En pidä miesten välistä kaveruutta mielekkäänä
Miehet ovat luonnostaan toistensa pahimpia vihollisia ja kilpailijoita hyvään elämään tarvittavista elinresursseista, esim. naisista. Usein pidetään jotenkin tosiäijien puuhana että miehet puuhastelevat keskenään miesten juttuja, liittyi se sitten moottoripyöriin, autoihin, metsästykseen, isänmaan puolustukseen jne. Olen kuitenkin sitä mieltä ettei normaalioloissa kaksi miestä voi muodostaa keskenään aitoa ystävyyttä. Aina se miesten välinen kaveruus perustuu jonkinlaiseen miehiseen mittailuun ja kilpailuun. Lisäksi miesten välisillä kaverisuhteilla on yleensä enemmänkin jonkinlainen välinearvo kuin että se olisi itsessään päämäärä.
Enemmän kaverisuhteita tuo enemmän valtaa ja nimenomaan tästä syystä kaveritonta miestä (esim. minua) pidetään usein luuserina. Koska pidän muita miehiä vastenmielisinä eikä minulla ole mitään pääomaakaan annettavana kaverisuhteille niiden hierarkiassa korkeammalla oleville miehille niin olen mieluummin yksin. Viimeksi minulla oli "kavereita" yläasteiässä eli lähes vuosikymmen sitten.
Kommentit (5)
Ihminen on laumaeläin. Ihmiset ovat aina eläneet jonkinlaisissa yhteisöissä. Yleensä ihminen tarvitsee toista/muita ihmisiä, erakkona vain harva on aidosti onnellinen.
Voisithan yrittää etsia kavereiksi kaltaisiasi miehiä? Ymmärrän hyvin, että ei nappaa sellaiset perinteiset äijäporukat, mutta luulisi nykyään löytyvän toisenlaistakin seuraa?
Jos ei ole mitään halua antaa muille ihmisille mitään, ei voi vaatia muiltakaan mitään. Ihmiset eivät halua olla ihmisten kanssa, jotka ovat negatiivisia ja lannistavia.
Tuo on ihan sukupuolesta riippumaton juttu. Sukupuolesta riippuu yleensä kuitenkin se, kumman sukupuolen edustajista ne kaverit saadaan. Nainen on harvoin läheinen kaveri miehelle ja päinvastoin.
Ainakin tuo aloitus sopii todella hyvin yhteen niiden mielipiteiden kanssa, joita täällä jotkut miehet kirjoittelevat. Ne jotka näkevät muut miehet joko luusereina tai kieroina huijareina.
Ja kaikki on heikun keikun, tai ainakin vinksin vonksin