Lue keskustelun säännöt.
Palstapsykologit: Miksi minulle tulee tunne etten voi laihduttaa koska en ansaitse sitä
29.04.2016 |
Siis tulee tunne että mulle ei kuulu se hyvä mikä siitä aiheutuu vaan ansaitsen nämä 40 ylikiloa. En hae sääliä eikä tämä ole provo vaan totisinta totta :(
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mielestäsi ansaitse hyviä asioita?
En tiedä oikeasti syytä tähän. Jokin alitajuinen juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihduttamalla ansaittu uusi kroppa on silloin ansaittua, kun on nähnyt vaivaa. Onko sun kunnassa tai kaupungissa mielenterveystoimistoa? Mene juttelemaan jollekulle. Miksi susta tuntuu ettet ansaitse laihduttamista? Mitä "pahaa oot tehnyt" ettet ansaitse terveempää kroppaa?
Syy lienee sama, kuin miksi olet alunperin syönyt itsellesi ne 40 lisäkiloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mielestäsi ansaitse hyviä asioita?
En tiedä oikeasti syytä tähän. Jokin alitajuinen juttu?
Osaisitko vähän tarkemmin miettiä että minkälaisia ajatuksia tähän liittyy? Ei se selvästikään ole kokonaan alitajuista, kun kerran tällaisen avauksenkin osasit aiheesta tehdä. Ansaitsetko muuten hyviä asioita, onko vain ulkonäköön ja terveyteen liittyvät hyvät jutut sellaisia, mitkä on sinulta poissuljettu? Aika usein tällaisissa on taustalla esim. ylikriittinen vanhempi, joka on alunperin ollut sitä mieltä ettei lapsi mitään hyvää ansaitse. Tai voi olla ylikriittinen puolisokin. Ei välttämättä kumpaakaan, toisaalta. Minkälaisena näet sen version tulevasta elämästäsi, jossa oletkin normaalipainoinen?
Mulla on vähän sama homma. Sabotoin elämääni koko ajan. En ansaitse kaunista ulkonäköä, en ansaitse kunnon työpaikkaa, ystäviä, rakastavaa ja minua arvostavaa miestä, en ansaitse lemmikkejä enkä varsinkaan ansaitse lomaa tai mitään matkoja.
En tiedä mistä tämä johtuu. Minua on kyllä koko ikäni muiden toimesta painettu alaspäin. Vähätelty, nälvitty ja naureskeltu. Lisäksi minut on tyttöporukoissa suljettu ulkopuolelle.
Jos minulla olisi hyvä itsetunto ja arvostaisin itseäni, olisin supermenestyjä. En vaan hyödynnä niitä lahjoja joita minulla on. Minulla olisi niitä paljon keskimääräistä enemmän, mutta nyt ne ovat piilossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen minkään paikkakunnan mielenterveystoimiston mahdollisuutta paneutua tällaiseen, kun kyse ei ole oikeastaan varsinaisesta mielenterveysongelmasta. Sen sijaan suosittelisin ihan yksityiselle psykoterapeutille hakeutumista, ei tarvitse välttämättä hurjan montaakaan käyntiä. Jos vaan millään kukkaro antaa myöten.
Jos ylipainoa on tosiaan noin paljon, niin monilla paikkakunnilla on mahdollisuus päästä erilaisiin tuettuihin laihdutussysteemeihin (esim. ryhmään). Niissä käsitellään sitten myös tuota psykologista puolta asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama homma. Sabotoin elämääni koko ajan. En ansaitse kaunista ulkonäköä, en ansaitse kunnon työpaikkaa, ystäviä, rakastavaa ja minua arvostavaa miestä, en ansaitse lemmikkejä enkä varsinkaan ansaitse lomaa tai mitään matkoja.
En tiedä mistä tämä johtuu. Minua on kyllä koko ikäni muiden toimesta painettu alaspäin. Vähätelty, nälvitty ja naureskeltu. Lisäksi minut on tyttöporukoissa suljettu ulkopuolelle.
Jos minulla olisi hyvä itsetunto ja arvostaisin itseäni, olisin supermenestyjä. En vaan hyödynnä niitä lahjoja joita minulla on. Minulla olisi niitä paljon keskimääräistä enemmän, mutta nyt ne ovat piilossa.
