Jännittäminen

Olen 26-vuotias nainen ja ollut nyt noin vuoden pois työelämästä. Olen aina ollut kova jännittäjä, mutta nyt jotenkin jännittäminen on saanut minusta yliotteen..

Muistan kuinka ala-asteelta lähtien kaikki ilkkuivat minua r-vikani takia. Yläasteella kiusaaminen muuttui pahemmaksi. Vihdoin lukiossa pääsin kiusaajasta eroon, mutta se jätti minuun syvät arvet. Kaikki kouluun/työhön liittyvät asiat jännittävät niin, että en saa sanaa suustani, ääneni muuttuu oudoksi, sekoilen sanoissani enkä muista mitä olen sanonut. Mietin koko ajan, mitä muut minusta ajattelevat ja ajatukseni juoksevat tuhatta ja sataa, olen fyysisesti tilanteessa läsnä, mutta henkisesti ajatukset pyörivät kuin pesukoneessa.

Asia on taas ajankohtainen, koska olen palaamassa työelämään ja haen töitä . Tiedän, että työnhaku sekä työhaastattelut ovat varmasti kaikille jännittäviä, mutta miksi ne minulle tuntuvat niin ylitsepääsemättömän vaikealta? Olin nähnyt paljon vaivaa työhakemukseni eteen ja sainkin puhelun hakemastani työstä, joka oli osa hakemusprosessia. En muista koko puhelusta mitään enkä saanut sanottua sitä, mitä halusin. Puhelun jälkeen vain purskahdin itkuun, koska tämä jännitys maksoi minulle ehkä juuri potentiaalisen työpaikan. Tuntuu niin pahalta, miten voin olla tällainen. Kukaan ystävistäni tai tuttavistani ei ymmärrä minua, koska olen hyvin sosiaalinen, puhelias ja reipas, liki hullu tutussa seurassa, mutta heti kun on jostain tärkeästä kyse, menen aivan paniikkiin.

Onko kohtalotovereita tai neuvoja, miten ihmeessä voisin tätä harjoittaa/parantaa?