Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaverit muutti kimppakämpään, minä jäin porukasta ulkopuolelle.
27.04.2016 |
Onko muilla mitään kokemusta tällaisesta? Olemme nuoria opiskelijoita ja asuimme ansimmäisen vuoden tahoillamme omissa asunnoissa/soluissa ja minä porukan ainoana puolison kanssa yhdessä. Meillä oli kivan tiivis kaveriporukka, nähtiin vaihetelevasti mutta parhaimmillaan useamman kerran viikossa jonkun kotona ja käytiin yhdessä lounailla. Viime syksynä kaikki neljä muuta muuttivat yhdessä kimppakämppään, ja mä olen alkanut jäämään pikkuhiljaa porukasta ulkopuolelle.
He tietenkin viettävät aikaa yhdessä joka kerta kun kaikki ovat samaan aikaan kotona ja juttelevat toki kaikki henkilökohtaisetkin asiat normaalipäivän ohessa. Mä jään kaikesta ulkopuolelle eikä muut tunnu ymmärtävän miten paljon mä vielä kaipaisin heidän seuraa. Nähdään lähinnä satunnaisilla lounailla ja joskus isompien tapahtumien yhteydessä. Silloin mä saatan kuulla sivulauseessa jonkun käyneen treffeillä viimeisen kuukauden ajan, ja asia tuntuu olevan muille täysin itsestäänselvyys "siis miten sä et ole kuullut tästä?". Vähän väliä pyydän heitä viettämään aikaa myös mun kanssa, mutta yleensä se ei onnistu, koska joku heistä ei jaksa olla sosiaalinen ja haluaa viettää vaan rauhallista iltaa kotona. Onnistuessaankin ne illat on olleet aina todella pettymyksiä. Se että mä saavun viettämään yhtä iltaa heidän luokseen, ei tunnu olevan heille kauheasti normaalista illasta poikkeavaa ohjelmaa, vaikka se on mulle monesti se ainoa (puolison lisäksi) sosiaalinen kontakti koko viikkoon. Me ei jutella kuulumisia tai ns. henkeviä, koska he tekevä sitä keskenään jatkuvasti. Isoin pettynyt oli varmaan joulun jälkeen. Sovittiin viettävämme aikaa yhtenä perjantai-iltana ja mä odotin sitä todella paljon, se oli ensimmäinen kerta kun mä näkisin ketään heistä kuukauteen. Sovitiin, että hetaan viiniä ja tehdään yhdessä ruokaa. Edellisenä iltana he päättivät kuitenkin lähteä yhdessä spontaanisti baariin. Ilta meni pitkäksi joten seuraavana iltana kukaan ei halunnutkaan eää ottaa viiniä ja ilta vaihtui kokkaamisesta ja seurustelusta pakastepizzaan ja jonkun huonon tv-sarjan katsomiseen. Yksi tyyppi itseasiassa lähti pois heti alkuillasta, enkä enää edes muista minne. Me ei juteltu sen kummemmin mitään, yksi meni aikaisin nukkumaan ja mä lähdin kotiin kun kaksi muuta alkoi olla nukahtamaisillaan sohvalle.
Mä en tiedä mitä tehdä enää ja tuntuu että yksinäisyys on kalvanut mua koko kevään ajan. Meidän koko porukan dynamiikka on muuttunut niin perustavanlaatuisesti ja kun muut on niin läheisesti tekemisisissä kekskenään, ja tuntuu ettei mulle ole tilaa enää. En saa edes kunnolla mahdollisuutta jutella asiasta heidän kanssaan, koska näen heitä enää niin harvoin ja silloinkin kaikkien mielentila tuntuu olevan ihan väärä millekään henkevälle keskustelulle. Enkä tiedä jaksanko enää edes yrittää, tuntuu kuin yrittäisin ängetä porukkaan, johon mua ei kaivata enää.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, tuli tosi paha mieli puolestasi :( Voisitko kirjoittaa viestit heille? Ainakin ehtisivät rauhassa lukemaan ja vastaamaan.
