Onko tänä vuonna eronneita?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Päivä kerrallaan parempaa kohti
Kiva kuulla :)
Aika aaltoillen menee. Luulin että jo paremmin mut nyt taas vähän pohjalla.
Alan olla jo aika hyvässä voinnissa, virallinen ero tuli tänä keväänä. Paljon oon kyllä tehnyt töitä toipumisen eteen erosta asti. Vielä on matkaa siihen, ettei ero enää ollenkaan painaisi, mutta toivon sen päivän vielä koittavan. :)
Vierailija kirjoitti:
Aika aaltoillen menee. Luulin että jo paremmin mut nyt taas vähän pohjalla.
Täällä myös. Aika paljon erilaisia tunteita tässä saa käydä läpi ja miksi kysymyksiin tuskin koskaan tulee "oikeita" vastauksia. Se vähän rasittaa. En saa ajatuksiani vietyä loppuun asti läpi.
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika hyvässä voinnissa, virallinen ero tuli tänä keväänä. Paljon oon kyllä tehnyt töitä toipumisen eteen erosta asti. Vielä on matkaa siihen, ettei ero enää ollenkaan painaisi, mutta toivon sen päivän vielä koittavan. :)
Hyvä :) Miten osaat työstää niitä asioita?
Kolmosella on kaksi tosi pientä lasta. En oikein ehdi edes pohtia koko eroa, olen aika vaiheessa vielä.
Pahinta on ollut pettymys että näin ihan oikeasti kävi. Ikävä ei ole kyllä ollut, vain iso pettymys ja huoli siitä miten lapset selviää.
Mulle sanoi just vanha viisas psykoterapeutti että mitäpä jos et edes yrittäisi olla jo yli. Hyväksy se että menee ainakin pari vuotta. Viisain lause ikinä.
Käytän tämänkin tilaisuuden muistuttaakseni, että pliis älkää käyttäkö lapsia kiristykseen ja kostoon. Siitä kärsivät loppujen lopuksi kaikki osapuolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika hyvässä voinnissa, virallinen ero tuli tänä keväänä. Paljon oon kyllä tehnyt töitä toipumisen eteen erosta asti. Vielä on matkaa siihen, ettei ero enää ollenkaan painaisi, mutta toivon sen päivän vielä koittavan. :)
Hyvä :) Miten osaat työstää niitä asioita?
Olen pohtinut asioita paljon itsekseni ja ammattilaisen kanssa. Ammattiavun hakeminen oli viisas päätös. Olen puhunut paljon läheisille, olen valtavan kiitollinen heidän tuestaan. Ero oli raskas (mies lähti toisen matkaan), mutta läheiset eivät ole syytelleet vaan ovat olleet empaattisia.
Ero tuli voimaan tänä vuonna. Ex-vaimo lähti lasten kanssa enkä tapaa lapsia niin usein kuin haluaisin. Ero oli samaan aikaan sekä shokki että helpotus, mutta yli en ole vielä päässyt. Olisin halunnut yrittää vielä, mutta eksä kieltäytyi. Eksä välttelee yhteydenpitoa minuun, ainoastaan lasten asiat hammasta purren tulee hoidettua. Tuntuu todella surulliselta. Kaiken huipuksi eksä ilmoitti vähän aikaa sitten, että on löytänyt uuden miehen itselleen. Mikäs tässä elareita maksellessa ja parhaat vuoden eksälle antaneena. Haaveissa olisi löytää uusi kumppani, mutta se ei ole niin helppoa kuin luulisi tällaiselle keskivertomiehelle.
Päivä kerrallaan parempaa kohti