Oletko ihan varma ettet käytä tuota kaltoinkohdelluksi tulemisen kokemusta tekosyynä sille, ettei tarvitse itse yrittää ja uskaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama homma. Sabotoin elämääni koko ajan. En ansaitse kaunista ulkonäköä, en ansaitse kunnon työpaikkaa, ystäviä, rakastavaa ja minua arvostavaa miestä, en ansaitse lemmikkejä enkä varsinkaan ansaitse lomaa tai mitään matkoja.
En tiedä mistä tämä johtuu. Minua on kyllä koko ikäni muiden toimesta painettu alaspäin. Vähätelty, nälvitty ja naureskeltu. Lisäksi minut on tyttöporukoissa suljettu ulkopuolelle.
Jos minulla olisi hyvä itsetunto ja arvostaisin itseäni, olisin supermenestyjä. En vaan hyödynnä niitä lahjoja joita minulla on. Minulla olisi niitä paljon keskimääräistä enemmän, mutta nyt ne ovat piilossa.
Oletko ihan varma ettet käytä tuota kaltoinkohdelluksi tulemisen kokemusta tekosyynä sille, ettei tarvitse itse yrittää ja uskaltaa?
No en ole varma, mutta sinä varmasti olet ihan varma ja ehkä minua paremmin jopa tiedät kaiken elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mielestäsi ansaitse hyviä asioita?
En tiedä oikeasti syytä tähän. Jokin alitajuinen juttu?
Osaisitko vähän tarkemmin miettiä että minkälaisia ajatuksia tähän liittyy? Ei se selvästikään ole kokonaan alitajuista, kun kerran tällaisen avauksenkin osasit aiheesta tehdä. Ansaitsetko muuten hyviä asioita, onko vain ulkonäköön ja terveyteen liittyvät hyvät jutut sellaisia, mitkä on sinulta poissuljettu? Aika usein tällaisissa on taustalla esim. ylikriittinen vanhempi, joka on alunperin ollut sitä mieltä ettei lapsi mitään hyvää ansaitse. Tai voi olla ylikriittinen puolisokin. Ei välttämättä kumpaakaan, toisaalta. Minkälaisena näet sen version tulevasta elämästäsi, jossa oletkin normaalipainoinen?
Kovalla työllä ansaitut asiat koen ansaitsevani eli jos olen venynyt työssäni ja koen tehneeni muita onnelliseksi ja hyvinvoiviksi, olen hoitaja eli siinäkin saan hyvän olon tunteeni lähinnä muiden kautta, onnistun nipistämään vähän aikaa mummon kanssa jutteluun vaikka sekin aika on poissa muusta hoitotyöstä. Normaalipainoisena jaksaisin fyysisesti raskasta työtäni paremmin mutta pelkään huomiota mitä laihtuminen voi saada aikaan eli kehuja, taivasteluja painon pudottamisesta jne. En viihdy keskipisteenä olemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama homma. Sabotoin elämääni koko ajan. En ansaitse kaunista ulkonäköä, en ansaitse kunnon työpaikkaa, ystäviä, rakastavaa ja minua arvostavaa miestä, en ansaitse lemmikkejä enkä varsinkaan ansaitse lomaa tai mitään matkoja.
En tiedä mistä tämä johtuu. Minua on kyllä koko ikäni muiden toimesta painettu alaspäin. Vähätelty, nälvitty ja naureskeltu. Lisäksi minut on tyttöporukoissa suljettu ulkopuolelle.
Jos minulla olisi hyvä itsetunto ja arvostaisin itseäni, olisin supermenestyjä. En vaan hyödynnä niitä lahjoja joita minulla on. Minulla olisi niitä paljon keskimääräistä enemmän, mutta nyt ne ovat piilossa.
Oletko ihan varma ettet käytä tuota kaltoinkohdelluksi tulemisen kokemusta tekosyynä sille, ettei tarvitse itse yrittää ja uskaltaa?
No en ole varma, mutta sinä varmasti olet ihan varma ja ehkä minua paremmin jopa tiedät kaiken elämästäni.
