Lue keskustelun säännöt.
Miten monta pettymystä ihmissuhteissa "pitäisi" kestää ilman kyynistymistä?
28.04.2016 |
Mitä siis vaaditte itseltänne? Ja millaisen/missä tilanteessa luovuttamisen ymmärrätte, vaiko minkäänlaista?
Itse olen tullut petetyksi eri elämänvaiheissa kolme kertaa. Kaikki ovat katuneet syvästi, syyt pettämiseen ovat olleet erilaisia. Yksi oli patologinen pettäjä. Toinen testasi viehätysvoimaansa. Kolmas karkasi toiseen sänkyyn, kun meillä oli vaikeampi vaihe. Miehet olviat myös erilaisia keskenään, ujosta itsevarmaan ja nörtistä bisnesmieheen. Minun luottamukseni oli noiden tekojen jälkeen mennyttä, vaikka kahden kanssa (en pelimiehen) yritinkin vielä.
Näiden lisäksi kaikkien (ei vain minun) silmissä erittäin kunnollinen mies kusetti minua sata-nolla siten, että en unohda sitä varmasti koskaan. Hän oli saattanut eksänsä raskaaksi samoihin aikoihin kun tapasimme ja tiesi raskaudesta. Minä sain kuulla, kun lapsi oli puolivuotias. Mies oletti, että oman perheen suunnittelun sijaan olisin ottanut yllätyslapsen vastaan iloisin mielin.
Tuo viimeisin oli pahin kolaus tähän mennessä, siitä on aikaa nyt kolme vuotta. Toivoisin parisuhdetta, mutta en tiedä, miten uskallan. Pettäneistä eksistä ainoastaan yksi oli "ilmeinen", ts. perinteikäs hurmuri, muita ja heidän tekojaan ovat ihmetelleet ystävänikin.
Itse olen alkanut kallistua siihen, että vaikka miten yritän, en osaa valita oikeanlaisia miehiä. En tiedä, uskallanko enää yrittää ja samalla olen sitä mieltä, että elämän on pakko vain jatkua, en aio pilata parisuhdemahdollisuuksiani menneisyyden vuoksi.
MIten olette selvinneet vaikeista kokemuksista? Ja onko joku päättänyt, että antaa olla sitten vain? Toivon kokemuksia ensi sijassa niiltä, joilla on ollut parisuhteita, ei pahalla te jotka ette ole olleet.
N41
Kommentit (26)
Sellaiset parikymmentä kertaa löin päätäni seinään, sitten päätin luovuttaa kun en muuta saa kuin näitä pettäviä/hakkaavia tai muuten paskakasoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota parempia kumppaneita, niin ei tarvitse pettyä ja pelätä kyynistymistä. Ihan oma vikasi, että olet kaikista maailman miehistä valinnut juuri tuollaisia sairaita paskoja prinsseiksesi. Maailma on täynnä hyviä ja uskollisia miehiä.
Tunneäly 0.
Tulin petetyksi ja jätetyksi vuosi sitten. Kyseessä oli vuosien rakkausliitto, mies sanoi , ettei koskaan tekisi minua satuttavia asioita. Ystävänikin ihmettelivät, kuinka ihana mies minulla on. Toisin kävi, mies vaihtoi minut uuteen. Luulin elämän loppuvan siihen. Kaikki suunnitelmat romuttuivat, matkat hääsuunnitelmat, kaikki.
Tapasin sitten loppuvuodesta vanhan tuttavan ja oli lyhyt suhde. Se loppui, kun mies oli kiinni entisessään.
Tän vuoden alussa oli hyvä henkinen suhde, mutta se loppui, kun aloin kiintyä. Mies ei pitänyt minusta.
Kokemukset ovat niin satuttavia, että ilmeisesti on aika elää yksin.
Ymmärrän ainakin osittain kipuiluasi, ap.
Mulla kans pitkä lista pettymyksiä, pettäjiä ,yks naimisissa ollut valehtelija joka huijasi aborttiin..
Kaikki satutti, kaikki itketti ja kaikesta selvisin. Aikani surin jokaista mutta uutta matoa koukkuun ja sammakoita pussailee.. mielestäni pahempaa on luovuttaa suojellakseen sydäntään kuin yrittää uudestaan ja löytää se oikea.
Uusille annoin mahdollisuuden ilman että kaadoin edellisen fiaskon sen syyksi.
Otin asenteeksi "se joko onnistuu tai särkee mun sydämmen mutta siittäkin tulen selviämään"
Nyt naimisissa ihanan miehen kanssa. Ja oon onnellinen.
Älä luovuta. Voi vaatia monen sammakon pussaamisen mutta se prinssi on siellä jossain..
