Lue keskustelun säännöt.
Miten monta pettymystä ihmissuhteissa "pitäisi" kestää ilman kyynistymistä?
28.04.2016 |
Mitä siis vaaditte itseltänne? Ja millaisen/missä tilanteessa luovuttamisen ymmärrätte, vaiko minkäänlaista?
Itse olen tullut petetyksi eri elämänvaiheissa kolme kertaa. Kaikki ovat katuneet syvästi, syyt pettämiseen ovat olleet erilaisia. Yksi oli patologinen pettäjä. Toinen testasi viehätysvoimaansa. Kolmas karkasi toiseen sänkyyn, kun meillä oli vaikeampi vaihe. Miehet olviat myös erilaisia keskenään, ujosta itsevarmaan ja nörtistä bisnesmieheen. Minun luottamukseni oli noiden tekojen jälkeen mennyttä, vaikka kahden kanssa (en pelimiehen) yritinkin vielä.
Näiden lisäksi kaikkien (ei vain minun) silmissä erittäin kunnollinen mies kusetti minua sata-nolla siten, että en unohda sitä varmasti koskaan. Hän oli saattanut eksänsä raskaaksi samoihin aikoihin kun tapasimme ja tiesi raskaudesta. Minä sain kuulla, kun lapsi oli puolivuotias. Mies oletti, että oman perheen suunnittelun sijaan olisin ottanut yllätyslapsen vastaan iloisin mielin.
Tuo viimeisin oli pahin kolaus tähän mennessä, siitä on aikaa nyt kolme vuotta. Toivoisin parisuhdetta, mutta en tiedä, miten uskallan. Pettäneistä eksistä ainoastaan yksi oli "ilmeinen", ts. perinteikäs hurmuri, muita ja heidän tekojaan ovat ihmetelleet ystävänikin.
Itse olen alkanut kallistua siihen, että vaikka miten yritän, en osaa valita oikeanlaisia miehiä. En tiedä, uskallanko enää yrittää ja samalla olen sitä mieltä, että elämän on pakko vain jatkua, en aio pilata parisuhdemahdollisuuksiani menneisyyden vuoksi.
MIten olette selvinneet vaikeista kokemuksista? Ja onko joku päättänyt, että antaa olla sitten vain? Toivon kokemuksia ensi sijassa niiltä, joilla on ollut parisuhteita, ei pahalla te jotka ette ole olleet.
N41
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Mistä HITOSTA niitä hyviä miehiä löytää? Onkl niitä (juurikaan)?
T. Toinen pettynyt
niitä oli parikymppisenä. Kolmekymppisenä on enää varatut ja katkeroituneet ilman naista jääneet betamiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Eka poikaystävä petti. Toka petti, sain sukupuolitaudin. Kolmas oli sekaisin, neljättä petin kun olin itse sekaisin (en luottanut miehiin ja halusin kostaa, kaduttaa.) Viides petti. Kuudes petti. Seitsemäs (ei parisuhde mutta tapailu) paljastui muuta ikävää ja itsetunto meni taas. En tiedä montako kertaa jaksaa enää.
N25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä HITOSTA niitä hyviä miehiä löytää? Onkl niitä (juurikaan)?
T. Toinen pettynyt
niitä oli parikymppisenä. Kolmekymppisenä on enää varatut ja katkeroituneet ilman naista jääneet betamiehet.
Kiitos
- 30v, betamies?
Katkeroitumisen ja kyynistymisen määrä riippunee siitä mitkä ovat omat odotukset elämältä. Jos parisuhde/perhe ovat tärkeät, niin varmasti joutuu käymään suruprosessin läpi kun elämä ei mennytkään niin.
Minua on auttanut sen tajuaminen, että elämässä on paljon muutakin kuin se parisuhde. Aktiivisesti etsimällä ja tekemällä muita merkityksellisiä asioita voi löytää elämään sisältöä ehkä enemmänkin kuin mitä parisuhde antaisi? Näin ei jää katkeruuteen kiinni. Toki se surutyökin on tehtävä.
Kyynistyminen on virheellistä ajattelua. Koskaan ei ole pätevää syytä kyynistyä. Tai voit toki kyynistyä koska tahansa, mutta on hyvä ainakin tiedostaa elävänsä itse kehitettyä fantasiaa. Mutta miksi niin tekisit?
Tuntuu, että tällä hetkellä olen siinä toisessa ääripäässä, enkä uskalla edes aloittaa mitään, kun näen kaiken moninkertaisen kauheana. Mutta hyvä pointti.
ap