En tietenkään ole enkä tiedä, siksi esitin kysymyksen. Noin aggressiivinen vastaus kertoo jotain sen osumisesta arkaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama homma. Sabotoin elämääni koko ajan. En ansaitse kaunista ulkonäköä, en ansaitse kunnon työpaikkaa, ystäviä, rakastavaa ja minua arvostavaa miestä, en ansaitse lemmikkejä enkä varsinkaan ansaitse lomaa tai mitään matkoja.
En tiedä mistä tämä johtuu. Minua on kyllä koko ikäni muiden toimesta painettu alaspäin. Vähätelty, nälvitty ja naureskeltu. Lisäksi minut on tyttöporukoissa suljettu ulkopuolelle.
Jos minulla olisi hyvä itsetunto ja arvostaisin itseäni, olisin supermenestyjä. En vaan hyödynnä niitä lahjoja joita minulla on. Minulla olisi niitä paljon keskimääräistä enemmän, mutta nyt ne ovat piilossa.
Oletko ihan varma ettet käytä tuota kaltoinkohdelluksi tulemisen kokemusta tekosyynä sille, ettei tarvitse itse yrittää ja uskaltaa?
No en ole varma, mutta sinä varmasti olet ihan varma ja ehkä minua paremmin jopa tiedät kaiken elämästäni.
En tietenkään ole enkä tiedä, siksi esitin kysymyksen. Noin aggressiivinen vastaus kertoo jotain sen osumisesta arkaan kohtaan.
Lisään vielä sen, että asiahan ei minulle kuulu mitenkään, käytä mitä teko- tai oikeita syitä haluat, ole käyttämättä lahjojasi tai käytä niitä jos niitä kerran on, kerro itsellesi ja kelle vaan syyksi ihan mitä lystäät. Lämpimästi suosittelen vaan sitä, että on itselleen rehellinen siitä mistä mikäkin johtuu, sillä tavalla voi löytää ongelmiinsa joskus oikeita ratkaisujakin. Toisille valehtelu on lähinnä henkilökohtainen moraali- tai ehkä tarkoituksenmukaisuuskysymys, itselleen valehtelu ihan vain tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mielestäsi ansaitse hyviä asioita?
En tiedä oikeasti syytä tähän. Jokin alitajuinen juttu?
Osaisitko vähän tarkemmin miettiä että minkälaisia ajatuksia tähän liittyy? Ei se selvästikään ole kokonaan alitajuista, kun kerran tällaisen avauksenkin osasit aiheesta tehdä. Ansaitsetko muuten hyviä asioita, onko vain ulkonäköön ja terveyteen liittyvät hyvät jutut sellaisia, mitkä on sinulta poissuljettu? Aika usein tällaisissa on taustalla esim. ylikriittinen vanhempi, joka on alunperin ollut sitä mieltä ettei lapsi mitään hyvää ansaitse. Tai voi olla ylikriittinen puolisokin. Ei välttämättä kumpaakaan, toisaalta. Minkälaisena näet sen version tulevasta elämästäsi, jossa oletkin normaalipainoinen?
Kovalla työllä ansaitut asiat koen ansaitsevani eli jos olen venynyt työssäni ja koen tehneeni muita onnelliseksi ja hyvinvoiviksi, olen hoitaja eli siinäkin saan hyvän olon tunteeni lähinnä muiden kautta, onnistun nipistämään vähän aikaa mummon kanssa jutteluun vaikka sekin aika on poissa muusta hoitotyöstä. Normaalipainoisena jaksaisin fyysisesti raskasta työtäni paremmin mutta pelkään huomiota mitä laihtuminen voi saada aikaan eli kehuja, taivasteluja painon pudottamisesta jne. En viihdy keskipisteenä olemista.
Miksi olisi kamalaa saada positiivista huomiota? Onko siitä joskus aiemmin seurannut jotain inhottavaa? Onko mielikuvasi näistä kehuista ja taivasteluista ihan realistinen vai liioiteltu, tyyliin kaikki osoittelevat ja huudahtelevat ja tenttaavat asiasta koko ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mielestäsi ansaitse hyviä asioita?
En tiedä oikeasti syytä tähän. Jokin alitajuinen juttu?