Ja tärkein neuvo: vaikka edelliset miehet on sua satuttanut niin se ei oo tän uuden vika. Älä katkeroidu. Kokemukset vahvistaa. =)
Miten voi luottaa uuteen mieheen kun minusta tuossa pohjalla on se epäluottamus itseensä: miksi ei osaa valita oikeita miehiä? Miten antaa itsensä valita miehen, joka osoittautuu vuosien jälkeen epärehelliseksi tai vääräksi? Kun sitä ei itse tiedosta eikä kykene ymmärtämään, vaikka haluaisi itse muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota parempia kumppaneita, niin ei tarvitse pettyä ja pelätä kyynistymistä. Ihan oma vikasi, että olet kaikista maailman miehistä valinnut juuri tuollaisia sairaita paskoja prinsseiksesi. Maailma on täynnä hyviä ja uskollisia miehiä.
Kerro hyvä ihminen meillekkin että miten sen hyvän miehen erottaa siittä huonosta?
Se kun on monesti jo liian myöhäistä kun tajuaa että onkin huono mies joka satuttaa..
Vierailija kirjoitti:
Miten voi luottaa uuteen mieheen kun minusta tuossa pohjalla on se epäluottamus itseensä: miksi ei osaa valita oikeita miehiä? Miten antaa itsensä valita miehen, joka osoittautuu vuosien jälkeen epärehelliseksi tai vääräksi? Kun sitä ei itse tiedosta eikä kykene ymmärtämään, vaikka haluaisi itse muuttua.
Totta. Mutta en vilpittömästi tiedä, missä asiassa voisin muuttua, ts. missä menee pieleen. Kuten mainitsin, yhtä lukuunottamatta kukaan ei ollut edes jälkeenpäin ajatelleen ilmeinen.
Kiitos 5, tämä oli erittäin fiksusti sanottu:"se joko onnistuu tai särkee mun sydämmen mutta siittäkin tulen selviämään". Olen selvinnyt tähänkin asti, enkä ole onneton, vaikka pelkäänkin että petyn mahdollisessa suhteessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä HITOSTA niitä hyviä miehiä löytää? Onkl niitä (juurikaan)?
T. Toinen pettynyt
Tarvitsee kokea vain yksi aito rakkaus ja ehkä menettääkin se (menettäminen on kasvattava kokemus), niin sen jälkeen ei kyynisty mistään. On vain kiitollinen olo, että on joskus sentään saanut kokea sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en tieda onko olemassa mitaan tiettya maaraa, jonka jalkeen kyynistyminen on sallittua. Ymmarran kylla ainakin osittain, mita talla hetkella kayt lapi, ap. Olen itsekin ollut suhteissa, joissa olen tullut petetyksi (muutenkin kuin seksiin liittyen)...
Tosin, kyynistyminen satuttaa vain sinua itseasi. Mina olen ihan varma, etta maailmassa on (vapaitakin) miehia, jotka ovat luotettavia, mukavia ja mielenkiintoisia. Jos paatat vetaytya parisuhdemarkkinoilta taysin, ala ainakaan tee sita katkeroitumisen takia... katkeruus on niin tuhoava tunne, etta suosittelisin tyostamaan pettymyksia muilla tavoin.
Miten monta pettymystä pitäisi kestää kyynistymättä?
Kaikki. Ihan oman itsen vuoksi. Kyynistymällä et onnellistu etkä tule tasapainoiseksi.
Mutta tietysti väliaikainen kyynistyminen voi olla tie kasvuun, jos ja kun et jää siihen asiaan jumiin, vaan yrität yhä edelleen. Ei jatkaa samalla tiellä, ei jatkaa sokealla luottamuksen ja naiiviuden tiellä, vaan tarkastella kaikelta kannalta sekä itseään, omia hyväuskoiduuksiaan, odouksiaan, virheitään, toisia ja toisten virheitä, mahdollisia toiveita yrityksi, häpeän peittelyitä ja yrityksiä räpetää täällä maailmassa.
Oma ajatukseni pahojen pettymysten jälkeen, nykyisessä onnellisessa parisuhteessani (jossa tietysti myös joudun aina odottamaan mistä suunnasta maailma sipaisee... joskin tietoisena että onni on juuri tässä ja nyt) on se, että täällä me kaikki räpelletään, yritetään kukin selvitä elämässämme parhaamme mukaan (myös ne ns. narsisteiksi haukutut), joskus kolahtaa ja joskus ei. Olen tietoinen ihmisissä olevasta hyvyydestä, mutta myös pahuudesta ts. heikkouksista. Ja siitä että keneenkään ei voi täysin nojata. Kukaan meistä ei ole niin vahva. Vaikka ehkä toivoisi olevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8: en minäkään tiedä, mutta herää epäilys mitä ei tee oikein kun omalle kohdalle ei ole kertaakaan onnistunut valitsemaan oikeaa miestä ja osalla naisista se onnistuu ja joskus jopa ensimmäisellä kerralla. Yksikään minun pettymystä tuottaneista miehistä ei ole ollut sellainen, että sen olisi voinut tietää jostain. Vasta kun liian myöhäistä vuosien jälkeen.