En heille kaikille, ehkä yhdelle tai kahdelle. Mieluummin juttelisin asiasta kasvotusten, mutta en ole saanut siihen mahdollisuutta niin pitkään aikaan, että tuskin sitä enää itsestään tuleekaan. Olo on ollut niin turha ja syrjäytetty, että ajatus asian purkamisesta tässä vaiheessa tuntuu jopa nöyryyttävältä. Mun suhde näihin kavereihin ei ole enää tasalaatuinen, enkä toisaalta tiedä voinko kutsua muutamaa heistä edes ystävikseni muuten kuin tottumuksesta.
Harmittava tilanne sun kannalta, mutta toisaalta luulen etta ennemmin tai myohemmin tuo porukka kyllastyy viettamaan aikaa koko ajan yhdessa, mika ehka onkin jo syy miksi eivat jaksa innostua kun liityt joukkoon. Voisiko auttaa jos olisit yhteydessa lahinna yhden/ kahden kanssa jotka ovat parempia ystavia kanssasi ja tapaisitte kahdestaan ison porukan sijaan?
Mietin asiaa noiden kaverien kannalta. Toki he kokevat toisensa läheisimmiksi kuin sinut kun ovat no,läheisempiä. Kyllä se yhdessä asuminen tuo ihmisiä lähemmäs toisiaan. Sinä olet ajautunut porukan ulkopuolelle, se on varmaankin kavereista jollain tasolla ikävää mutta heillä on kuitenkin yhä toisensa. Et oikein voi tehdä mitään, tai sanoa mitään, mikä tätä asiaa muuttaisi. Ikävää, mutta sun pitäisi nyt ehkä mennä elämässä eteenpäin ilman näitä ihmisiä.
Tuttua opiskeluajoilta. Teidän dynamiikka muuttui jo siinä kun aloit seurustella ja he eivät. Noin se vaan menee. Ei mikään kestä ikuisesti. Tuo tiivis porukka hajoaa lisää kun kukin heistä löytää kumppanin ja muuttaa tämän kanssa yhteen. Lopulta ehkä jää yksi joka on sinkku, ja on hänen vuoronsa tuntea ulkopuolisuutta kun kaikki muut viettää aikaa puolisoiden kanssa.
Et vaan voi saada kaikkea, jos pidit kavereita tärkeämpänä kuin puolisoa, et olisi muuttanut yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän nuo muutkin kaverit jossain välissä alkavat seurustelemaan jonkun kanssa, ja tuolloin dynamiikka muuttuu jälleen. Vaikka pääsisit takaisin porukkaan, ei sekään olisi pysyvä olotila.
Miksi sinua ei pyydetty baariin mukaan silloin, kun heillä meni ilta pitkäksi? Oletko myös jättänyt tapaamisia väliin aluksi ja sinulle kelpasi vain illalliset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde etäännyttää kavereista. Jätä miehesi.
Mikään ei ole pysyvää elämässä. Älä turhaan yritä järjestää koko porukan tapaamisia. Kysy niitä sinulle läheisimpiä ystäviä tuosta sakista kanssasi baariin ym. Silloinaikataulut onnistuu paremmin ja jos muitakin tulee mukaan niin mikäs siinä.
Jos haluat elää kuin sinkku solukämppäläinen niin kysy mahtuuko mukaan ja muuta sinne. Tai sitten ymmärrä että olet nyt vaan hieman eri elämäntilanteessa just nyt.
Muutenkin porukat muuttuvat ajan kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opiskeluaikojen kaverit luultavasti hajoavat jossain vaiheessa kuitenkin, itsellä hajosi ensin koulusta ja lukiosta tutut ja sitten yliopisto kaverit, ei oo enää oikeen ketään, pelottaa jos jäisi töistä joskus vapaalle että sitten ei ois työkavereitakaan. Mutta aika aikaa kutakin. Kyllä elämä tuo eteen uusia ystäviä.