Osaisitko vähän tarkemmin miettiä että minkälaisia ajatuksia tähän liittyy? Ei se selvästikään ole kokonaan alitajuista, kun kerran tällaisen avauksenkin osasit aiheesta tehdä. Ansaitsetko muuten hyviä asioita, onko vain ulkonäköön ja terveyteen liittyvät hyvät jutut sellaisia, mitkä on sinulta poissuljettu? Aika usein tällaisissa on taustalla esim. ylikriittinen vanhempi, joka on alunperin ollut sitä mieltä ettei lapsi mitään hyvää ansaitse. Tai voi olla ylikriittinen puolisokin. Ei välttämättä kumpaakaan, toisaalta. Minkälaisena näet sen version tulevasta elämästäsi, jossa oletkin normaalipainoinen?
Kovalla työllä ansaitut asiat koen ansaitsevani eli jos olen venynyt työssäni ja koen tehneeni muita onnelliseksi ja hyvinvoiviksi, olen hoitaja eli siinäkin saan hyvän olon tunteeni lähinnä muiden kautta, onnistun nipistämään vähän aikaa mummon kanssa jutteluun vaikka sekin aika on poissa muusta hoitotyöstä. Normaalipainoisena jaksaisin fyysisesti raskasta työtäni paremmin mutta pelkään huomiota mitä laihtuminen voi saada aikaan eli kehuja, taivasteluja painon pudottamisesta jne. En viihdy keskipisteenä olemista.
Miksi olisi kamalaa saada positiivista huomiota? Onko siitä joskus aiemmin seurannut jotain inhottavaa? Onko mielikuvasi näistä kehuista ja taivasteluista ihan realistinen vai liioiteltu, tyyliin kaikki osoittelevat ja huudahtelevat ja tenttaavat asiasta koko ajan?
Pienikin huomio voi olla kauhistus. En tiedä kuinka realistista on sitten jos näin kävisi ja ehkä sen kanssaa oppisi elämään ja ehkä nauttisikin eli heräisikö minussa pieni narsistisuus jopa? :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama homma. Sabotoin elämääni koko ajan. En ansaitse kaunista ulkonäköä, en ansaitse kunnon työpaikkaa, ystäviä, rakastavaa ja minua arvostavaa miestä, en ansaitse lemmikkejä enkä varsinkaan ansaitse lomaa tai mitään matkoja.
En tiedä mistä tämä johtuu. Minua on kyllä koko ikäni muiden toimesta painettu alaspäin. Vähätelty, nälvitty ja naureskeltu. Lisäksi minut on tyttöporukoissa suljettu ulkopuolelle.
Jos minulla olisi hyvä itsetunto ja arvostaisin itseäni, olisin supermenestyjä. En vaan hyödynnä niitä lahjoja joita minulla on. Minulla olisi niitä paljon keskimääräistä enemmän, mutta nyt ne ovat piilossa.
Oletko ihan varma ettet käytä tuota kaltoinkohdelluksi tulemisen kokemusta tekosyynä sille, ettei tarvitse itse yrittää ja uskaltaa?
No en ole varma, mutta sinä varmasti olet ihan varma ja ehkä minua paremmin jopa tiedät kaiken elämästäni.
En tietenkään ole enkä tiedä, siksi esitin kysymyksen. Noin aggressiivinen vastaus kertoo jotain sen osumisesta arkaan kohtaan.
Myönnän että loukkaannuin. Tuntui kuin syyttäisit minua laiskaksi (keksin muka tekosyitä ettei tarvitsisi yrittää)
En ole laiska. Sen voi kuka tahansa läheiseni todistaa. Tuo uskaltaminen on kyllä ihan oikea termi. En uskallakaan koska pelkään muita ihmisiä ja heidän ilkeyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama homma. Sabotoin elämääni koko ajan. En ansaitse kaunista ulkonäköä, en ansaitse kunnon työpaikkaa, ystäviä, rakastavaa ja minua arvostavaa miestä, en ansaitse lemmikkejä enkä varsinkaan ansaitse lomaa tai mitään matkoja.
En tiedä mistä tämä johtuu. Minua on kyllä koko ikäni muiden toimesta painettu alaspäin. Vähätelty, nälvitty ja naureskeltu. Lisäksi minut on tyttöporukoissa suljettu ulkopuolelle.