Onhan noita kertynyt. Ensimmäinen poikaystävä oli peruskoulun yläasteella, seurusteltiin puolitoista vuotta (hän oli 2 vuotta vanhempi). Eihän se tietenkään vielä kestänyt. Seuraava oli, kun muutin opiskelemaan Isoon Kaupunkiin. Olin pähkähullu, kun vihdoin pääsin pois vanhempien valvonnasta, ja kundi oli vielä hullumpi. Väkivaltaakin sisältänyt suhde kesti vajaat puolitoista vuotta. Pääsin tyypistä eroon kun tapasin tulevan ex-puolisoni. Elettiin muutama vuosi perhe-elämää, sitten palasin kotiseudulta ja löysin selkeät merkit siitä, että toinen nainen oli ollut yhteisessä kodissamme. Erottiin ja vietin muutaman todella villin vuoden, johon kuului paljon bilettämistä ja paljon miehiä.
Sitten aloitin nettideittailun ja tapasin kiltin yh-isän netissä. Kiltti, kunnollinen mies, jonka kanssa yritin puolitoista vuotta olla yhdessä, mutta en koskaan päässyt yli siitä, että en vain kerta kaikkiaan halunnut häntä miehenä. Taas pari vuotta sinkkuna, yksi hullaantuminen mieheen, joka sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kuvittelin, että rakkaus voittaa senkin, mutta kun hänelle iski mania niin sehän oli menoa. Uusi yritys kiltin yksinhuoltajaisän kanssa. Tällä kertaa tajusin alle vuodessa, ettei kumpikaan oikeasti halua toisiaan vaan hän haki vain äitipuolta kolmelle lapselleen. Lyhyt suhde it-miljonääriin, hetken aikaa meni hyvin, sitten hän ilmoitti ettei verotussyistä tulekaan enää takaisin Suomeen. Minä en lapsen takia voinut lähteä hänen mukaansa maailmalle, joten hyvästeltiin toisemme. Jälleen vähän sekoilua ja muutto töiden perässä Vielä Isompaan Kaupunkiin.
Seuraavaksi neljän vuoden suhde raittiin, älykkään, hyvässä asemassa olevan miehen kanssa. Vähitellen tapaamiset vain alkoivat harventua ja yhteydenpito vähentyä ja sitten se loppui. Yhteisiltä ystäviltä kuulin, että samaan aikaan häntä oli alettu nähdä hänen pitkäaikaisen on/off-exänsä kanssa. Sitten monta vuotta sinkkuna, en enää jaksanut edes isommin bilettää saati hakea mitään. Vuosien aikana vain 2-3 yhden tai kahden yön juttua. Kunnes pari vuotta sitten tuli vastaan tuo nykyinen mies. Ainakin tuo puolentoista vuoden kohdalla yleensä tapahtuva kriisi on selätetty eli tämä taitaa joka tapauksessa nousta jo parisuhteitteni Top 3:een ainakin kestoltaan. Ja toivottavasti muutenkin. Mutta jos ei, niin ei sekään ole mikään katastrofi. Lapsi on ollut jo pitkään aikuinen ja siinä vaiheessa, jos työpaikka lähtee alta, niin mikään ei pidä minua enää Suomessa. Maailmalla on varmasti paljon nähtävää ja tehtävää parisuhteen oheen tai sen tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin petetyksi ja jätetyksi vuosi sitten. Kyseessä oli vuosien rakkausliitto, mies sanoi , ettei koskaan tekisi minua satuttavia asioita. Ystävänikin ihmettelivät, kuinka ihana mies minulla on. Toisin kävi, mies vaihtoi minut uuteen. Luulin elämän loppuvan siihen. Kaikki suunnitelmat romuttuivat, matkat hääsuunnitelmat, kaikki.
Tapasin sitten loppuvuodesta vanhan tuttavan ja oli lyhyt suhde. Se loppui, kun mies oli kiinni entisessään.
Tän vuoden alussa oli hyvä henkinen suhde, mutta se loppui, kun aloin kiintyä. Mies ei pitänyt minusta.
Kokemukset ovat niin satuttavia, että ilmeisesti on aika elää yksin.
Ymmärrän ainakin osittain kipuiluasi, ap.
