Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ahdistaa työ/tuleva työttömyys
30.04.2016 |
Lasten ollessa pieniä erosin työttömästä, alistaneesta ja hirveästä miehestä. Tein paljon töitä päästäkseni takaisin työelämään, mutta työmarkkinat olivat ehtineet heiketä paljon. Tulevaisuudennäkymien parantamiseksi aloitin jatko-opinnot. Aika on ollut äärettömän rankkaa yksinhuoltajana. Yliopistomaailma on julma.
Mietin raha-asioita ja tulevaisuutta paljon. Työllistyminen valmistuttuani jo reilusti päälle nelikymppisenä tulee olemaan todella vaikeaa. Itsetuntoni ja ammatillinen identiteettini ovat heikoilla.
Elän säästäväisesti kuitenkin. Minulla on pahan päivän varalle rahaa Helsingissä sijaitsevan yksiön verran. Elatusmaksuja saan vain elatustuen ja lapsilisät vielä, kun ei niitä toistaiseksi ole leikattu loppuun. Töitä en ennen lapsiakaan pitkän akateemisen opiskelun jälkeen ehtinyt montaa vuotta tehdä niin, että eläke on todella kehno sitten aikanaan, mutta tuskin edes niin pitkään elänkään.
Voisinko vain relata ja ikään kuin luovuttaa. Saan varmaankin lapseni elätettyä nipin napin, kun ovat vähään tottuneet, vaikka en työllistykään. Voisinko alkaa vain hyväksyä, että minusta ei koskaan ollut mihinkään? Vai pitäisikö yrittää säästöillä opiskella joku uusi ala, jossa olisi töitä, ja jossa (muka) pärjäisin ja työllistyisin vanhanakin?
Kommentit (4)
Tee parhaasi, mutta älä rakenna itsetuntoasi ulkoa tuleville vaatimuksille. Tee itse onnesi, älä mittaa arvoasi ulkoisilla mittapuilla. Tämä yhteiskunta tuntuu kylmältä, mutta katso sisimpääsi mieluummin. Älä luovuta, mutta älä turhaan myöskään hajoa jos ei käy kuin Strömsössä.
Tsemppiä, olet arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen sääntö: Älä ikinä luovuta
Toinen sääntö: Koskaan ei ole liian myöhäistä
Kolmas sääntö: Mieti mitä haluat ja kulje sitä kohti, pienin askelin, päivä kerrallaan. Jonakin päivänä olet perillä.
Alue: Aihe vapaa
Vähän asennetta peliin nyt! Hyvä, että rohkenit erota, vaikka se on tuonut omat haasteensa. Missä mielessä yliopistomaailma on julma? Oman käsitykseni mukaan se joustaa enemmän kuin moni muu "maailma". Tähtäätkö jatko-opintojen kautta tutkijaksi voi erityisasiantuntijaksi jollekin alalle? Et voi tietää etukäteen minne elämä vie, joten älä luovuta! Tee omaa juttuasi ja katsele vaihtoehtojasi. Sinulla on asiat hyvin, jos on kuitenkin säästöjä pahan päivän varalle ja koulutusta kuitenkin löytyy. Olet kuitenkin yliopiston lisäksi ollut työelämässä, kyllä se aina eteen päin auttaa vaikka siitä olisi aikaakin.
Vinkkaisin nyt vain keskittymään nykyhetkeen ja etenemään askelen kerrallaan. Jatko-opinnot loppuun, sitten katselet mitä työmarkkinoilta löytyy (usko tai älä, työkkärikin voi auttaa esim. urasuunnitelmissa) ja jos täytyy, opiskelet uudelle alalle vaikka työttömyysetuudella. Kyllä se siitä! Et kai halua, että kaikki vaivannäkö valuu hukkaan?