Jos minulla olisi hyvä itsetunto ja arvostaisin itseäni, olisin supermenestyjä. En vaan hyödynnä niitä lahjoja joita minulla on. Minulla olisi niitä paljon keskimääräistä enemmän, mutta nyt ne ovat piilossa.
Oletko ihan varma ettet käytä tuota kaltoinkohdelluksi tulemisen kokemusta tekosyynä sille, ettei tarvitse itse yrittää ja uskaltaa?
No en ole varma, mutta sinä varmasti olet ihan varma ja ehkä minua paremmin jopa tiedät kaiken elämästäni.
En tietenkään ole enkä tiedä, siksi esitin kysymyksen. Noin aggressiivinen vastaus kertoo jotain sen osumisesta arkaan kohtaan.
Lisään vielä sen, että asiahan ei minulle kuulu mitenkään, käytä mitä teko- tai oikeita syitä haluat, ole käyttämättä lahjojasi tai käytä niitä jos niitä kerran on, kerro itsellesi ja kelle vaan syyksi ihan mitä lystäät. Lämpimästi suosittelen vaan sitä, että on itselleen rehellinen siitä mistä mikäkin johtuu, sillä tavalla voi löytää ongelmiinsa joskus oikeita ratkaisujakin. Toisille valehtelu on lähinnä henkilökohtainen moraali- tai ehkä tarkoituksenmukaisuuskysymys, itselleen valehtelu ihan vain tyhmää.
Ai olen vielä valehteliakin. Ok. Pyyhin muuten persettäni noilla sinun LÄMPIMILLÄ neuvoillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mielestäsi ansaitse hyviä asioita?
En tiedä oikeasti syytä tähän. Jokin alitajuinen juttu?
Osaisitko vähän tarkemmin miettiä että minkälaisia ajatuksia tähän liittyy? Ei se selvästikään ole kokonaan alitajuista, kun kerran tällaisen avauksenkin osasit aiheesta tehdä. Ansaitsetko muuten hyviä asioita, onko vain ulkonäköön ja terveyteen liittyvät hyvät jutut sellaisia, mitkä on sinulta poissuljettu? Aika usein tällaisissa on taustalla esim. ylikriittinen vanhempi, joka on alunperin ollut sitä mieltä ettei lapsi mitään hyvää ansaitse. Tai voi olla ylikriittinen puolisokin. Ei välttämättä kumpaakaan, toisaalta. Minkälaisena näet sen version tulevasta elämästäsi, jossa oletkin normaalipainoinen?
Kovalla työllä ansaitut asiat koen ansaitsevani eli jos olen venynyt työssäni ja koen tehneeni muita onnelliseksi ja hyvinvoiviksi, olen hoitaja eli siinäkin saan hyvän olon tunteeni lähinnä muiden kautta, onnistun nipistämään vähän aikaa mummon kanssa jutteluun vaikka sekin aika on poissa muusta hoitotyöstä. Normaalipainoisena jaksaisin fyysisesti raskasta työtäni paremmin mutta pelkään huomiota mitä laihtuminen voi saada aikaan eli kehuja, taivasteluja painon pudottamisesta jne. En viihdy keskipisteenä olemista.
Miksi olisi kamalaa saada positiivista huomiota? Onko siitä joskus aiemmin seurannut jotain inhottavaa? Onko mielikuvasi näistä kehuista ja taivasteluista ihan realistinen vai liioiteltu, tyyliin kaikki osoittelevat ja huudahtelevat ja tenttaavat asiasta koko ajan?
Pienikin huomio voi olla kauhistus. En tiedä kuinka realistista on sitten jos näin kävisi ja ehkä sen kanssaa oppisi elämään ja ehkä nauttisikin eli heräisikö minussa pieni narsistisuus jopa? :/
Onko joku joskus antanut sinun ymmärtää että positiivisesta huomiosta ilahtuminen on itserakasta? Aikamoisen loikan nimittäin teet tuossa ajatuksessa, että jos ei välttele kaikkea huomiota on riskinä se että muuttuu narsistiksi :) Ei muutu, voin luvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama homma. Sabotoin elämääni koko ajan. En ansaitse kaunista ulkonäköä, en ansaitse kunnon työpaikkaa, ystäviä, rakastavaa ja minua arvostavaa miestä, en ansaitse lemmikkejä enkä varsinkaan ansaitse lomaa tai mitään matkoja.