3 eri miestä vuoden aikana, hmm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin petetyksi ja jätetyksi vuosi sitten. Kyseessä oli vuosien rakkausliitto, mies sanoi , ettei koskaan tekisi minua satuttavia asioita. Ystävänikin ihmettelivät, kuinka ihana mies minulla on. Toisin kävi, mies vaihtoi minut uuteen. Luulin elämän loppuvan siihen. Kaikki suunnitelmat romuttuivat, matkat hääsuunnitelmat, kaikki.
Tapasin sitten loppuvuodesta vanhan tuttavan ja oli lyhyt suhde. Se loppui, kun mies oli kiinni entisessään.
Tän vuoden alussa oli hyvä henkinen suhde, mutta se loppui, kun aloin kiintyä. Mies ei pitänyt minusta.
Kokemukset ovat niin satuttavia, että ilmeisesti on aika elää yksin.
Ymmärrän ainakin osittain kipuiluasi, ap.
3 eri miestä vuoden aikana, hmm.
Minkä teet jos miehet eivät joko välitä tai haikailevat entisiä/uutta?
Vierailija kirjoitti:
Miten monta pettymystä pitäisi kestää kyynistymättä?
Kaikki. Ihan oman itsen vuoksi. Kyynistymällä et onnellistu etkä tule tasapainoiseksi.
Mutta tietysti väliaikainen kyynistyminen voi olla tie kasvuun, jos ja kun et jää siihen asiaan jumiin, vaan yrität yhä edelleen. Ei jatkaa samalla tiellä, ei jatkaa sokealla luottamuksen ja naiiviuden tiellä, vaan tarkastella kaikelta kannalta sekä itseään, omia hyväuskoiduuksiaan, odouksiaan, virheitään, toisia ja toisten virheitä, mahdollisia toiveita yrityksi, häpeän peittelyitä ja yrityksiä räpetää täällä maailmassa.
Oma ajatukseni pahojen pettymysten jälkeen, nykyisessä onnellisessa parisuhteessani (jossa tietysti myös joudun aina odottamaan mistä suunnasta maailma sipaisee... joskin tietoisena että onni on juuri tässä ja nyt) on se, että täällä me kaikki räpelletään, yritetään kukin selvitä elämässämme parhaamme mukaan (myös ne ns. narsisteiksi haukutut), joskus kolahtaa ja joskus ei. Olen tietoinen ihmisissä olevasta hyvyydestä, mutta myös pahuudesta ts. heikkouksista. Ja siitä että keneenkään ei voi täysin nojata. Kukaan meistä ei ole niin vahva. Vaikka ehkä toivoisi olevansa.
Tämä pisti miettimään. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Ota parempia kumppaneita, niin ei tarvitse pettyä ja pelätä kyynistymistä. Ihan oma vikasi, että olet kaikista maailman miehistä valinnut juuri tuollaisia sairaita paskoja prinsseiksesi. Maailma on täynnä hyviä ja uskollisia miehiä.
Toivottavasti suhun ei ole ikinä haksahtanut yksikään hyvä ja uskollinen mies ja toivottavasti olet ihan itsekin ymmärtänyt jättää ne kunnon naisille. Sä kun olet juurikin tuollaisen paskan prinssin vastakappale, match made in heaven.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kertynyt. Ensimmäinen poikaystävä oli peruskoulun yläasteella, seurusteltiin puolitoista vuotta (hän oli 2 vuotta vanhempi). Eihän se tietenkään vielä kestänyt...
No joo, ehkä tässä tulee vastaan elämän realiteetit. Joillekkin ihmisille se pitkä parisuhde ei vaan ole sitä ominta. Kukin tavallaan ja vaikka lyhyt pätkä kerrallaan eri ihmisten kanssa.
En yritä vastata isoihin kysymyksiinne, sanon vain tämän: Joskus voisi välttyä huonolta suhteelta ihan vain kuunnellen paremmin omia tuntemuksiaan ja ottamalla todesta, jos varoituskellot itsellä soivat. Jos itse ajattelen huonointa miessuhdettani, minä oikeastaan tiesin jo (hyvin) varhaisessa vaiheessa jollain tasolla minkä arvoista ihmisyyttä hän edustaa, mutta halu suhteeseen oli niin kova, etten ottanut tätä todesta. Eli ongelma ei välttämättä ole siinä, ettei tuhoisia tai vastenmielisiä ominaisuuksia pystyisi huomaamaan (tai ennustamaan) tarpeeksi varhain, vaan siinä ettei halua nähdä niitä.
Ota parempia kumppaneita, niin ei tarvitse pettyä ja pelätä kyynistymistä. Ihan oma vikasi, että olet kaikista maailman miehistä valinnut juuri tuollaisia sairaita paskoja prinsseiksesi. Maailma on täynnä hyviä ja uskollisia miehiä.