Meillä meni ihan samalla tavalla. Minä asuin miehen kanssa ja kaverit pisti pystyyn kimppakämpän.. Eivät enää jaksaneet edes ilmoitella kun olivat lähdössä ulos sillä oli niin helppoa lähteä kolmistaan extempore viihteelle :(
Lopulta nähtiin kerran pari vuodessa ja viimeinen niitti oli kun perustimme perheen enkä jaksanut enää olla se osapuoli joka kyselee kuulumisia ja ehdottelee näkemistä. Nyt emme ole nähneet enää vuosiin mikä on aika surullista kun olimme kuitenkin kavereita ala-asteelta asti. Onneksi olen saanut paljon uusia kavereita opiskelujen, töiden, lasten ja harrastusten kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua opiskeluajoilta. Teidän dynamiikka muuttui jo siinä kun aloit seurustella ja he eivät. Noin se vaan menee. Ei mikään kestä ikuisesti. Tuo tiivis porukka hajoaa lisää kun kukin heistä löytää kumppanin ja muuttaa tämän kanssa yhteen. Lopulta ehkä jää yksi joka on sinkku, ja on hänen vuoronsa tuntea ulkopuolisuutta kun kaikki muut viettää aikaa puolisoiden kanssa.
Et vaan voi saada kaikkea, jos pidit kavereita tärkeämpänä kuin puolisoa, et olisi muuttanut yhteen.
Mä olin seurustellut ja asunut puolisoni kanssa jo kauan ennen kuin tapasin nämä uudet ystäväni, joten se ei muuttanut tilannetta millään lailla.
Minulle kävi ihan samalla tavalla. Pahimmalta ennen välien viilenemistä tuntui, kun kaverit kertoivat käyneensä Milanossa lomalla. Tämä oli siis ennen some-aikaa, ja lomasta oli puhuttu kaikkien kesken jo jonkun aikaa. Siihen yksi parhaimmista ystävistäni sanoi että olisit sanonut että haluat mukaan. Sanoin itkien, että en tiennyt edes että olette menossa.
Siihen sain aika tylyn vastauksen ja se oli siinä. He ovat kolmestaan edelleen ystäviä, ja kyllä se edelleen satuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinua ei pyydetty baariin mukaan silloin, kun heillä meni ilta pitkäksi? Oletko myös jättänyt tapaamisia väliin aluksi ja sinulle kelpasi vain illalliset?
Mä en tiedä miksi mua ei pyydetty mukaan, kuulin asiasta vasta silloin seuraavana päivänä. Olen jäänyt muistakin jutuista paitsi kun mua ei ole pyydetty mukaan ja jälkeenpäin kuullut että he ovat meneet jonnekin yhdessä. Varsinkin nykyään mä olen se, joka lähinnä ehdottelee yhteistä tekemistä ns. isojen juttujen ohessa.
Voi ei :( olen tosi pahoillani puolestasi, tuo on varmasti tosi kurjaa. Lohdutukseksi, he varmasti tykkäävät sinusta yhtä paljon kuin ennekin, mutta tuo asumisjärjestely vaan väkisin aiheuttaa tuollaista. En tiedä miten asian voisi ratkaista, yritä kuitenkin aktiivisesti pysyä mukana yhteisissä menoissa ja ehkä voisit puhua jollekin heistä tunteistasi? Ehkä sinuna yrittäisin myös vaalia joitain tämän porukan ulkopuolisia suhteita.
Ja muutenkin meidän parisuhteista, jos ne jotenkin teidän mielestä vaikuttaa tähän dynamiikkaan. Mä olen kaikkein pisimmässä ja vaikaimmassa parisuhteessa. Asuin tosiaan yhdessä puolisoni kanssa jo ennen opiskeluita. Yksi on ollut koko ajan vähän vaihtelevasti sujuvassa etäsuhteessa saman tyypin kanssa. Yksi on ollut koko ajan sinkkuna, yhden pitkä parisuhde loppui ensimmäisenä opiskeluvuonna ja yksi seurustelee tuoreessa suhteessa meidän yhteisen opiskelukaverin kanssa. Kyse ei siis ole mistään sinkkuporukasta.
Alue: Aihe vapaa
Voi ei, tuli tosi paha mieli puolestasi :( Voisitko kirjoittaa viestit heille? Ainakin ehtisivät rauhassa lukemaan ja vastaamaan.