En tiedä mistä tämä johtuu. Minua on kyllä koko ikäni muiden toimesta painettu alaspäin. Vähätelty, nälvitty ja naureskeltu. Lisäksi minut on tyttöporukoissa suljettu ulkopuolelle.
Jos minulla olisi hyvä itsetunto ja arvostaisin itseäni, olisin supermenestyjä. En vaan hyödynnä niitä lahjoja joita minulla on. Minulla olisi niitä paljon keskimääräistä enemmän, mutta nyt ne ovat piilossa.
Oletko ihan varma ettet käytä tuota kaltoinkohdelluksi tulemisen kokemusta tekosyynä sille, ettei tarvitse itse yrittää ja uskaltaa?
No en ole varma, mutta sinä varmasti olet ihan varma ja ehkä minua paremmin jopa tiedät kaiken elämästäni.
En tietenkään ole enkä tiedä, siksi esitin kysymyksen. Noin aggressiivinen vastaus kertoo jotain sen osumisesta arkaan kohtaan.
Lisään vielä sen, että asiahan ei minulle kuulu mitenkään, käytä mitä teko- tai oikeita syitä haluat, ole käyttämättä lahjojasi tai käytä niitä jos niitä kerran on, kerro itsellesi ja kelle vaan syyksi ihan mitä lystäät. Lämpimästi suosittelen vaan sitä, että on itselleen rehellinen siitä mistä mikäkin johtuu, sillä tavalla voi löytää ongelmiinsa joskus oikeita ratkaisujakin. Toisille valehtelu on lähinnä henkilökohtainen moraali- tai ehkä tarkoituksenmukaisuuskysymys, itselleen valehtelu ihan vain tyhmää.
Ai olen vielä valehteliakin. Ok. Pyyhin muuten persettäni noilla sinun LÄMPIMILLÄ neuvoillasi.
Enhän minä niin sanonut. Mutta sen sanoin, ettei asia minulle kuulu, tee miten tykkäät. Hyvää vappua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama homma. Sabotoin elämääni koko ajan. En ansaitse kaunista ulkonäköä, en ansaitse kunnon työpaikkaa, ystäviä, rakastavaa ja minua arvostavaa miestä, en ansaitse lemmikkejä enkä varsinkaan ansaitse lomaa tai mitään matkoja.
En tiedä mistä tämä johtuu. Minua on kyllä koko ikäni muiden toimesta painettu alaspäin. Vähätelty, nälvitty ja naureskeltu. Lisäksi minut on tyttöporukoissa suljettu ulkopuolelle.
Jos minulla olisi hyvä itsetunto ja arvostaisin itseäni, olisin supermenestyjä. En vaan hyödynnä niitä lahjoja joita minulla on. Minulla olisi niitä paljon keskimääräistä enemmän, mutta nyt ne ovat piilossa.
Oletko ihan varma ettet käytä tuota kaltoinkohdelluksi tulemisen kokemusta tekosyynä sille, ettei tarvitse itse yrittää ja uskaltaa?
No en ole varma, mutta sinä varmasti olet ihan varma ja ehkä minua paremmin jopa tiedät kaiken elämästäni.
En tietenkään ole enkä tiedä, siksi esitin kysymyksen. Noin aggressiivinen vastaus kertoo jotain sen osumisesta arkaan kohtaan.
Myönnän että loukkaannuin. Tuntui kuin syyttäisit minua laiskaksi (keksin muka tekosyitä ettei tarvitsisi yrittää)
En ole laiska. Sen voi kuka tahansa läheiseni todistaa. Tuo uskaltaminen on kyllä ihan oikea termi. En uskallakaan koska pelkään muita ihmisiä ja heidän ilkeyttään.
Tarkoititko että et uskalla laihtua? Koska... muut ihmiset ajattelisivat jotain (mitä?) tai käyttäytyisivät sitten ikävästi (miten?) ?
Miksi et mielestäsi ansaitse hyviä asioita?