei joku muu tehoaisi. Hankkiudu heti uudestaan lääkäriin ja pyydä päästä terapiaan. Tarvitset apua ja positiivista huomiota.
Olet turhaa vihainen mammalle, hän rakastaa poikaansa, eikä se rakkaus ole poissa lapsenlapselta. Lisäksi sulla näkyy olevan liikaa aikaa vatvoa asioita. Hanki oma harrastus, lue tms.
Hanki keskusteluapua, terapiaa. Sä tarvit jonkun ammattilaisen, joka kuuntelee sua ja jolla on ammattitaitoa auttaa ja kannustaa sua. 1655
Lapsesi elämä olisi pilalla jos hänen isänsä olisi paikalla - haloooo!!!
Ei pieni lapsi halua nähdä isänsä pieksävän äitiään
Hyvä, että pääsit tuollaisesta hullusta eroon!
Hae apua, neuvola, lääkäri jne jne.
Voimia!
En voi olla tekemisissä ihmisen kanssa jolle on ihan ok se että hakkasi mut ja hylkäsi lapsensa :(
söin pari kk lääkkeitä ei tullut mitään vaikutuksia ei hyviä ei huonoja ja imetyksen kanssa ei käy kun nuo enkä usko että lääkkeet mitään auttaa.
Juttelemassa olen käynyt enkä kokenut sen auttavan. Miten se edes auttaisi? / Ap
Myös elämä vauvan kanssa kahdestaan voi olla ihanaa! Älä enää sure menneitä äläkä haikaile huonon isän perään, vaan keskity tekemään nykyhetkestä mahdollisimman onnellinen. Pienen vauvan kanssa on helppoa lähteä liikkeelle ja nauttia keväästä. Entä oma perheesi ja ystäväsi, saisitko heiltä tukea?
Mulla ei ole ystäviä ja vaan vanha äiti joka ei kauheasti halua auttaa koska tämä oma ongelmani ja hän itsekin kärsinyt ja kasvattanut lapsia niin munkin pitää. Huolimatta siitä että olen yksin ja hän ei ollut. Eli ei ole kovin empaattinen ihminen :(
Tein totta kai rikosilmoituksen.
Olen äidilläni ja vaikka äitini on nyt tänään hoitanut vauvaa niin olen vain itkenyt makuuhuoneessa koko päivän koska haluaisin vaan kuolla mutta en voi tehdä sitä lapselle :(
Olin niin iloinen että mulla oli kaikki ha nyt ei mitään silloin ennen. Mua pelottaa että oon nyt yksin ja ahdistaa ajatuksin elämästä yksin mutta en taas halua ketään muutakaan koska en kiinnostu miehistä. Rakastin niin syvästi hirviöexää että muut on kuin ilmaa tai en tunne mitään.. Niin epäreilu olo että ex vaan on kuin ei mitään ja eipä ihme kun tietää että saa kaiken anteeksi ja hänen äitinsä kannusti siihen.
Hassua että viime kesänä olin niin onnellinen ja suunnittelin tulevaisuutta ja kävi näin että haluaisin vaan kuolla. Epäreilua että en saanut lapselle oikeaa perhettä :(
Miksi teit lapsen sellaisen kusimulkun kanssa?
Lakkaisitko itse rakastamasta lastasi, jos lapsesi tekisi jotain mielestäsi väärää? Mistä olet saanut päähäsi, että lapsesi mummo hyväksyy exäsi teot? Ei välejä tarvitse katkaista, vaikka toisen tekoa ei hyväksyisi.
Missä vaiheessa eksäsi hakkasi sinut?
Sä oot nyt jäänyt katkeruuden vangiksi et edes näe, että siinä on ongelmaa tai tarvitsisit apua masennukseesi. Lääkitys ja terapia auttavat vasta pidemmällä aika välillä. Lääkitystä on tarve muuttaa, jos ei mitään vaikutusta parissa viikossa. Terapeutin tehtävä on saada sun ajatuksia muutettua terveempään suuntaan ja se kestää pitkään, koska et halua luopua niistä. Olet mielestäsi oikeassa vaikka ajatuksesi vahingoittavat sua.
Sun menneisyys on mitä on. Oikeastaan vain sillä, mitä päätät nyt tehdä/ asennoitua asioihin on tulevaisuutta ajatellen kaikista suurin merkitys. Tsemppiä!