Kun raskas (yhden lapsen) vauva-arki muuttuu seesteiseksi...

En uskalla mihinkään muuhun kirjoittaa tätä, kun tänne vauvapalstalle.
Meillä on yksi lapsi ja yksilapsiseksi perheeksi jäämme. Monella ystävälläni
on kuitenkin 2-3 lasta, joten en heille uskalla hehkuttaa..

Vauva-arki on raskasta. Voi luoja, että se oli raskasta. Lapsemme on nyt 2 vuotias.
Hän nukkui ensimmäisen kerran kokonaisen yön n. 1,5vuotiaana. Sitä ennen yöt heräiltiin
3-6 kertaa sen koko s****n 1,5vuotta. Olin aidosti niin loppu, henkisesti sekä fyysisesti.

Nyt tilanne on toisin. Lapsi nukkuu yöt ja päivisin on niin helppo, kiltti ja maailman rakkain.
Oli toki maailman rakkain itselleni myös sen tuskaisen 1,5vuoden ajan, mutta ehkä ymmärre,
mitä tarkoitan. Arki on meillä seesteistä, tehdään kaikkee kivaa, koska jaksan tehdä! Ihan kaikkee super
ihanaa, joka tosin on ehkä muille ollut tavallista.

Jäämme yksilapsiseksi, koska en enää jaksa toista kierrosta. En vaan jaksa. Ikää on alle 30, mutta vauva-arki
jätti itseeni traumoja. Monet ystäväni odottavat toista tai kolmatta lasta ja ovat väsyneitä ja valittavat arjen
rankkuudesta. Tein sitä toki itsekin, mutta ymmärsin jättää vain yhteen lapseen.

NYT SAAN NAUTTIA ja haluan vaan johonkin hehkuttaa (en halua pahoittaa tai sanoa suoraan ystävilleni, että omien voimavarojen pohtiminen on tärkeää ja ehkä hekin olisivat voineet valita toisin). Ah, kiitos <3 Lopulta täälläkin helpotti! :)

- onnellinen