Miksi ihmiset ovat kauhean tarkkoja omista esineistään

Kyllä minä voin lainata 99% omaisuudestani ja ei ole niin väliksi jos tavarat siitä ryhmästä ei palaudu, mutta yleensä halutaan lainata tavaroita joita tarvitsen viikottain 1% ryhmästä

Olen miettinyt samaa. Esim. meiltä pöllittiin kerran pyörä pihasta, katoin että jaa, se on viety. Menetin 15 euroa, vähemmän kuin parkkisakko. Kaikille on tiedossa, että näin voi käydä.

Kerran näin salilla löytötavaralaatikossa housut, jollaisia olen aina halunnut. Otin ne, kun ajattelin että on todella mahdollista, että pidän niistä jopa enemmän kuin omistaja joka oli ne unohtanut. Ehkä vien ne vielä takaisin.

Mä olen menettänyt varmaan 99% lainaamistani tavaroista ja rahoista eli niitä ei palauteta. Palauttaminen "unohtuu".

Juu. Olen oppinut olemaan tarkka tavaroistani!

Jos lainaa hälläväliä-tyyliin tavaroihin suhtautuvalle vaikka sitä ruohonleikkuria, niin joutuu olemaan itse ilman, kun a) lainattua tavaraa ei saa takaisin b) jos tavaran saa takaisin, se on kummasti rikkoutunut.

Tavara ei yleensä lainassa parane.

Kyllä tavarastaan pitää olla tarkka.

Samaa mieltä. Voisinko ap muuten tulla lainaamaan tietokonettasi? Kun tarvisin, ja sä vaikutat tollaselta hyvältä tyypiltä joka ei pihtaile omaisuuttaan tai nillitä turhasta. Edellinen lainakone vahingossa tippui eikä nihkeä kaveri enää suostu lainaamaan sitä uutta. :( Kehtasi vielä pyytää jotain korvauksia kun oli "uusi mäkki" hei haloo mitä materianpalvontaa, en todellakaan maksa...

Siksi, koska niihin on mennyt rahaa (pienikin summa kasvaa merkittäväksi, jos joutuu koko ajan investoimaan sen uudestaan ja uudestaan), ja oma kokemukseni muille lainaamisesta on se, että tavara ei palaudu ellen tivaa sitä takaisin ja yleensä se palautetaan rikkinäisenä tai muuten puutteellisena (osia hukattu). Siksi en koskaan lainaakaan tärkeitä tai kalliita tavaratoita enkä rahaa. Ymmärrän hyvin ettei naapuri halua lainata ruohonleikkuriaan. Miksi ihmeessä sen pitäisi mennä niin, että yksi tekee kalliin investoinnin ja toiset saavat lainata sitä ilmaiseksi ja kenties rikkoa? itse en lainaa kämppiksille imuriani, koska tiedän muiden lainauskokemusteni perusteella, että ennen pitkää se olisi rikki. Imuri oli kallis, enkä halua riidellä korvaussummista (en edes halua saada sitä pahaa mieltä rikkimenemisestä) joten mieluummin vältän koko tilanteen. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus kaupassakin kun myyjä syytää seuraavan ostokset samalle hihnalle ja minulla on vain 1 ostos siinä noukittavana , niin niitä varjellaan kuin pyhintä ikäänkuin en hahmottaisi että minulla oli se 1 ostos, muutenkin joku lainaua on tarkkaa , että palauttaa ja useat ei edes lainaa, jos vaikka naapuri haluaisi lainata ruohonleikkuria niin sitä pantataan tyyliin ostakoon oman.

Koska kun (ei jos) se menee lainassa rikki, on turha luulo, että lainaksi ottanut sinulle korvaavaa laitetta tai korjausta kustantaisi. Siksi. Vuokratkoon tai ostakoon, ken tarvitsee.

Komppaan vitosta, samaa sanoi myös mummuvainaani. Naapuri lainasi naapuriltaan ruohonleikkuria, ja kappas, oli lainassa koko kesän. Kun se vihdoin palautui omistajalleen, ruohonpaskat mukana, päällikoppa halki ja aisa poikki. Eikä oltu korjattu. Joten en todella lainaile kuin harvoille ja valituille, tämän jutun kuultuani.

Osta seinällinen Ryobi OnePlus -työkoneita. Niitä voit hyvillä mielin lainata tumpelolle naapurille. Kunhan otat valokuvan niistä laitteista.

Olen katsonut Solsidania. En lainaa.

Koska nämä lainaajat ovat yleensä ääliöitä. Kerran yksi tuttu kysyi lainaksi ompeluneulaa, ja otti sitten lainaan kaikki kolme omistamaani neulaa, koska ei tiennyt mikä niistä olisi sopiva. Palauttaessaan neulat (tietenkin vasta kysyttyäni, hän oli jo unohtanut koko asian) 2/3 neuloista oli mystisesti hukkunut. Hän sitten alkoi penkoa ompelutarvikkeitaan jos sieltä löytyisi korvaavat ja minun nähteni penkoi kymmenien neulojen kokoelmaansa, josta ei hänen mukaansa löytynyt korvaavia. En osannut sanoa mitään, jotenkin tyrmistytti niin kovasti se että joku lainaa tavaroita joita hänellä itsellään onkin (kyse ei siis ollut mistään erikoisneuloista) ja kehtaa vielä hävittää ne. Tuttu sanoi hankkivansa uudet, eipä ole hankkinut. Pieni menetyshän tuo on, mutta silti vaan vietävän tyhmä juttu. Tulee paha mieli siitä kun huomaa, ettei toinen kunnioita yhtään ja pitää oikeutenaan kohdella muiden tavaroita miten sattuu.