Tuntuu että olen huono äiti.

Et ole pilannut mitään. Tuo on aika yleistä, että varsinkin hankalan alun jälkeen rakkaus syttyy vähän myöhässä.

Olet hyvä äiti.

Ole tässä ja nyt.' menneessä et voi olla. Parasta sinulle ja lapsellesi on olla nyt. Aina voi aloittaa uudelleen. Aloita nyt.

Pahat olot kuuluu elämään niinkuin hyvät ja harmaatkin.

Oletko kuullut, että riittävän hyvä vanhemmuus riittää...

Ja ettå vanhemmistaan huolimatta lapsista kasvoi kunnon kansalaisten ....

Olet hyvä äiti.

No et.

Ei se pikkuvauva koe ympäristöään samalla lailla kuin aikuinen tai vanhempi lapsi, riittää kun saa läheisyyttä, ruokaa jne

Älä hyvä ihminen noin ajattele, pois ne ajatukset nyt. Kyllä se rakkaus siellä myös alussa oli mutta väsymyksen alla piilossa. Hoidit ja välitit silti kirjoitat, se just tarkoittaa sitä - että rakkaus on olemassa. Nyt vasta tiedostat sitä. Nauti ajastanne, rakastakaa ja luota siihen että olet paras äiti maailmassa teidän lapselle, aina.

Vierailija kirjoitti:

No et.

Ei se pikkuvauva koe ympäristöään samalla lailla kuin aikuinen tai vanhempi lapsi, riittää kun saa läheisyyttä, ruokaa jne

Aivojen kehitys on niin huimaa ensinmäisen vuoden aikana, että sen aikana koetut vuorovaikutussuhteet vaikuttaa koko lapsen persoonallisuuteen. Sitä ei kannata väheksyä yhtään. Jos hän ei ole saanut vastakaikua tunteilleen vauvana niin hänellä voi olla vaikeuksia tunteiden käsittelyssä vielä aikuisenakin.

Muakin takkuisen alun aikaan jopa kadutti lapsen hankkiminen, vaikka lapsi oli todella toivottu. Sitten kun alkushokista pääsi yli niin se rakkaus tuli. Mä syytän tästä kyllä olematonta ihokontaktia sairaala-aikana (maitokaan ei noussut jne)

Tässä tunteessako meinaat sitten velloa lapsen aikuisuuteen saakka? Nyt kun olet tämän tunteen avannut täällä niin se on käsitelty? Koetko nyt huonoa omatuntoa ja hyvittelet tätä lapselle siloittemalla hänen tietään ja teet kaikkesi, että hän ei esim. koe pettymyksiä? Menneisyyttä, et voi muuttaa voit vaan keskittyä olemaan parempi ihminen mitä olit eilen.

Et tietenkään ole huono äiti. Itsellänikin rakkaus on kasvanut ja voimistunut ajan myötä, kun vauvaan/lapseen on saanut enemmän kontaktia ja vuorovaikutusta lapsen kehittyessä. Totta kai rakastin häntä alussakin, mutta yön pimeinä tunteina myös vihasin, kun olin väsynyt enkä saanut nukuttua. Monesti teki mieli heittää lapsi seinään, kun huuto ei lakannut, mutta enhän koskaan sitä tehnyt vaan kävin ulkona vetämässä happea ja jatkoin sitten hyssyttelyä. Ei äitiys ole mitenkään yhtä auvoisuutta vaan monenlaisia ristiriitaisiakin tunteita, jotka täytyy vain hyväksyä.

Noita syyllisyyden ja huonoudentunteita tulee ja menee, se kuuluu äitiyteen. :) Onhan se ihan tervettä miettiä omia tunteita ja toimintatapoja aina välillä, sillä tavalla koko ajan kehittyy ihmisenä ja vanhempana. Jos aina vaan tuntis olevansa täydellinen äiti, niin siinä voi herkästi sokaistua omille toimintatavoilleen, että ne on ainoat oikeat ja parhaat tavat, kun on avoin vaikutteille ja syyllisyydentunteillekin, on avoin lapsen kasvulle ja kehitysvaiheillekin. Ei se lapsuuskaan ole mikään tasapaksu pötkö, tulee helpompia ja vaikeampia vaiheita, teillä sattui vaan siihen alkuun tällainen raskaampi aika, ja vasta nyt on helpompaa, niin tunteetkin sieltä kasvavat lasta kohtaan. :) Et ole pilannut mitään, nauti äitiydestä nyt kun alkuvaikudet on voitettu.

Kaikki äidit ovat väsyneitä alussa. Ekat kuukaudet voi olla tosi rankkaa aikaa eikä aina ole resursseja tehdä kuin välttämätön vauvan hoito. Ota rennosti.